Amo noite e dia!

Mulla on niin hirmusen outo fiilis, etten oikeestaan tiiä ees mistä kirjottaa, mutta silti pakottava tarve kirjottaa jostain :D Tästä tulee nyt siis täysin sekavaa tunteiden purkailua ja kaikkee mahollista sekasin. 

Multa kysytään tosi usein, että kaipaatko paljon Suomea? Yleensä vastaan vaan, että en, ja saan monta ihmettelevää katsetta vastaukseks. Sillon kun sain varmistuksen vaihtoon lähdöstä, jotenkin henkisesti alotin valmistautuun siihen, että seuraavan vuoden mä asun ulkomailla, ilman sitä oikeeta perhettä. Kuulin paljon juttuja ihmisistä, jotka on jättäny vuotensa kesken ja lähteny takasin kotiin ja se tuntu ajatuksena pelottavalta. Mitä jos mä en pärjää? Mitä jos en haluakkaan olla sielä? Luulen et oli oikeestaan vaan hyväks pohtia kaikkia mahollisia tilanteita, koska nyt oikeestaan mikään ei tuu yllätyksenä. Mutta kaikenkaikkiaan oon tosi hämmästyny siitä, miten vähän ikävöin kotiin. Ei siitä mihinkään pääse, että oon suomalainen, kaipaan oltermannia, kaipaan fazerin sinistä, kaipaan omaa sänkyä, kaipaan äitiä, kavereita ja perhettä, kaipaan vapautta, kaipaan sitä tuttua kahvia minkä totuin juomaan monesti viikossa ja ennen kaikkea: kaipaan sitä tunnetta, että joku on omaa. Ensimmäisestä päivästä lähtien mikään ei oo ollut tuttua. Koti; täysin tuntematon rakennus keskellä maata jossa et oo koskaan ollu, keskellä kaupunkia mistä et oo koskaan kuulluukkan, keskellä täysin tuntematonta. Täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, kielen kanssa josta et ymmärrä sanaakaan, syömässä ruokaa joka ei suoranaisesti huuda sun nimees. En tiiä muista vaihtareista, mutta mulle se alku oli kaikista hankalin. Piti rakentaa kaikki oikeestaan puhtaalta pöydältä... tehdä koti omakseks ja luoda ihmissuhteita ihan tyhjästä. Voi sitä turhautumisen määrää kun halusit kertoo hyvän jutun, muttei kenenkään kanssa ollu yhteistä kieltä, tai kun ei ymmärtäny yhtään mitään mistään mitä muut puhu:D  Tai sitä kurjuutta kun olit kipeenä ja halusit vaan oman äidin, jolle voi valittaa maailman ääriin siitä kuinka maailma potkii päähän. Tollaset pienet asiat ainakin mulla pisti ärsyttään, ja totta kai näitä on vieläkin... 

 

Oon myös ite miettiny, että onko nää 3 kuukautta muuttanu mua ja oon tullu siihen tulokseen, että on ja paljon. Vaikka se perus Anniina onkin se sama, niin arvot ja kaikki muuttaa itseensä päivä päivältä. Suoraan sanottuna olin ennen suht mukavuudenhalunen ihminen :D Mulle hirveen tärkeetä oli saada se oma aika, että kukaan ei häiritse ja saan olla oikeesti täysin yksin. Ja ne sellaset omat rutiinit ja pikku asiat, että missä järjestyksessä mikäkin on ja mihin meen ja millon. Voisin sanoo, että täällä oikeestaan kaikki nää on aikalailla kaikonnu. Tiiättekkö esim. kun meette 2 viikon reissulle ulkomaille ja sitten tuutte kotiin, niin se oma sänky tuntuu maailman parhaalta paikalta? Täällä nukkuu jonkun tuntemattoman tytön sängyssä ihan kun omassaan ja se on ihan ok. Tää on niin vaikee selittää, mut i hope you got the point?:D

