Tyhjä pää

Alotin eilen kirjottamaan pitkää postausta, jossa oisin kertonu just kaikista vaihtarivuoden miinuksista ja plussista, asioista mitkä on yllättäny ja monesta muusta asiasta. Olin jo pitkällä, mutta meni täysin fiilikset, niin se jäi nyt ihan täysin kesken...:( Kirjottelen sen loppuun kun kerkeen.

En muista oonko kertonu mun perheen vaihdosta, mutta se tulee luultavammin tapahtuun jo sunnuntaina. Sillon kun saavuin tänne, niin mulla oli heti kaikki 3 perhettä tiedossa. Tällä 3. perheellä oli aluks tanskalainen vaihtari, joka kuitenkin kuukauden jälkeen vaihto pois, koska se perhe oli täysin "hirviöperhe". Totta kai aloin heti miettiin, että millä hitolla mä selviän sieltä, varsinkin kun nää mun 2 ensimmäistä perhettä on ollu parhaat mahdolliset. Tää kyseinen tanskalainen vaihto perheeseen, missä on vaan äiti eikä lapsia. Tän mun toisen perheen isä on sen äidin työkaveri ja ne yhdessä kaavaili, että oisin mun kolmantena perheenä menny tän naisen perheeseen. Viikko sitten asiaa kysyttiin mun piirin johtajalta ja sieltä tuli jyrkkä ei, mun on pakko pysyä alkuperäissuunnitelmassa. Äiti kerto tän mulle surullisena ja totesin heti alkuun että mielummin Suomi kun se perhe. Enhän mä tottakai tosissanu ollu, mutta kyllä se pisti harmittaan. En kuitenkaa osannu odottaa, että vaihtasin pian. Eilen kun äiti sano että rupee jo katteleen kamojas, kun lähet kuitenkin jo perjantaina. MITÄ. Sain vaihdettua sen onneks sunnuntaiks, eli tällä tietoo häippäsen sunnuntaina. Asun sielä kuukauden pari ja tuun takasin tänne.
Niin kun oon ennenkin sanonu, niin vaihtarit tuntee kaikki tunteet tuplana, jollei triplanakin. Tuli niin sekava fiilis, että voi kun vaan vois mennä kotiin. Semmonen olo, että mitä mä pyörin vieraiden nurkissa, haluun oman sängyn ja oman huoneen. Haluun sen tunteen että voin nukkua ilman paitaa ja tehdä mitä haluan. Vaikka näistä kahdesta ekasta kodista on tullu mulle ihan oikeita koteja, niin tottakai oon silti aina vähän "vieras". Kyseessä on kuitenkin muiden ihmisten koti, etkä sä voi asua sielä kun sika pellossa ja mennä ja tulla miten huvittaa.
Mulla on käyny ihan uskomaton tuuri perheiden kanssa. En olis voinu toivoo parempaa. Ehkä tässäkin pätee siis "ei makeaa mahan täydeltä"- sanonta? Ja ei, en voi tuomita sitä perhettä ilman asumista sielä. Se olis mun periaatteita vastaan. Enkä myöskään oo luovuttamassa tai masentumassa, se vasta niitä periaatteita vastaan oliskin. Meen sinne omana itsenäni, tutustun niihin ihmisiin ilman ennakkoluuloja ja katon myöhemmin, miten se menee. Vapaus tulee oleen paljon rajotetumpaa enkä varmasti tuu näkeen mun ystäviä niin paljoo kun nyt, mutta eiköhän sen kestä. En tiiä kyllä miten tuun pärjäämään mun host-veljee, josta on tullu mulle ihan sydänystävä :D Kuulemma seuraavan talon wifi sammutetaan joka ilta kello 10, eli näyttää siltä että mun nukkumaanmeno aikastuu ainakin kuudella tunnilla. Ehkä tää ei ookkaan niin huono juttu. Tosin tuun repiin pääni irti jos joudut pyöritteleen peukaloitani neljän seinän sisällä.



Eilen tosiaan mentiin vaihtareiden kanssa juhliin illalla. Olin hyvällä fiiliksellä kunnes host-äiti kerto mun lähdöstä. Rupes harmittaan ihan älyttömästi ja vaikka olin ollu ihan fiiliksissä että nyt laitan mekon pitkästä aikaa, niin sen sijaan heitin ihan tylsät vaatteet päälleni eikä kiinnostanu enää koko ilta. Loppujen lopuks oli kyllä tosi piristävää nähdä kaikkia ja päästä tanssiin kunnolla :)



