Tyhjä pää

Alotin eilen kirjottamaan pitkää postausta, jossa oisin kertonu just kaikista vaihtarivuoden miinuksista ja plussista, asioista mitkä on yllättäny ja monesta muusta asiasta. Olin jo pitkällä, mutta meni täysin fiilikset, niin se jäi nyt ihan täysin kesken...:( Kirjottelen sen loppuun kun kerkeen.

En muista oonko kertonu mun perheen vaihdosta, mutta se tulee luultavammin tapahtuun jo sunnuntaina. Sillon kun saavuin tänne, niin mulla oli heti kaikki 3 perhettä tiedossa. Tällä 3. perheellä oli aluks tanskalainen vaihtari, joka kuitenkin kuukauden jälkeen vaihto pois, koska se perhe oli täysin "hirviöperhe". Totta kai aloin heti miettiin, että millä hitolla mä selviän sieltä, varsinkin kun nää mun 2 ensimmäistä perhettä on ollu parhaat mahdolliset. Tää kyseinen tanskalainen vaihto perheeseen, missä on vaan äiti eikä lapsia. Tän mun toisen perheen isä on sen äidin työkaveri ja ne yhdessä kaavaili, että oisin mun kolmantena perheenä menny tän naisen perheeseen. Viikko sitten asiaa kysyttiin mun piirin johtajalta ja sieltä tuli jyrkkä ei, mun on pakko pysyä alkuperäissuunnitelmassa. Äiti kerto tän mulle surullisena ja totesin heti alkuun että mielummin Suomi kun se perhe. Enhän mä tottakai tosissanu ollu, mutta kyllä se pisti harmittaan. En kuitenkaa osannu odottaa, että vaihtasin pian. Eilen kun äiti sano että rupee jo katteleen kamojas, kun lähet kuitenkin jo perjantaina. MITÄ. Sain vaihdettua sen onneks sunnuntaiks, eli tällä tietoo häippäsen sunnuntaina. Asun sielä kuukauden pari ja tuun takasin tänne.
Niin kun oon ennenkin sanonu, niin vaihtarit tuntee kaikki tunteet tuplana, jollei triplanakin. Tuli niin sekava fiilis, että voi kun vaan vois mennä kotiin. Semmonen olo, että mitä mä pyörin vieraiden nurkissa, haluun oman sängyn ja oman huoneen. Haluun sen tunteen että voin nukkua ilman paitaa ja tehdä mitä haluan. Vaikka näistä kahdesta ekasta kodista on tullu mulle ihan oikeita koteja, niin tottakai oon silti aina vähän "vieras". Kyseessä on kuitenkin muiden ihmisten koti, etkä sä voi asua sielä kun sika pellossa ja mennä ja tulla miten huvittaa.
Mulla on käyny ihan uskomaton tuuri perheiden kanssa. En olis voinu toivoo parempaa. Ehkä tässäkin pätee siis "ei makeaa mahan täydeltä"- sanonta? Ja ei, en voi tuomita sitä perhettä ilman asumista sielä. Se olis mun periaatteita vastaan. Enkä myöskään oo luovuttamassa tai masentumassa, se vasta niitä periaatteita vastaan oliskin. Meen sinne omana itsenäni, tutustun niihin ihmisiin ilman ennakkoluuloja ja katon myöhemmin, miten se menee. Vapaus tulee oleen paljon rajotetumpaa enkä varmasti tuu näkeen mun ystäviä niin paljoo kun nyt, mutta eiköhän sen kestä. En tiiä kyllä miten tuun pärjäämään mun host-veljee, josta on tullu mulle ihan sydänystävä :D Kuulemma seuraavan talon wifi sammutetaan joka ilta kello 10, eli näyttää siltä että mun nukkumaanmeno aikastuu ainakin kuudella tunnilla. Ehkä tää ei ookkaan niin huono juttu. Tosin tuun repiin pääni irti jos joudut pyöritteleen peukaloitani neljän seinän sisällä.



