I wanna scream and shout

Vaihtarin sääntö numero 1: Varaudu siihen, että joudut jakamaan huonees 7-vuotiaan pikkuriiviön kanssa.

Ihan oikeesti, tänään oon saanu puhallella ilmaa korvista ulos ja purra hampaat halki etten vaan alentuis itekkin noin pienen tasolle. 

                Sopivan positiivinen alotus taas mun tekstille. Ehkä mä vaan kerron mun päivästä, joka oli taas aika turha :D Heräsin 13.30 ja en tiiä miks, mut oli taas vähän tukkonen olo. Sellanen outo kutitus koko ajan nenässä ja kurkussa... ärsyttävää. Pitäs muutenkin alkaa herätä aikasemmin, kun hävettää kammeta suoraan lounaspöytään joka "aamu" tukka sekasin, yöpäita päällä ja silmät puoliks ummessa. Muutenkaan ei oikeen uppoo riisi ja liha suoraan heränneenä. No, sain kuitenkin lounaan alas, ihan vaan koska se liha oli extra hyvää tänään :D Sen jälkeen datailinkin varmaan pari tuntia ja siivosin. Taas. Musta tuntuu että siivoon koko ajan mutta silti näyttää kun asuisin keskellä sikolättiä. Pesin vessan, keräsin kaikki pyykit jotka pesin pari päivää sitten, siivosin vaatekaappia ja yritin saada mun huoneen taas näyttämään siltä että täällä oikeesti asuukin joku. Siitä se sitten taas alkokin vääntäminen mun siskon kanssa. Aukasin ton parvekkeen oven edessä olevan verhon että sais vähän valoo sisään ja ilmaa sisään, niin tää tulee ja sulkee. "Anniina ei, sä et saa tehdä näin". Sanoin että miksen, täällä on hirveen kuuma ja haluun valoo, etkä sä ees oo tässä huoneessa nyt. Siitä alko kauhee sota ja seuraavaks oven taakse ilmesty lappu "Anniina on tyhmä". Menin alakertaan niin tää seuraa mua kertoen kuinka oon tyhmä tyttö, josta ei kukaan tykkää :D Hahaha. Manu osaa olla ihana, hellyyttävä ja söpö, mutta sit samaanaikaan tosi nenäkäs ja puhuu mulle ihan kun olis mun äiti. "Tuuppas tänne kattoon, sä teet nyt tän yksin enkä mä auta sua yhtään. Et lopeta ennen kun oot valmis." Suht koomista 7-vuotiaalta, eikö? Tiiän olevani lapsellinen kun väännän itteeni yli puolet nuoremman kanssa, mutta voi luoja sitä ärsytyksen määrää kun sulle puhutaan kun puolivajaalle koiranpennulle ja roikutaan kaulassa kiinni kun yrität ees pari minuuttia keskittyä johonkin.
      No päätin lähtee ulos hetkeks ihan vaan ollakseni rauhassa. Päädyin juokseen/hölkkään/käveleen1,5 tunnin verran ja kilometrejäkin kerty yli 10! Ihan mahti fiilis pitkästä aikaa urheilla. En tajua miten voi olla suoraan sanottuna niin kermaperse ettei saa itteensä ikinä liikkeelle, vaikka aikaa olis vaikka muille antaa. Nyt kun tuntee tätä ympäristöö vihdoin niin on paljon kivempi liikkua. Alussa kun lähin kävelee niin hukkasin itteni vartin jälkeen. Tää ympäristö on niin sokkeloista ja suurta, että tuntuu vieläkin monta kertaa etten tiiä missä oon :D Nyt kuitenkin muistin yhen hyvän reitin, niin en päässy eksymään. Aina yksinään tuolla viilettäessä tulee ne parhaat fiilikset; tää on mun koti nyt, täällä mä haluun olla, tänne mä kuulun! Oli ihan täydellinen ilma juosta, lämmin mutta ei kuitenkaan kuuma :) Pienellä tuulella varustettuna.

"Fuck Noel" hahaha

Kotiin tullessa äiti oli pessy mun huoneen "lattian" ja vaihtanu sänkyjen paikkoja. Ihan kivaa vaihtelua, vaikkei nyt ookkaan kun se kolme viikkoo jäljellä täällä. Unohdin vissiin mainita, mut siis oon seuraavassa kodissa pari kuukautta ja palaan tänne sen jälkeen takasin vielä pariks kuukaudeks.

Kello on nyt melki 9 ja kelailen että jaksanko lähtee mihkään. Olis lauantai ja toisaalta menojalkaa vipattaa, mutta sit toisaalta tekee mieli vaan köllähtää sohvalle ja laittaa leffa pyöriin. Hmmm ehkä mä hetken nyt vielä kelailen ja nautin tästä siivotusta huoneesta. Huomenna lupasin skypetellä 11 Suomeen päin ja 12.30 pitäs lounastaa parin vaihtarikaverin ja uuden meksikolaisen kanssa, joka on tullu tänne kuukaudeks lomaileen perheensä kanssa :) Huomenna siitä siis lisää, nyt adios!