Finlandesa?!

Noniin! Koneongelman on selätetty, ja voin vihdoin alkaan selostaan tätä hurjan tapahtumarikasta viikkoo:D

Viikko sitten sunnuntai oli suht sekava päivä. Pääsin kentälle jo yheltä ja kävin punnitsemassa mun laukun. Laukku paino 27 kiloo ja sallittava on 23, joten aukasin laukun ja aloin heitteleen kaikista painavampia pois. Nahkatakki ja farkkutakki lähti, plus pari mekkoo ja kahet kengät. Jätin just ne pois, joita oisin eniten tarvinnu täällä. Hyvä minä. Curitiba on kylmä kaupunki, eikä ohut villatakki oikeen naftaa tähän aikaan vuodesta. Vaikka hyvin oon pärjänny, enemmän nää paikalliset on kauhuissaan kun näkee ihmisen viidessätoista asteessa ohuella paidalla. Sillonhan kuuluu käyttää toppatakkia??

 

Lento Saksaan Muncheniin meni nopeesti, kun oli vieruskavereita joitten kans höpötellä kaikennäköstä. Munchenista Sao Pauloon 13 tuntia oli yks tuskien taival, kun jouduin yksin istumaan ja olokin oli aika kehno. Siinä se aika kuitenki välillä nukkuessa ja välillä musiikkia kuunnellen meni ja päästiin vihdoin perille. Ihmeen virkeissä tunnelmissa matkustettiin hotellille ja pian lähettiinkin jo käymään marketissa ja päivemmällä kaupunkikierrokselle. Käytiin mm. jossain tosi suuressa pörssissä, Brassejen 3. korkeimmassa rakennuksessa, kirkossa ja vaikka missä. Sellanen joukko vaaleita ihmisiä aiheutti pientä hämmennystä ja kulkeminen rupes käymään jo ehkä vähän ahdistavakskin, kun ihmiset ihan julkeesti vaan pysähty ja alko tuijottaan päästä varpaisiin. Kaupunkikierroksen jälkeen mentiin syömään grillipaikkaan, jossa oli ihan ylihyvää ruokaa. Mulla tosin ei pysyny oikeen mikään sisällä, mutta ainakin kaikki maistu hyvältä:D Illalla mentiin vielä hengaileen meiän hotellin katolle, 17. kerrokseen altaalle, josta oli aika huikeet näkymät varsinkin ilta-aikaan.


Seuraava päivä alkokin jo kaheksalta, hyvin nukutuiden 12 tunnin jälkeen. Oli 4 tunnin koulutus, jossa käytiin läpi taas kerran näitä sääntöjä. Päivemmällä mentiin shoppaileen. laitatuttaan kynnet ja illalla pizzalle ja hengailtiin vaan. Oli  hieno ilma ja aurinko paisto :)
Keskiviikko oli rantapäivä, jollon mentiin Guarujaan biitsille. Oli oikeestaan jopa kylmä ilma ja tosi sumusta, joten mä en uskaltautunu ees uimaan..:D Syötiin sielä hyvä ateria ja lähettiin jo aikasemmin takasin Sao Pauloon, jossa käytiin vielä futismuseossa, joka oli tosi cool! Illalla vielä viimeselle illalliselle ja pakkaamaan...

Sao Paulosta vois sanoo sen verran, että se on aivan uskomattoman super mega hyper iso kaupunki. Mä en 4 päivässä oppinu ees hahmottaan meiän hotellin sijaintia, saati sitten yhtäkään katua tai kauppaa.Sielä on ihmisiä ihan laidasta laitaan, joka kulttuurista ja maasta. Jo pelkässä kaupungissa asuu about 11 miljoonaa ihmistä...vaikka oonkin tottunu asuun yhessä Suomen suurimmassa kaupungissa, niin se on vaan kärpäsen kokonen verrattuna Sao Pauloon. Ite en varmaankaan pystyis asuun noin isossa pleississa, mutta oli kyllä mahtava päästä näkeen se.

