Back in school

Pitkästä aikaa blogin parissa :) En tajua missä oon ollu viime päivät, kun en oo löytäny sopivaa koloo ees postauksen kirjottamiseen. Karnevaalit meni aikalailla juhlimassa ja muuten vaan aikaa viettäen kamujen kanssa. Musta oli ihan hyvä päätös et pysyin Curitibassa, kun oikeestaan kaikki noi päivät sato täällä ja olis satanu rannallakin. Ja kokemuksella jo muista, että rantatalolla olo sateella ei oo mitenkään hehkeetä. Baareiltiin siis muiden vaihtareiden kans, vietin iltaa maatilalla Marcelin ja sieltä puolelta olevien kavereiden kanssa kattoen Grammy-gaalaa, valvoin aamuun asti ja nautin mun vanhasta huoneesta ja sängystä. Oli kiva palata hetkeks vanhaan kotiin, tuli super kotosa olo kun vanhat tutut ihmiset ympärillä ja sai rennosti olla miten haluaa ja nukkua kuinka pitkään haluaa :D 

Tiistaina tosin jo palasin kolmanteen kotiin, eikä sekään nyt niin hirveetä ollu. Tiistaina oli myös kunnon sademyrsky jälleen kerran ja puut katkeili ja katkas sähköt meiltä moneks tunniks. En lakkaa koskaan ihmettelemästä, miten joskus on voitu elää ilman sähköö? Ei suihkua, ei telkkaria tai konetta, ei valoja, ei mitääään :D

Keskiviikon ja torstain otin vielä aika rennosti. Nukuin sinne normiin puoleenpäivään ja makoilin kotona ja tottakai vikan lomapäivän kunniaks oli vielä pakko lähtee vähän juhliin. Torstaina olikin aika karu maanpinnalle paluu, kun kello soi kuudelta ja yritin kiskoo itteeni ylös sängystä. Tässä vaiheessa taas kysyin itteltäni että oliko pakko valvoo kaikki yöt lomalla, vaikeuttaa ihan sikana mun elämää nyt. Kroppa on tottunu nukkuun millon haluaa ja tottunu siihen rytmiin ja siihen, ettei koskaan oikeesti väsytä. Host-iskä onneks vei mut kouluun, koska muuten joutuisin lähteen kotoo jo 6.30, kävellä melkein pari kilsaa, matkaan bussilla parikyt minsaa ja käveleen vielä kilometrin. Eka päivä muutenkin oli ihmeen kiva. Nyt kun siirryttiin kolmannelle luokalle, niin kaks luokkaa yhdistettiin ja nyt meitä onkin 55. Ihan liian suuri ryhmä, mutta kelpaa mulle koska mitä enemmän huomiota muissa, sitä enemmän kukaan ei välitä mitä teen tunneilla :D Lähinnä naurettiin muitten vaihtareiden kanssa, koska me ei olla ees olemassa meidän koulussa. Meidän koulusta lähti paljon opettajia ja myös ne ihmiset, jotka hoiti meidän asioita. Nyt kukaan ei oikeestaan oo ees tietonen meistä, eikä meidän nimiä lue ees luokan listassa. Vaikka oltais pois kuukausi, niin kukaan ei huomais. Kyllä välillä turhauttaakin, että miks mä istun täällä, kun en hyödy tästä yhtään mitään. Varsinkin eka päivä vaan mateli ja mateli, tosin varmasti yli puoliluokkaa oli umpiunessa melkein koko päivän. Se väsymyksen määrä oli niiin käsittämätön, että sattu vaan silmiin eikä pystyny sinnitteleen hereillä....
 Kotiin kun pääsin, niin sähköt oli taas poikki, enkä päässy bloggaileen vaikka niin olin suunnitellu. Eikä tottakai pystyny mitään muutakaan tekeen, eli tattadadaadadaaa...päikkärit! Lupasin ittelleni että lyhyet sellaset, mutta se tunne kun pääsi peiton alle eikä kukaan ollu kotona häirittemässä.. kolme tuntiahan siinä taas meni. Kun heräsin, niin kävin hakeen kaupasta hedelmiä ja lagasin seuraavat tunnit. Se tunne kun herää päikkäreiltä, eikä oikeesti tiedä mitä tehdä, eikä haluakkaan tehä yhtään mitään :D Lähettiin kuitenkin vielä vanhempien kanssa Santa Monicaan clubille. Ette ikinä arvaa mitä tekeen :D
SAUNAAN. Ehkä yks parhaista hetkistä pitkään aikaan. Saunassa tunnin lauteilla makaaminen ja siitä altaaseen pulahtaminen. Tän jälkeen oli niin raukee olo, että oli ihana ajaa pimeessä ja sateessa takasin kotiin ja syödä kuumaa keittoo. Rupeen huomaan itestäni, että kaipaas niitä syksyn sateisia kynttiläiltoja, kun saa istua kotona villasukat jalassa viltin alla. Täällä aika tuntematon käsite.