Ilta venähti taas myöhäseks, mutta heräsin jo suht aikaseen, ja vaikka väsytti tajuttomasti, niin 5 minuuttia ja olin jo ulkona lenkkarit jalassa ja urheiluvaatteet päällä. Mua on ruvennu vähän tökkiin brasilialaisten lounas, joka on aina samantyyppinen. Päätin kävellä subiin syömään ja syödä sitten ihan vähän vaan lounaalla. mutta oishan se ollu ilkeetä host-mamia kohtaan, niin ostin vaan kokiksen apteekista ja istuskelin jossain kadunreunassa nautiskelemassa. En tiiä miks, mutta viime päivät on ollu mulle ihmeen herkkiksiä. Tuntuu että koko ajan kaikki ajatukset myllää.. Vaihtovuosi on jo yli puolenvälin ja pakostikkin miettii tulevaisuutta. Mitä kun mä palaan? Miten kaikki menee? Mikä koulu? Töihin? Mitä, missä, millon? Välillä on ihan epätodellinen olo. Toisaalta, mä ootan ihan hirveesti kotiin pääsyä. Haluan ne omat ystävät, oman elämän, ne rutiinit ja sen tasasuuden, kun tuntuu että koko elämä on sun käsissäs, eikä tarvii elää ns. suurennuslasin alla. Toisaalta, en haluais koskaan lähtee täältä. Oon rakentanu tänne kaiken ja Brasiliassa mulla on kaks kotia, kaks perhettä, ystäviä... Tässä maassa ja kulttuurissa on niin paljon asioita, joita tuun kaipaamaan ihan hullunlailla. Tää kaikki on myös muuttanu mua ihmisenä hirveesti ja sitä miettiikin, että miten enää sopeutuu takasin siihen elämään, minkä jätti taakseen eri ihmisenä pitkä aika sitten?

Host-veli ja sisko.... se kaikista edustavin kuva musta

Tänään kun olin käyny lenkillä, tulin kotiin lounastamaan ja peseen pyykkiä. Pesin tosin vaan kaks koneellista ja jätin huomiseks sen kolmannen. En kohta enää kehtaa kertoo mun ja pikkusiskon riidoista täällä, mutta sallittakoon tää nyt vielä :D Seuraavaan pariin kuukauteen en mainitte mitään siitä!
Äiti lähti tänään johonkin asioille muutamaks tunniks, niin voitte arvata kenen kimpussa tää pikkunen oli. Se seuraa mua ihan samanlailla kun varjo. Vähän niin kun olis puhuva varjo mukanaan. Mihin sä meet, mitä sä teet, miks teet noin, et saa tehdä noin... Mua ärsyttää, etten saa skypettää rauhassa, ilman että sen naama pitää olla kamerassa koko ajan. Koko päivän siivosin ja tää menee vaan perässä sotkien. En vaan suostu kerään sen heittämiä likasia vessapapereita lattialta tai mitään muutakaan. Siinä vaiheessa kun se murusti koko keksipaketin mun sänkyyn, niin sanoin että tää ei nyt vetele Manu, mä ihan turhaan yritän siivota ja sä sabotoit mua koko ajan. Joko autat tai lähet lätkiin :D Haha, siinä vaiheessa isoveli tuli taas kovisteleen että jätä Anniina rauhaan. Ja kuten tää kypsä 23-vee sanoo 5-veelle pikkusiskolleen "oot tylsä ja ruma, kukaan ei tykkää tollasesta". Okei tossa vaiheessa mua rupes kyllä jo säälittään :D Mutta eipä Manua haitannu. Hetkee myöhemmin meille tuli ikkunoidenasentaja taas kerran (jee, nyt on vihdoin rappusissakin katto!), ja Manu piti keskustelua yllä puhumalla muunmuassa niiden työmiesten pyllyistä ja siitä kuinka miehet tykkää katella naisten hameiden alle. Mitä hittoo?



Olin puistelemassa lakanoita parvekkeella kun huomasin meidän portin takana keltasinisen miehen, eli postimiehen! Kiljuin hetken yksinäni ja viiletin tuhatta ja sataa alakertaan :D Kiitos isi ja Sari, tää paketti ilahdutti mun päivää paljon. Kalenteri perheen kuvilla varustettu, muki, suklaata, snackseja ja valokuvia! Ihan huippua :) Tosin mun pikkusisko kävi heti niiden suklaiden kimppuun ja kun sanoin, että et saa enempää, niin sain taas kuulla kunniani. Lukitsinkin itteni suihkuun ja seisoin jääkylmän veden alla viilenemässä, siinä toivossa että saisin olla ees hetken rauhassa. Turha toivo. Sen koko ajan tää tyttö rämpyttää ovenkahvaa, "NINAAA, AUKASE MULLE OVI".  Laitoinkin itteni nopeesti valmiiks ja häippäsin Pizza Huttiin Caron kanssa. Istuttiin monta tuntia pizzan ja pepsin äärellä juttelemassa ja teki niiin hyvää mun päälle :D Ei se pitsakaan pahaa ollu....






Huomenna mun pitäs kävästä ainakin manikyyrissä, pestä pari koneellista pyykkiä ja mennä metsästään synttärilahja Marcelille... en tiiä mitä ihmettä osaan sille ostaa D: Oon ehkä maailman mielikuvitukseton ihminen. Illalla meen ekan perheen kanssa juhlistaan vanhempian hääpäivää ja sen jälkeen ehkä vielä yhelle mestalle kuunteleen, kun yks kaveri on valmistunu DJ- koulusta ja huomenna on sen ensisoitto :D Hahhahah en malta oottaa et pääsen kuunteleen.
Nyt kuitenkin jatkan mun vikoista öistä nauttimista ja meen hetkeks terassille katteleen tähtiä, kun on niin järkyttävän kuuma sisällä. Tuli taas niin sekava postaus, ei päätä eikä häntää, mutta kuvastaa aika hyvin mun ajatuksia :D

Hyvää yötä <3