Eilen tosiaan mentiin vaihtareiden kanssa juhliin illalla. Olin hyvällä fiiliksellä kunnes host-äiti kerto mun lähdöstä. Rupes harmittaan ihan älyttömästi ja vaikka olin ollu ihan fiiliksissä että nyt laitan mekon pitkästä aikaa, niin sen sijaan heitin ihan tylsät vaatteet päälleni eikä kiinnostanu enää koko ilta. Loppujen lopuks oli kyllä tosi piristävää nähdä kaikkia ja päästä tanssiin kunnolla :)



Ilta venähti taas myöhäseks, mutta heräsin jo suht aikaseen, ja vaikka väsytti tajuttomasti, niin 5 minuuttia ja olin jo ulkona lenkkarit jalassa ja urheiluvaatteet päällä. Mua on ruvennu vähän tökkiin brasilialaisten lounas, joka on aina samantyyppinen. Päätin kävellä subiin syömään ja syödä sitten ihan vähän vaan lounaalla. mutta oishan se ollu ilkeetä host-mamia kohtaan, niin ostin vaan kokiksen apteekista ja istuskelin jossain kadunreunassa nautiskelemassa. En tiiä miks, mutta viime päivät on ollu mulle ihmeen herkkiksiä. Tuntuu että koko ajan kaikki ajatukset myllää.. Vaihtovuosi on jo yli puolenvälin ja pakostikkin miettii tulevaisuutta. Mitä kun mä palaan? Miten kaikki menee? Mikä koulu? Töihin? Mitä, missä, millon? Välillä on ihan epätodellinen olo. Toisaalta, mä ootan ihan hirveesti kotiin pääsyä. Haluan ne omat ystävät, oman elämän, ne rutiinit ja sen tasasuuden, kun tuntuu että koko elämä on sun käsissäs, eikä tarvii elää ns. suurennuslasin alla. Toisaalta, en haluais koskaan lähtee täältä. Oon rakentanu tänne kaiken ja Brasiliassa mulla on kaks kotia, kaks perhettä, ystäviä... Tässä maassa ja kulttuurissa on niin paljon asioita, joita tuun kaipaamaan ihan hullunlailla. Tää kaikki on myös muuttanu mua ihmisenä hirveesti ja sitä miettiikin, että miten enää sopeutuu takasin siihen elämään, minkä jätti taakseen eri ihmisenä pitkä aika sitten?

Host-veli ja sisko.... se kaikista edustavin kuva musta

Tänään kun olin käyny lenkillä, tulin kotiin lounastamaan ja peseen pyykkiä. Pesin tosin vaan kaks koneellista ja jätin huomiseks sen kolmannen. En kohta enää kehtaa kertoo mun ja pikkusiskon riidoista täällä, mutta sallittakoon tää nyt vielä :D Seuraavaan pariin kuukauteen en mainitte mitään siitä!
Äiti lähti tänään johonkin asioille muutamaks tunniks, niin voitte arvata kenen kimpussa tää pikkunen oli. Se seuraa mua ihan samanlailla kun varjo. Vähän niin kun olis puhuva varjo mukanaan. Mihin sä meet, mitä sä teet, miks teet noin, et saa tehdä noin... Mua ärsyttää, etten saa skypettää rauhassa, ilman että sen naama pitää olla kamerassa koko ajan. Koko päivän siivosin ja tää menee vaan perässä sotkien. En vaan suostu kerään sen heittämiä likasia vessapapereita lattialta tai mitään muutakaan. Siinä vaiheessa kun se murusti koko keksipaketin mun sänkyyn, niin sanoin että tää ei nyt vetele Manu, mä ihan turhaan yritän siivota ja sä sabotoit mua koko ajan. Joko autat tai lähet lätkiin :D Haha, siinä vaiheessa isoveli tuli taas kovisteleen että jätä Anniina rauhaan. Ja kuten tää kypsä 23-vee sanoo 5-veelle pikkusiskolleen "oot tylsä ja ruma, kukaan ei tykkää tollasesta". Okei tossa vaiheessa mua rupes kyllä jo säälittään :D Mutta eipä Manua haitannu. Hetkee myöhemmin meille tuli ikkunoidenasentaja taas kerran (jee, nyt on vihdoin rappusissakin katto!), ja Manu piti keskustelua yllä puhumalla muunmuassa niiden työmiesten pyllyistä ja siitä kuinka miehet tykkää katella naisten hameiden alle. Mitä hittoo?



