Obrigada!

Olaa, tudo bem? Olin ilosesti yllättyny, kuinka moni on seuraillu mun blogia :) Eli kiitos kivoista kommenteista, piristi mukavasti tätä ei niin täydellistä päivää. Tänään on ollu vähän sellanen mikään ei onnistu, mutta silti vaan hymyilyttää :D No, niin kun kerroin aikasemmin, niin kone ei toimi. Kerran sadasta kerrasta kun aukasen sen, se aukee normaalisti. Mut yleensä, tulee vaan musta ruutu joka on täynnä valkosta tekstiä eikä siitä pääse mihinkään. Onks kellään ideoita mikä auttais?? Rupes ärsyttään niin hakkasin vaan näppäimistöö ja sammutin ja laitoin uusiks päälle ja sammutin taas ja blabla, niin sain tän auki., mutta ihan tuurilla ja viime kerrasta on jo kolme päivää. Joten jos joku on fiksu ja kokenut tän saman surullisen kohtalon, niin otan neuvoja vastaan että mikä auttas O:) PLUS mun kamera on rikki.Se ottaa pelkkiä pimeitä ruutuja. Mmmmh, miten se voikin olla niin että kaikki rikkoutuu samaan aikaan?
Ilman kameraa ja läppäriä mulla on jo turvaton olo ja siihen vielä lisäks se, että en oo vieläkään saanu hankittua puhelinta :D Forever alone.

 Ainiin, saako valittaa vielä vähän?? Mun selkä on ollu 3 päivää niiiin kipee, että kyyneleet valuu silmistä aina kun nousee ylös tai menee istuun. Tän kaiken syömisen ja nukkumisen jälkeen toi läheinen kuntosali huutaa mun nimee tänne asti, mutta ei taida tulla vielä pitkään aikaan mitään sinne menemisestä. Sisko ruiskutteli jotain vahvaa kylmägeeliä mulle ja kipulääkkeitä, muttei nekään auttanu. Sitäpaitsi, mami lähetti tänään mun salikengät Suomesta, eli vasta joskus 10 päivän päästä saan ne. Joten ehkä mä venaan vielä...Käytiin tsiigaan tänään se sali Mimin (siskon) kanssa ja vaikutti ihan kivalta. Alotuskuukausi maksaa 190 reaissia, eli joku 70 euroo? Seuraavat kuukaudet aina120 reaissia, eli about 50 e. 

Ajettiin tänään myös tunti poliisiasemalle että saatas mut "rekisteröityä". Sellanen mies katteli mua hyyvin pitkään ja epäilevästi ja anto rekisteröimisajan viikon päähän. No, täällä ei koskaan tehä mitään heti :D Tää ei sinäänsä haittaa mua. Saanpa luseksia kotona ainakin viikon vielä, luultavasti pitempäänki.
Oonko kertonu jo, että täällä on myöskin ihan turha kysyy että moneltako? Kukaan ei koskaan kato kelloo, eikä koskaan sovita tarkkaa aikaa. Sekin on hassua, ettei koskaan tiiä millon lähetään. Luulet lähteväs illalla, mut yhtäkkiä joku jo koputtelee sun ovees että ARE YOU READY, WE NEED TO GO NOW.  Siinä sitten tukka sekasin peiton alla selität että yes yes, laitan vaan nopeesti kengät jalkaan ja oon sit valmis.



Joku kysy mun perheestä ja tajusin, etten oo tainnu hirveesti kertoo siitä :) Tässä ensimmäisessä perheessä mulla on siis Gerson-isä, Josil-äiti ja Milena-isosisko (4 kuukautta vaan vanhempi HAH). Ollaan oltu siskon kanssa kaikki nää päivät koko ajan yhessä, kun täällä ei kukaan puhu englantia paitsi sisi, niin se on joutunu kulkeen mun translaattorina joka paikassa. Meistä on oikeestaan nyt jo tullu niin läheiset, että heitetään ihan omaa läppäämme ja pystyn puhuun sille oikeestaan ihan kaiken, ilman että tarvii olla hirveen hienovaranen:) Koko perhe on ihmisinä aivan ihania! Musta on tosi sulosta, kun äiti ja sisko on ihan parhaat ystävät :D Ne lukee toistensa viestit ja miettii yhessä, että mitä nyt tehdä kun siskon "poikaystävä" ei oo lähettäny viestiä koko päivänä. Musta on myös kiva nähdä kuinka täällä arvostetaan äitiä, eikä sille ikinä sanota mitään pahaa tai tiuskita. Mut on otettu ihan mukaan perheeseen ja tuun tosi hyvin toimeen kaikkien kanssa täällä :) Ei olis parempaa perhettä kyllä voinu toivoo. Ja perhe vaikuttaa täällä oloon kaikista eniten...

Mun piti kirjottaa tästä talosta ja asuinalueesta tähän samaan, mut netti on nyt niin hidas et noihin kolmeenkin kuvaan meni aikaa laidata yli puol tuntia, eli jätän sen myöhemmäks. Haha naurattaa, kun mama on tuonu mulle joka ilta uuden peiton. Ekana iltana oli yks peitto, seuraavana kaks, sitten kolme ja nyt niitä on tossa kasassa jo 5. Pakko vielä kerran sanoo, että täällä on KYLMÄ. Mulla on ollu koko päivän kaks hupparia ja pitkähihanen päällä, plus kahet villasukat ja kaulahuivi. Aina välillä käydään lämmittämässä varpaita hiustenkuivaajalla...:D:D Tämä menee nyt tiskaan ja kömpii sitten noiden viiden peiton alle. Joka yö neljän aikaan me vaan jotenkin päädytään keittiöön siskon kanssa ja nauretaan lattialla tunti ihan vaan kaikelle maan ja taivaan välillä.. noi hetket saa aina tunteen, että täällä on jotain samaa kun Suomessakin...:) vaikka yhtä outoja ihmisiä kun mun kaverit, ei kyllä helpolla löydä. ( kaikella rakkaudella puput <3)

HYVÄÄ YÖTÄ!