Que triste

Huhhuh. En voi muuta todeta kun että hemmetin huono sunnuntai. Oon itkeny koko päivän ja nyt on niin väsynyt olo, että painun kyllä kohta nukkuun.Vaihdoin siis tänään perhettä ja kirjottelen nyt ekaa kertaa mun uudesta kodista.

Oltiin eilen Caron kanssa Marcelilla juhlimassa sen synttäreitä. Näissä pippaloissa oli yli 50 henkee ja kestikin pitkälle yöhön, joten meiän nukkumaan meno venähti taas aamu kasin pintaan. Laitoin herätyksen 10, että kerkeisin pakkaileen rauhassa. Kahen nukutun tunnin jälkeen heräsin ja olo oli kyllä niin vässä ja haikee, että teki mieli vetästä peitto korviin ja nukkua koko sunnuntai. Kävin kuitenkin suihkussa ja aloin kasaan kamoja. Suomessa lähtiessä mulla oli yks kassi ja yks 23 kilon matkalaukku. Nyt on vissiin 40 kilon matkalaukku + 8 kassia ja yks pahvilaatikko :D Olin taas aatellu että helppo hommahan se on vaan heittää vaatteet laukkuun ja thats it. Kummasti kuitenkin vierähti muutama tunti kamppeita kasaillessa ja hyppiessä alakerrasta yläkertaan ja taas takasin. Mun oli vissiin tarkotus lähtee kahelta, mutta jostain kumman syystä olin jälleen kerran 2 tuntia myöhässä ja saavuttiin tänne vasta neljältä. Asun suht lähellä vanhaa kotia, autolla about 15 minuuttia. Isoveli, äiti ja pikkusisko tuli hetkeks sisällä jutteleen mun uuden äidin kanssa ja olin vielä suht koossa. Siinä vaiheessa kun ne oli menossa autolle, aloin pillittään kun pikkuvauva ja siinä hetkessä myös mun äiti.... :(



Oon järkyttynyt et kuinka tolaltaan menin koko hommasta. Perheen vaihto sinänsä ehkä olis voinu mennä, mutta kun tää perhe... Niin kun viime postauksessa sanoin, niin nyt on aika pudotus taivaasta maahan. Tai ehkä vähän maan alapuolelle jopa. Käytiin uuden äitin kanssa koko talo läpi ja se selosti sääntöjä. Kuuntelin monttu auki koko ajan ja olin puolishokissa :D Nyt kun on loma niin oon tottunu nukkuun pitkään, ja mun mielestä se on ihan ok. Nyt tulee vähän muuttuun...
"Onks joku aika millon mun pitää herätä?"
"Saat nukkua pitkään. Ei nyt kuitenkaan mitää liiallisuuksia, tyylin 12, mutta 9-10 on vielä ihan ok"
"Okei...."

Sain vielä tekstarin veljeltä..."Jopa mä melkein itkin. Muista että selviät kyllä, jokasen pilven takana on aina aurinko." Heti perään äidiltä "Ollaan kaikki surullisia kun lähit. Muista että me ollaan aina sun perhe ja voit soittaa millon haluat." Noiden jälkeen vasta aloinkin pillittää eikä meinannu tulla mistää mitään. Lähettiin tosin uuden äitin kanssa isän toimistolle, jossa se oli nytkin töissä. Vanha pieni hökkelö, jossa se lampun alla väkersi jotain ja kaks sutta isompaa koiraa pomppi naamalle. Yläkerrassa oli kone ja siinä vaiheessa äiti pamauttikin uuden säännön...

"Kun koulu alkaa niin sä tuut koulusta kotiin ja syöt ja sitten kävelet tänne isän toimistolle."
"Tekeen mitä?"
"Ihan vaan oleileen ettei sun tarvii olla yksin. Yksin olo tekee surulliseks eikä oo hyväks sulle"
"Mut ei siinä oo mitään ongelmaa, rakastan yksinolemista"
"Ihmisen ei kuulu olla yksin. Mutta sovitaan siis että tuut vaan kolmena päivänä viikosta. Ja oot vaikka vaan 4 tuntia...täällä on kone niin voit skypetellä"
"Okei...."

Tää on niiin mun tän päivän ilme

Eihän tän ikänen ihminen haluaiskaan vapaa-aikanaan tehä mitään muuta kun istua isän työpaikalla venaamassa :D Kuulin myös että viikonloppuna vietetään aikaa pelkästään perheen kanssa. Perheen säännöt ja näillä mennään. Kyllä noi vanhemmat mulle mukavia on ja hirveen vieraanvarasia. Haluun tutustua niihin ihmisinä, mutta noi säännöt on ihan naurettavia ja jotenkin tuli niin täysin lohduton olo. Oon Brasiliassa olon aikana itkeny ehkä 3 kertaa, niin en tajua mikä muhun iski. Kahviakin kun juotiin ja rupateltiin normaaleja, niin kyyneleet vaan meinas virrata kun niagaran putous. Okei, ehkä viime yön parin tunnin unet vähän vaikuttaa asiaan.

Olin niiiin ilonen kun bongasin tän hahhaha :D

Yritän nyt rauhottua ja käyn keskusteluu itteni kanssa siitä, että mun on nyt oltava täällä ja kaikki järjestyy. Ehkä tää perhe vaatii vaan totuttelemista? Ehkä mä voin oikeesti oppia jotain uutta ja musta tulee parempi ihminen? Tässä taas näitä vaihtarielämän hurjuuksia :D Toivottavasti en pelästyttäny ketään polosta joka on lähtemässä vaihtoon.



Mun silmät kutisee ihan hullunlailla. Mitä jos oon kissoille allerginen? Se olis jo liian hyvää ollakseen totta haha. Nyt meen kyllä nukkuun ja oon fiksumpi aamulla. Mennään tanskalaisen vaihtarin kanssa hakeen uus Columbialainen vaihtari kentältä! Jeeee.

Beijos!!

Ps. Mulla on ihan hirveeee nälkä. Mutta rappusissa on hälytin ja keittiö on alhaalla, eli jos meen niin koko talo alkaa raikuun. Nyyyh.