Olin puistelemassa lakanoita parvekkeella kun huomasin meidän portin takana keltasinisen miehen, eli postimiehen! Kiljuin hetken yksinäni ja viiletin tuhatta ja sataa alakertaan :D Kiitos isi ja Sari, tää paketti ilahdutti mun päivää paljon. Kalenteri perheen kuvilla varustettu, muki, suklaata, snackseja ja valokuvia! Ihan huippua :) Tosin mun pikkusisko kävi heti niiden suklaiden kimppuun ja kun sanoin, että et saa enempää, niin sain taas kuulla kunniani. Lukitsinkin itteni suihkuun ja seisoin jääkylmän veden alla viilenemässä, siinä toivossa että saisin olla ees hetken rauhassa. Turha toivo. Sen koko ajan tää tyttö rämpyttää ovenkahvaa, "NINAAA, AUKASE MULLE OVI".  Laitoinkin itteni nopeesti valmiiks ja häippäsin Pizza Huttiin Caron kanssa. Istuttiin monta tuntia pizzan ja pepsin äärellä juttelemassa ja teki niiin hyvää mun päälle :D Ei se pitsakaan pahaa ollu....






Huomenna mun pitäs kävästä ainakin manikyyrissä, pestä pari koneellista pyykkiä ja mennä metsästään synttärilahja Marcelille... en tiiä mitä ihmettä osaan sille ostaa D: Oon ehkä maailman mielikuvitukseton ihminen. Illalla meen ekan perheen kanssa juhlistaan vanhempian hääpäivää ja sen jälkeen ehkä vielä yhelle mestalle kuunteleen, kun yks kaveri on valmistunu DJ- koulusta ja huomenna on sen ensisoitto :D Hahhahah en malta oottaa et pääsen kuunteleen.
Nyt kuitenkin jatkan mun vikoista öistä nauttimista ja meen hetkeks terassille katteleen tähtiä, kun on niin järkyttävän kuuma sisällä. Tuli taas niin sekava postaus, ei päätä eikä häntää, mutta kuvastaa aika hyvin mun ajatuksia :D

Hyvää yötä <3

Juhuu!

Noi kommentit viime postaukseen sai mut ihan tajuttoman hyvälle tuulelle, ja noita postausehdotuksia lueskellessa tuli vaan hirmunen himo kirjottaa! Kiitos ! Oon ottanu viimesiltä 5 päivältä kuvia ja aattelin kirjotella nyt että mitä oon puuhaillu nää viime päivät, mutta huomenna alan toteutteleen noita muita postauksia :) Oli ihan pakko ruveta jopa pistään ajatuksia paperille, kun tuntuu että oon nyt hirveesti pohdiskellu noita syvällisempiä kysymyksiä ja olin kauheesti tarvetta saada ne tänne bloginkin puolelle :D Mutta nyt ensin mun viime päivistä!

