keskiviikko 31. lokakuuta 2012

voltei

Yks ilta nappasin kotimatkalla, kun oli niin nätti taivas :)
Viime kerrasta on jo vierähtänyt niin pitkä aika, että eiköhän olis jo korkee aika ruveta kirjottaan? Mulla on ollu ihan hirveesti asioita mielessä ja kauheesti kaikkee mikä olis kiva jakaa, mutta ei oo sopivaa inspistä vielä löytyny. Mutta nyt, mun on pakko saada jatkaa kirjottamista ja toivottavasti sielä päässä vielä joku ihana jaksaa lueskellakkin, vaikka mun tauko venähti ihan kohtuuttoman pitkäks :)



Oon nyt istunu tässä tunnin miettimässä, että mistä alottais. Kolmessa kuukaudessa on tapahtunut niin hirveesti asioita, että yksittäin on turha alkaa tarinoimaan :D Joten ehkä mä vaan kerron nyt aluks fiiliksiä näiltä kuukausilta, ja jatkan myöhemmin sitten sitä selostamista siitä arkielämästä...

Parhaat vaihtiskamut: Axelle ja Marie Belgiasta, Anne Kanadasta ja Kibele Turkista.



Mulla on menny kaikenkaikkiaan ihan loistavasti täällä. Oon nyt mun toisessa perheessä, johon vaihdoin viime perjantaina. Lähtö ekasta perheestä oli haikee ja koko perhe, isää myöten itki. Hassua, että Suomesta lähtiessä lähinnä nauratti ja täällä on tunteet niin herkässä, ettei tarvii paljoo tunteilla niin johan itkettää. Lähtö meni kuitenkin hyvissä tunnelmissa, kirjotin mun perheelle kirjeen jonka jätin sit mun huoneen pöydälle. Tää mun uus koti on kylläkin vaan parin hassun kilometrin päässä, eli tullaan varmasti näkeen paljon, mutta silti kuitenkin eri asia, kun ei vietetä enää 24 tuntia vuorokaudessa yhessä.
Tässä mun uudessa perheessä on siis äiti, isä, isoveli 23 vee ja pikkusisko 6 vee. Oon ihan täysin rakastunu mun host-sisarukseen :D tässä vaiheessa kaikki varmaan ajattelee että veljeen, mutta ei, vaan Manuun eli pikkusiskoon. Se on niiiin lutunen ja söpö pieni tyttö, ettei sen seurassa vaan pysty oleen huonolla päällä. Kuinka moni teistä pisti kajaalia, luomiväriä ja huulipunaa melkeinpä joka päivä? Maailman hellyyttävintä kattella, kun yks ahertaa peilin eessä suu mutrussa meikkaamassa itteensä. Hahah pitää napata kuva mahdollisiman pian, niin näätte kuinka söpöläinen se on.! Niin ja isoveli, mahtava on sekin :) Ollaan käyty yhessä salilla ja usein se jaksaa heittää mut kouluunkin, joka helpottaa kummasti mun aamuja. Kuuma kahvi ja aamupala on pöydässä oottamassa jokaikinen aamu :D en valita. Suomessa oon tottunu siihen, että kotona on aina lapsia, mutten oo tajunnu kuinka paljon ne tuo "elämää" taloon. Oon myös tottunu asuun isoveljen kanssa, niin ehkä nää kaks saa mulle sellasen kotimaisen tunteen? Ja tottakai vanhemmatkin on ihan huippuja. Jotenkin ihanan lämpimiä ja aitoja ihmisiä. :) Täällä Brasiliassa aidot ihmiset on aina vähän kiven alla...


