tomorrow??

Heippa kaikki te lukijat! En oo kertakaikkiaan kerenny koneelle ollenkaan tällä viikolla, koska lähtö on super lähellä ja maanantaista lähtien oon viilettäny paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Mä oon sellanen ihminen, joka ei stressaa yhtäään mistään. Koulu tai muut ei tuota ikinä minkäälaista päänvaivaa, mut tää viikko on ollu aika tuskanen. En oo pystyny syömään kunnolla mitään, pää on kipee, oksettaa... Tänään vasta kampaajalla nukahdin siihen tuoliin viiden minuutin jälkeen ja tajusin, että herranjumala nyt on pakko rauhottua hetkeks ja vetää happee. Tää kaikki on ollu aina niin pitkän odotuksen takana, mutta nyt kun on enää reilu päivä lähtöön niin on aivan kuutamo- olo. Oon ollu koko päivän täysin sekasin :D Lievä kuumeilu ja kurkkukipu ei oo auttanu asiaa, eikä se että alotin vasta 6 tuntia sitten pakkaamisen 5 päivää valvotuilla silmillä. No eipä ole enää kauaa odottelua. 8 tunnin päästä lähtee juna kohti Vantaata, sielä päivä ja yö kylpylässä ja sunnuntaina kentälle...:) sadan "joko jännittää?" kysymyksen jälkeen voin sanoo, että nyt jännittää.

Siinä muutama kuva läksiäisistä part3. Tiistaina pidettiin suvun kanssa läksiäiset, keskiviikkona työkavereiden ja torstaina muiden ystävien kanssa :) Ei voi muuta sanoo kun että oon kiitollinen kaikista näistä upeista ihmisistä ympärillä. Ilman kaikkee tätä tukee en välttämättä olis tässä nyt. Niin kun jo alussa sanoin, niin mun pää lyö aivan täysin tyhjää enkä tajua enää ees missä oon just nyt. Olis aivan hirveesti kirjoteltavaa kummipojan ristiäisistä pakkausepisodiin asti, mutta silmät aivot ja kädet anna nyt periks. Sen verran sanon, että 23 kiloo vuodeks on todellakin liian vähän! Sain sullottua ihmeen hyvin kaiken tohon laukkuun, mut miten se voi painaa niin hitosti liikaa? :D me no understand. Luultavasti seuraavan kerran kirjottelen Brasilian puolelta, joten kuittaan tältä aikavyöhykkeeltä ja siirryn nukkumaan runsaat parin tunnin unet. Kohta on edessä viimenen kahvittelu parhaan ystävän kanssa ja junalle saatto. Tälläsillä fiiliksillä en tykkää yhtään mistään nähdään vuoden päästä- puheista :( muutenkin tullu itkettyä salaa vähän väliä, varsinkin pikkuveikkaa hyvästellessä ja kattellessa kaikkia noita läksiäislahjia...kiitos!


-super väsynyt minä