                                                                                  

Sillon kun tulin tänne niin joku sano että "on totuttu ajatteleen, että vaihtovuosi on se viimenen vuosi nuoruudesta, mä sanoisin mielummin että se on se ensimmäinen vuosi aikuisuudesta." Vaikka mä nyt vieläkin käyttäydyn kun mikäkin tarhaikänen välillä, niin toi on toisaalta totta :D mm. eilen mentiin shoppaileen Caron kanssa, ja tiiättekö minkä kassin kanssa tulin kotiin? Apteekin. Saatiinkin hyvät naurut kun monen tunnin shoppailun jälkeen kummaltakin oli huvennu melkein se 50 euroo, mutta kaikki vaan apteekkiin. Mikä hassu fiilis kun tutkittiin tunti hintoja ja vertailtiin hammasharjoja ja siteitä kun mitkäkin perheenäidit. Täällä siis kaikki hygieeniatuotteet myydään "drugstoreissa" :) Ei tarvinnu kun hammarharja, pompuloita, pari rasvaa, dödöö, shampoota ja tamppoonia ostaa niin sinne meni sekin raha että hujahti. Welcome to the exchange student life!

Yritin miettiä, että mitä mä ite halusin sillon tietää kun mietin vaihtoon lähtöö, muttei nyt tuu taaskaan mitään mieleen:D Ainakin sitä mietin, että minkälaista se vaihtariarki on? Eihän se oikeesti voi olla niin hohdokasta kun aattelee. Mutta kyllä se oikeestaan on... Vaikka onkin niitä paskoja päiviä ja niitä tunteita joita vaan vaihtari voi ymmärtää, niin on tää upeeta. Vieläkin jokaikinen päivä, mun on pakko pysähtyä ja ihan vaan todeta että hei, mä oon Brasiliassa. Muut puurtaa Suomessa kylmässä ja pimeessä opiskelujen äärellä, mitä mä teen? Käyn koulussa, jossa mun ei tarvii tehdä yhtään mitään. Ei stressin häivää. Nautin auringosta ja lämmöstä koko ajan. Nukun paljon ja vietän aikaa kavereiden kanssa. Viikonloput pelkkää juhlimista. Aina kun tulee vähänkin huonompi fiilis, niin rupee vaan kelaa että haluisinko muka mielummin olla Suomessa? Ei ei ei ei, en haluais. Kaikille jotka vähänkin empii, että lähteekkö vai eikö, niin todellakin! Vaikka tässä jonkun mukaan menettääkin vuoden, niin mä sanoisin mielummin että tässä voittaa vuoden. :) En vois olla tyytyväisempi siitä, että oon täällä.



Okei nyt oli niin tyhjänpäivänen postaus, ettei päätä eikä häntää:D Mun vaan tekis mieli selittää kaikki fiilikset niin perinpohjasesti kun voi, mut näköjään se on mahdotonta. Varsinkin tälleen keskellä yötä (kello 2.32) tulee eniten näitä ajatuksia jotka on pakkko saada jakaa johonkin! Anyway, toivottavasti joku saa näistä jotain irti ja kenties apua jos ite on miettiny vaihtoon lähtöö :> Olis myös kiva tehdä kysymyspostaus, jos joku haluaa vastauksia johokin, kun ei sitä ite osaa keksiä että mitä muut haluaa tietää ja kuulla kun monet asiat täällä on itelle jo niin arkipäiväsiä. Joten kysykää rohkeesti ja kommetoikaa, id like to help you as much as possible :) Mutta nyt suihkuun ja nukkumaan! Huomenna se kuulusa perjantaaaai ja suuret suunnitelmat ;) Ps. Laitoin vähän tän hetken suosituimpia ja soitetuimpia biisejä tonne väleihin. Lähinnä vaan sertanejo musaa, mut tota kuunnellessa ei voi olla hymyilemättä! :D

Boa noite!