Torstaina tosiaan tultiin takasin Curitibaan ja heti perjantaina suhahdin keskustaan Caron kanssa shoppaileen. Tuntuu aina kun on ollu hetkenkin reissussa, niin on pakko päästä "kotiin" ja kaupungille? Varsinkin tuolla rannalla tulee koko ajan kuljettua hiukset likasina ja sekasina, ilman meikkiä ja oikeestaan pelkissä biksuissa. Sitä mahtavuuden tunnetta kun sai laitettua vähän siistimpää vaatetta päälle, meikkiä naamaan ja lähtee metsästään uusia vaatteita :D
 Oon potenu hirveitä vaatekriisejä joka päivä, kun tuntuu ettei oo mitään päällepantavaa! Löysin onneks itelleni uuden laukun, joka on pitäny jo pitkään ostaa. Mukaan tarttu myös uudet perus farkkushortsit, 3 paitaa, kaulakoru ja rento perusmekko! Yleensä tuntuu etten tahdo löytää mitään täältä, mutta nyt kaupoissa oli ihmeen hyvin uutuuksia ja jouduin jopa karsimaan jotain houkutuksia.
Mouhosin itseasiassa just pari päivää sitten Marcelille siitä, että miks brasilialaiset ei osaa tehdä vaatteita. Ensinäki kaikki on ihan hirveen hintasta ja toiseks, ihan ihmeellisiä. Farkkujen takataskuissa on AINA timantteja, kukkia, sydämiä... MIKSI. Istuttiin ostarissa yks päivä ihan vaan tuijottamassa tyttöjen pyllyjä koska halusin todistaa olevani oikeessa :D Ja niin olinkin, 9/10 kulki timanttitaskufarkuilla! Ja sitten toinen asia, kaikissa paidoissa on joku ihme printtiteksti. Usein ranskaks tai englanniks, tyyliin "Love your boyfriend, you deserve it". Eli ei mitään järkee (brasilialaiset ei melkein kukaan osaa englantia, joten niitä ei varmasti häiritte), tai sitten ihan vaan väärin kirjotettu. Beige, musta, armeijanvihree... hui, mummovärejä. Euroopassa muoti on paljon maskuliinisempaa. Maihareita, tummia värejä, niittejä, pääkalloja. Täällä naiset on naisellisia, paljon timantteja ja kirkkaita värejä. En oo ihan päässy sisään tohon vielä :D Löysinkin itelleni armeijanvihreen mekon, yhen beigen paidan ja yhden burguryn värisen paidan. Jeij! Käytiin myös hetki istuskelemassa terassilla ja juoruumassa kuulumisia. Caro oli perheensä kanssa kuukauden Columbiassa ja sen jälkeen 2 viikkoa nordestessä. niin oli kertyny hirveesti  puhuttavaa :)

Floripan rusketusta :)

Lauantaina kiskoin itteni taas "aikasin" ylös ja lähdin lounastamaan Marcelin kanssa. Leikittiin terveellisiä ja syötiin kumpikin salaatit :D Marcel on ite maailman urheiluhulluin. Joka päivä saan luennon kaikenmaailman vitamiineista ja proteiineista ja blabla. Kuuntelen aina hirveen vaikuttuneena mutta toteen sitten kuitenkin että miten olis mäkkäri, mulla on nälkä. Tällä kertaa kuitenkin oli terveellisyys-moodi päällä ja kunnon kanasaalatti oli oikeestaan aika hyvää vaihtelua rasvasten lihan ja riisin tilalle. :D Siitä jatkettiin vielä Bariguihin, eli puistoon. Onko vaikee arvata että kumpi istu maassa puoliunessa ja kumpi punnersi ja veteli leukoja.
Mun oli tarkotuksena mennä illemmalla Caron luokse yöks, mutta se tekstas mulle jo aiemmin että voitko tulla jo, lukittin itteni parvekkeelle. Ajettiin  siis sen kämpille ja sielä se kyykötti jumissa parvekkeella :D Hahaha paras juttu pitkäänaikaan.Marie saapu vielä myöhemmin ja kokkailtiinkin sitten toasteja, paria eri lasagnee ja creppejä belgialaisittain nutellan kera. Tarkotuksena oli kattelle joku leffa, mut päädyttiin pelaan pleikkaa ja kertoon kummitusjuttuja. En tajuu miten mutkin saatiin mukaan pelkään... Oon aina pitäny kaikkia "henkiä" ja kummituksia ihan huuhaana, mutta koko yön noi kerto mulle tosijuttuja mitä ihmisille on tapahtunu ja siinä vaiheessa mua rupes jo pelottaa jokanen pieni ääni mikä kuuluu koko asunnosta.
AINIIN. Koin hirveitä järkytyksen tunteita kun Caro avas sen vaatekaapin. Kaikki vaatteet täydellisesti viikattuina ja värijärjestyksessa. Kysyin Marielta, että ethän säkin vaan tee näin. "Kyllä mä teen". Päätin sillä hetkellä että kun tuun kotiin, niin siivon mun vaatekaapin ja etin jokasen sukan sängyn alta ja puran viimeinkin noi reissussa olleet kassit. Mä kun ajattelin olevani siisti ihminen, mutta noi pudotti kyllä mut maanpinnalle :( Sanokaa etten oo ainot?!