Tänään oli ehkä vielä väsyneempi päivä. Kuinka kauan kestää että tottuu tollaseen rytmiin? Se hirvee väsymys kun tuntuu että vois oksentaa. Suomessa en osaa nukkua tunnilla mitenkään, täällä kun pistät pääs pulpettiin niin puolen minuutin sisään oot täysin unessa. Ja saatat nukkua hyvinkin tunnin. Tänään heräsin kun kello pärähti ja kaikki huutaa "anniinaaaaa herääää, koulupäivä loppu jo."  Kävelin puoliunessa pysäkille ja menin bussilla Axellen luo, joka on vieläkin lomalla. Juoruttiin ja syötiin kunnes se meni suihkuun ja mä tottakai simahdin sohvalle... Axelle on vielä niin idiootti että pisti musta upeen suuaukinukkuma- kuvan facebookkiin. :D

                          

Asutaan Axellen kanssa ihan eri puolilla kaupunkia, niin kesti tunnin vielä tulla kotiin. Ihan super hiostavan kuuma ja kostee ilma koko ajan. Ihonmyötäsellä ja mustalla uniformulla varustettuna tein kuolemaa koko matkan. Varsinkin ruuhka-aikaan bussit on jotain sanoinkuvailemattoman mukavaa oltavaa. Siihen vielä päälle kävelin täysin ylämäkee pari kilsaa, ja kun kotiin pääsin niin halusin vaan suihkuun ja nukkuun. Lähettiin vielä kuitenkin vanhempien kanssa "feiraan", eli vähän niin kun torille, joka järjestetään joka perjantai. Paljon kojuja, joista kaikista saa jonkun tietun maalasta ruokaa. Söin itteni täysin överiin ja nyt on hyvä vaan maata kotona ja olla :D Vaikka pakko myöntää, etten oo tottunu oleen perjantai-iltoja kotona. Mä tykkään käydä ulkona, tykkään olla ihmisten kanssa ja pitää hauskaa. Tän perheen mielestä tosin viikonloput kuuluu olla perheen kanssa, joten näin nyt sitten. Vähän harmitti, kun puolet vaihtareista meni meidän kantapaikkaan tänään juhliin, mutta oli pakko jättää välistä. Turha sitä tosin harmitella, oon saanu niin paljon mennä ja käydä ulkona, että välillä näin. Ja tän super rankan kakspäiväsen kouluviikon jälkeen musta tuntuu, että tarviin unta 48 tuntia, että jaksan ees maanantain koulussa. Auttaskohan jotkut kofeiniipillerit?

1) Pisti suoraansanottuna vituttaan, kun tein teille sen videopostauksen, mutten onnistunu lataan sitä. Nyt kun katoin sen uusiks, niin ehkä ihan hyvä juttu vaan :D En tajua miten oon saanu itteni kuulostaan viis vuotiaalta teinipissikseltä. Kaikki se sössötys ja äänenvaihtelu, ei luoja. Miten saan laitettua videon helpoiten?

2) Skypettelin Recifessä olevan Kiiran kanssa ja suunniteltiin, että menisin sinne marraskuun lopussa pariks viikoks! Olis niin huippu päästä vähän matkusteleen, näkeen Kiiraa ja puhuun suomee :D Mun perheelle tää on ok ja tsiigailtiinkin lentoja jo. Noin 7 tunnin lento 300 euron paikkeilla. En pystyny osallistuun yhellekkään Rotaryn retkelle, niin haluisin tän nyt omatoimisesti toteuttaa, kun ei tulis ees hirveen kalliiks :)

Huomenna ja sunnuntaina mennään perheen kanssa taas Santa Monicaan clubille. En tiiä yhtään mitään tekeen. Vissiin altaalle ja salille+ taas manikyyriin. Suutun jos mut herätetään ennen kymmentä, enkä suostu lähtee mihkään :D

Nyt hyvää yötä ja vielä parempaa viikonloppua teille, jotka ootte sen vähän enemmän ansainnu kun minä:D