Joudun nyt kirjottaan nää kaikki tälleen tyhmästi selostaen putkeen, kun en saa tätä tekstiä tonne kuvien loppuun. Eli vähän vielä stooria ja loppuun kaikki kuvat :> (tässä on nyt aika paljon selostusta kaikille tutuille ettei tarvii kaikille erikseen kertoilla, eli jos ei jaksa lukee niin kannattaa vähän hyppiä)

Torstaina lensin yksin Sao Paulosta Curitibaan. Koneen laskeutuessa mua rupes oikeesti jännittään... lähin oottaan laukkua, joka onneks tuli nopeesti. Hieman jännä tunnelma, kun en yhtään tiiä mitä ja ketä on kulman takana. Sieltä kuitenkin paljastu tosiaan kaikki perheet+isovanhemmat+serkut+isoisovanhemmat+enot+sedät.... Koko halli raiku huudosta ja laulusta. Hahaha oli siinä muilla ihmisillä ihmettelemistä! Mä siinä sanattomana vaan halailin kaikkia ja tää kaikki kuvattiin myös videolla...katotaan jos jossain vaiheessa kehtaan senkin julkasta:D Lähettiin tosiaan siitä koko suvun voimin grillisafka paikkaan syömään. Olin niiiin hämmentyny ja ulkona kaikesta että näin jälkeenpäin voi vaan nauraa. Myöhemmin tultiin käymään kotona ja lähettiin ostariin ostaan mulle perusjutskia, kun jouduin melkein kaikki nekin jättään Suomeen.  Perjantai ja lauantai vierähti ollessa sielä sun täällä, en enää ees muista missä käytiin ja keitä oon tavannu :D Kaikki nää nimetkin on sellasia, et ihan mahdoton muistaa. Eilen käytiin kuitenkin maatilalla, jossa pikkutytöt halus letittää mun hiuksia, papat kyseli onko Suomessa kanoja ja sain monta lahjalistaa joulupukille vietäväks.
Illalla mentiin viel syömään soppaa johonkin rakennukseen, jossa oli kaikenmaailman leikkejä ja kunnon illanvietot meneillään. Siitä vielä illaks klubille, jossa oli sertanejo musaa ja jonokin oli about 400 metriä. Pienen venauksen jälkeen päästiin sisälle. Ihmisiä oli niiiin jumalattomasti, että ei pystyny liikkuun olleenkaan ja tanssiminen jäi pieneen hytkymiseen kun olin vähän väliä huitomassa ties ketä:D Brassit kun on niin lyhyitä, että näin iso ihminen kaataa kaikki yhellä huitasulla.... Sisällä oli myöskin kuumempi kun yhessäkään saunassa missä oon ikinä käyny! Vaattet litimärkinä päästiin kuitenkin aamuyöstä kotiin ja voisin sanoo että oli huippuilta :)

Kaikenkaikkiaan mun ensimmäinen viikko Brasseissa on ollu mahtava. Perhe on sellanen, että saan olla kun kotonani. Mennä suihkuun kun haluun, käydä jääkaapilla millon haluun ja löllötellä yksin huoneessani. Brasilialaiset ihmiset on muutenkin antanu mulle tosi hyvän kuvan itestään. Kaikki vaikuttaa aina niin ilosilta ja positiivisilta. Mulla on vielä totuttelemista paljon moniin asioihin. Vessapaperia ei heitetä pyttyyn, alusvaatteet pestään ite suihkussa, liikenteessä ei tunneta sääntöjä, joka paikkaan mennään autolla, aina halaillaan ja pussaillaan tuntemattomiakin,riisi ja pavut kuuluu joka päivään,kylmä suihku on ihan normaali asia,keittoon laitetaan juustoa,mehuun sokeria...meillä kotona on myös yleensä totuttu syömään ja thats it, heti lähetään pois pöydästä, mutta täällä istutaan ja istutaan ja jutellaan monta tuntia. Ruokaakin on sata kertaa päivässä ihan mahottomat määrät :D Oon varmasti nyt jo lihonu monta kiloo.
Kaikki tää vaatii hirveesti voimia ja totuttelua. Ympärillä ei oo oikeestaan mitään tuttua vaan koko ajan joudut ite pärjään ja sopeutuun kaikkeen. Mä nautin todella paljon siitä, kuinka vaikeeta kaikki on. Tuntuu vaan, että jo alkuillasta on tosi väsyny; varmaankin just sen takia, kun koko ajan joutuu tekeen töitä sen eteen, että olis perillä asioista ees vähän. Välillä ärsyttää kun muut nauraa ja ite vaan istut, etkä tajua ollenkaan mistä puhutaan... mutta kaikki aikanaan, kaikki aikanaan. Muuten mulla on menny tosi hyvin, eikä mikään oo tuottanu suuria ongelmia. Rakastan tota melua, mikä tulee kotikadulta..Ja tota tuoksua, joka on ihan täysin erilainen kun Suomessa!
Mulla alkaa huomenna koulu 7.30! En osaa oikeen sitäkään jännittää..:D Vähän mietityttää, että minkälaiset koulupuvut sielä on. (EN HALUU HAMETTA). Tähän loppuun vielä satatuhatta kuvaa, jotka kertoo enemmän kun kaikki tää teksti.