Ton lasin alle rakennettu makaronisysteemi on niiiin siisti :D

Sunnuntaina lähdin kotiin kahden aikaan ja otin pikasen suihkun, ennen kun mun ensimmäinen perhe tuli hakemaan mut futismatsiin! Curitibaan ollaan rakentamassa ihan järjettömän kokosta areenaa niitä 2014 vuoden futiskisoja varten, mutta se ei oo vielä valmistunut, niin tällä hetkellä kaikki pelit on pienemmällä areenalla :( Meidän kannustama joukkue Atletico meni häviämään 1-0, mutta kokemuksena oli mahti päästä vihdoinkin peliin! Brasilialaiset on oikeesti umpihulluja futiksen suhteen :D Katsomon ympärillä on yli 100 poliisia kypärät päässä ja pamput kädessä. Kummankin joukkueen kannattajan huutaa toisilleen ihan järjettömyyksiä ja melkein joka pelin jälkeen syntyy isot joukkotappelut. Mua lähinnä nauratti koko pelin kun ihmiset karju ympärillä portugaliks "motherfuckeeer, fuck oooooff," ja muuta ihan yhtä tyhmää. Pidettiin myös minuutin hiljasuus sen Santa Mariassa tapahtuneen yökerhopalon takia :( Meinas pistään itkettään siinä vaiheessa. Brasiliassa toi otettiin tosi isosti ja monet kaupungit kerää rahaa kriisiapua varten niiden kuolleiden omaisille. Hirvee tapaus kyllä :(

Kentän reunassa voi nähä ton poliisirivin! huhhuh

Eilen tosiaan pysyin kotona, paitsi että veljen kanssa käytiin 9 kilometrin kävelyllä illalla. Valvottiin taas aamukasiin! Millähän ihmeellä korjaan tän rytmin kun pitää taas mennä kouluun...

Kuva vihdoin host-veljestä :D Ahaha edustavat

Tänään lounaan jälkeen lähettiin veljen kanssa vielä Bariguihin ja käveltiin taas se 8 kilsaa!

"ota musta kuva ku hyppään"

Kävin vielä illemmalla mehuille Jungle Juicecca yhden kaverin kanssa :) Muuta ei oo taas tähänkään päivään mahtunu. Pitäs varmaan herätä aikasemmin joskus niin kerkeis muutakin tehä kun herätä, syödä ja taas nukkua. Huomaa kyllä että päivästä loppuu tunnit aina kesken, kun tulee valvottua aamun asti. Tänään päätin että viimestään 5 oon nukkumassa! Ei tästä tuu enää yhtään mitään :D Mutta nyt leffan pariin! Vastailen noihin kommentteihin huomenna, kun tää kone on nyt niin ylihidas :(
Beijos beijos beijos!!

Floripa

Mulla on nyt tauon jälkeen niin hirrrveesti asiaa, etten tiiä mistä alottaa. Eli alotetaan ihan alusta! :D Rannalta kotiuduin jo muutama päivä sitten, mutta on pidelly niin kiirettä, etten oo vaan kerenny koneelle tai kirjotteleen.

Lähettiin siis viime viikon torstaina Guaratubaan, parin tunnin päähän rannalle jossa myös kaks viikkoo sitten olin. Viivyttiin torstaista maanantai-aamuun, pelkästään altaassa lilluen, rannalla löhöillen, syöden ja ennenkaikkea aurinkoa ottaen. Jo oikeestaan päivän jälkeen olin aika papu :D Parina iltana käytiin kävelemässä auringonlaskun aikaan 8 kilometriä auringonlaskun aikaan ja siitä pulahdettiin mereen tai altaaseen. Käytiin myös Guaratuban hurjat shoppailumahdollisuudet läpi, joista ei onneks jääny käteen mitään muuta kun aurinkolasit. Mun perheellä on siis ollu toi talo tuolla koko elämänsä ajan, eli tuttu paikka :) Tulihan tuolla taas puuhailtua kaikennäköstä, mut tuntuu etten muista eilistä pidemmälle, joten annetaan kuvien puhua puolestaan!

Kotikatu Guaratubassa :)

Guaratuba!