Você fala portugues? Puhutko jo portugalia? Tässä on ehkä se eniten kysytty kysymys. Mun portugali on kokenu kovia ylä- ja alamäkiä :D Meillä Curitiban vaihtareilla on siis 2 kertaa viikossa portugalin tunti, tiistaisin ja torstaisin.Sen lisäks opiskelen joskus yksinäni (harvoin kylläkin nykyään.....) ja täällä kotona puhutaan pelkästään portugalia, kun kukaan ei osaa ollenkaan englantia. Olin oikeestaan aika innoissani tulossa tänne, kun tiesin että nyt pakollakin oppii. Ekassa perheessä yritettiin puhua portugaliks, mutta sit tuli joku niiiiin hyvä juttu mieleen että "LET ME TELL YOU IN ENGLISH, PLEEEASEE". Siihen se sitten aina 5 minuutin jälkeen kaatu :D Anyway, ymmärrän jo suht hyvin, mutta puhuminen on se vaikeempi osa. Oikeestaan se riippuu hirveesti ihmisestä kenen kanssa puhuu... en tiiä miks, mutta joskus ymmärrän kaiken ja pystyn keskusteleen pitkäänkin, mutta joskus en tajua sanan sanaa. Esim. koulussa oppitunneilla, en ymmärrä vieläkään melkein mitään. Sanoja sieltä täältä, mut se puhetahti on niiin nopee, että kuulostaa lähinnä ihan epämääräseltä mongerukselta. Tossa parin kuukauden kohalla mulle tulikin sellanen pieni turhautuminen...tai no aika isokin turhautuminen. Miks hitossa kaikki muut oppii nopeemmin kun mä, vaikka opiskelen enemmän ja yritän? Miks en vaan ymmärrä? Koulu jaksaa muistuttaa mua et kuinka pitäs oppia nopeemmin ja blabla, mutta minkäs teet jos parhaas yrität, muttei nappaa? :D Loppujen lopuks päätin, että antaa ajan kulua ja opin sitten kun opin. Nyt menee jo vähän paremmin, mutta paljon työtä tässä vielä on. Tosin onhan mulla melkein se 9 kuukautta vielä jäljelläkin?


Ja sitten se kaikista huonoin osuus.... koulu. Voisin sanoo että mä vihaan koulua täällä :( Vaikka niin vihaa kaikki muutkin vaihtarit. Se on aivan äärettömän tylsää, turhaa, väsyttävää.... Onhan sielä tottakai kavereita, eli jotain hyvää, mutta yleensä sinne meno on ihan täyttä pakkopullaa. Yleensä mun perus koulupäivä menee suunnilleen näin:
7.30 - 8.20 surffaan kännykällä netissä, luen meilit, muutamat blogit ja facebook uutiset.
8.20 - 10.00 nukun ekat päikkärit.
10.00 - 10.20 tauko. Yleensä ulkona aurungossa makaamista ja muitten luokkien kans jutskailua.
10.20 - 12.00 yritän opiskella:D tai sit vaan mietin lauseita ja kirjotan ylös kaikki sanat mitä en tiiä, niin joku sit suomentaa ne mulle.
12.00 - 12.50 päikkärit part. 2.
12.50 KOTIIN.

Miltä kuulostaa? :D Tiiän etten sais valittaa, kun muilla on super stressit koeviikoista ja jotkut joutuu oikeesti opiskeleen, mutten vaan pysty tykkään tästä koulusta. Opettajilla on tyhmä tapa vertailla meitä vaihtareita ja oon muutamaan otteeseen vaan joutunu hymyileen kun olis tehny mieli kertoo muutama totuus vaihtarielämästä. Viime viikolla yks opettaja meni vähän liian henkilökohtasuuksiin, niin vauhkosin hetken suomeks niin asia oli loppuunkäsitelty. Muutamaan kertaan on myös pitäny muistuttaa että hei, oon ollu täällä 3 kuukautta, en voi puhua täydellisesti. Te kaikki ootte opiskellu 7 vuotta englantia, ettekä ymmärrä niin yksinkertasta kysymystä kun 'how are you', eli älkää oottako mun puhuvan portugalia näin lyhyessä ajassa.


Pahoittelut maailman sekavimmasta postauksesta, mutta oli pakko päästä jotenkin taas alkuun :) iskin tähän vaan täysin random kuvia, mutta laitan myöhemmin lisää ees pienillä stooreilla varustettuina. Mun pitää mm. jakaa teidän kanssa matka Paraguayhin ja Argentiinaa, Halloween, kohtaaminen Michel Telon kanssa, yllätystörmäys suomalaisten kanssa, arkielämää Curitibassa plus satatuhatta muuta asiaa, mitä en nyt muista :D Kello on tosiaan puol kaks yöllä ja mun herätyskello soi joka aamu 5.50. Olin jo menossa nukkumaan mut sitten jäin kuunteleen sadetta ja tuli ihan yllätysinspis kirjottaa. Tää viikko on ollu ihan ennätyskuuma normi lokakuuhun nähden...tänään ja eilenkin se +35 meni hyvin rikki. Ainiin, muistuttakaa että kerron myös tosta kuumuudesta! Se ei oikeesti ookkaan aina niin hehkeetä kun luulis:D
Hyvää yötä! <3