Mä ja kookos :D

rapu rapunen rapusten maasta :)

mä voitin joka matsin!!!! uhuuul

polttaa polttaaaa

Maanantaina lähettiin ennen yheksää ajaan Florianopolista. Tunti meni nukkuessa ja loput kaks kuunnellessa musaa ja ihmetellen. En tiiä miks, mutta täällä autossa istuminen on ihanaa :D Sillon joskus kun ajettiin Argentinaan ja Paraguayhin se 10 tuntia, niin olisin ihan hyvin voinu istua toiset 10 enkä ois millään halunnu nousta autosta. Toi kolme tuntia meni siis hujauksessa ja saavuttiin Floripan keskustaan. Sain haukkoo jo tossa vaiheessa henkeeni, kun meri turkoosi meri kimmalsi ja lämpötila huiteli yli kolmessakympissä. Mentiin ostarille lounastaan ja sen katolta mun perhe näytti että tossa tien toisella puolella oleva hotelli on meidän. Okei, olin oottanu jotain ihan täysin normaalia peruspekkahuoneistoo, mutta nää oli päättäny yllättää mut viiden tähden hotelilla. Olin pakannu mukaani vaan ne rumimmat rätit siinä ajatuksessa, että meen kuitenkin pelkästään biitsille eikä kukaan nää mua. Ehkä siinä siis kunnon römppäronjana erottu vähän joukosta, kun hoteli oli täynnä sellasia minkkirouvia joiden parfyymit haisi 15. kerrokseen asti. Kammettiin heti ensimmäisenä altaalle ihasteleen näköaloja ja nauttiin hedelmäjuomia :)

Illemmalla lähettiin ajamaan ympäri keskustaa ja näköalapaikkoja. Tarkotuksena oli mennä illalla viereiseen ostariin shoppaileen, mutta aika hujahti niin nopeesti että kerettiin vasta puoli kymmeneltä ja ostari suljettiin jo 10 :( Syötiin siis vaan illallinen ja tultiin takas hotlalle. Vanhemmat paineli nukkuun, mutta me siskon kanssa vielä viideltä kukuttiin nauramassa ja juttelemassa. Kostautu kyllä aamulla kun raahaudittiin silmät puoliummessa aamupalalle :D Suomessa oon tottunu näihin 5 tunnin yöuniin eikä se sinänsä tunnu enää miltään, mutta täällä tulee nukuttua aina se 10 tuntia niin oudokseltaan tuntu kyllä ihan ylivoimaselta päästä ylös. Varsinkin kun ne hotellin sängyt oli pehmeitä ja olisin voinu nukkua koko päivän. Kahvin kuitenkin pelasti vähän ja se hotelin aamupala! Arvatkaa vaan mätöinkö kaikki maholliset croisantit, jugurtit, leivät, munakkaat, nakit, hedelmät, pullat, keksit, kakut ymsymsyms... Sisko söi ensimmäistä lautastaan ja totes olevansa valmis. Oli pakko kysyä että kai sä pilailet, mä vasta alotin :D Pakkohan nyt hyvä seisovapöytä on hyödyntää?! Aamiaisen jälkeen pakattiinkin kamat ja lähettiin rantoja kohti! Meidän toidelle hotelille oli netissä ilmotettu väärä osote, joten yritettiin ettiä sitä turhaan yli tunti. Tää toinen "hotelli" oli rivitalon tyyppinen pieni asunto. Aikamoinen hyppy tästä viiden tähden hotellista, mutta ihan söpö ja kyllä yks yö hyvin meni, vaikka hämähäkin seittejä roikkukin joka paikassa ja suihkussa oli pelkkää kylmää vettä. Sinkoiltiin biitsiltä toiselle, käveltiin, ajettiin taas vähän, käveltiin, uitiin, ajettiin, käveltiin... Toi päivä tuntu ihan hirmu pitkältä :D Pakko vaan myöntää että aurinko vie niin paljon voimia, ettei oikeesti vaan jaksa painaa niin kun normaalisti. Illemmalla mentiin vielä yhdelle rannalle, jossa on hyvät hiekkadyynit ja mahdollisuus lautailla niillä. Otettiin sellanen lauta, jolla voi laskee pyllymäkee. Hirmu montaa kertaa ei jaksanu laskee, kun siinä hiekassa tarpominenkin tuntu niin hitsin rankalta :D Sen päätteks pulahdettiin vielä meressä ja tässä vaiheessa kaikki oli niin kuitteja, että oli pakko päästä lepään ja peseytyyn. Kylmien suihkujen jälkeen lähettiin vielä raflaan illastamaan, kun oli mun puolivuotispäivä täällä. Asunnolle kun päästiin niin ei paljoo enää puhetta tullu, kun kaikki vaan lötkähti sänkyihinsä täysin raatoina :D

Keskiviikkona lähettiin aamusta syömään aamupalaa eri hotelille, jonka jälkeen pakattiin kamat autoon ja ajettiin parin tunnin vähän Camboriuun.Camboriu on kanssa yks näistä paikoista, missä on paljon kesäasuntoja ja hyviä rantoja. En oikeestaan tienny taaskaan mitä ollaan menossa tekeen, istuin vaan takapenkillä mussuttamassa suklaata ja nukkumassa. Jossain vaiheessa auto kuitenkin pysähty ja saavuttiin puiston tapaseen paikkaan..

Mentiin tollasilla vaunuilla tajuttoman korkeella! Meren yltä ja viidakon läpi. En oo koskaan ajatellu pelkääväni korkeita paikkoja, mutta tossa kyllä vähän puristelin kynsiä kämmeniin kun hirvitti sen verran :D Mentiin myös viidakon läpi menevään vuoristorataan, jossa istuttiin vaunuissa niin että yks ohjas sellasilla kepeillä ja toinen istu edessä. Mä tietenkin jouduin ohjaajaks kun oon pitempi kun sisko. Ajateltiin että se olis ollu sellanen suht hidas kärry että kerkee vähän kattoon maidemia, mutta ei. Se kärry suhahti täysia viidakkoon ja meistä kumpikin kilju niin että metsä raiku :D Sai kyllä sydämen hakkaamaan ihan hyvään tahtiin.



Käytiin vielä yhessä ostarissa kiertelemässä ja sitten palattiinkin Guaratubaan vielä yhdeks yöks, ennenkö palattiin Curitibaan :) Ei voi muuta sanoo kun että hyvä reissu! Ja niille jotka suunnittelee Brasseihin lähtöö, niin kannattaa merkitä Floripa matkanvarrelle. Ja vaikka ne maisemat onkin upeita, niin olkaa fiksumpia ja älkää ottako kuvaa joka hemmetin kivenkolosta ja kannonrääpäleestä. Siirsin koneelle yli tuhat kuvaa ja tuntuu että jokasta kuvaa on 3 samanlaista, aina vaan tyyliin päänasento muuttuu. Toivottavasti joku jakso ees kattoo kaikki kuvat, ja jos ei, niin ees muutaman :D
Piti vielä se sanoo, että jos on postaustoiveita niin kertokaa!! Jotain syvällisempää vaihtaritunnepostausta, ruokapostausta, musapostausta, perhepostausta, eroavaisuuksia Suomen ja Brassejen välillä, vinkkejä lähtevillä yms..? Kaikki otetaan vastaan! Nyt mä kuitenkin siirryn kattoon huomisen salkkarit ja jatkan mun kotipäivää. Äiti hienovarasesti vihjas, että jos pysyisin tänään kotona kun oon viimeset päivät asunu lähinnä kavereiden luona ja sinkoillu paikasta toiseen kun elohiiri. Päätin kyllä käydä lenkillä, mutta jätän sen illemmaks kun ei oo enää niin kuuma :)
Näihin tunnelmiin, tchau!

puoli vuotta!!

Talla hetkella ma makoilen Florianopoliksessa hotelissa, 11. kerroksessa katsellen ikkunasta merelle ja kuunnellen musaa. Taa kaupunki on aivan uskomattoman kaunis! Naita maisemia ei sanat riita kuvaileen. Kunhan paasen kotiin, niin taytan mun koko blogin rantakuvilla ja selostan kaiken erikseen, mutta nyt on pakko painua pehkuihin. Oli vaan pakko tulla heittaan pikamoikat ja hehkuttaan etta tanaan PUOLI VUOTTA BRASILIASSA. Ihan hullua mihin aika on kadonnu :D
Muutama kuva viime paivien tunnelmista!

Beijos, Anniina <3