Elossa

Hei kaikki!
 Mitään suurempia selittelemättä, en oo kerenny postaileen yli viikkoon, koska aika ei vaan oo yksinkertasesti riittäny :( Oon joka ilta tullu vastaan "myöhään" kotiin väsyneenä ja yrittäny mennä aikasin nukkuun. Joka päivä ollu siis täynna ohjelmaa ja ärsyttää kun en oo päässy kaikkee tänne kertoon. 

            Koko päivän tänään sattunu päähän, niskaan ja silmiin, joten kun kotiin pääsin niin söin, otin särkylääkkeen ja vedin kaikki verhot ikkunoiden eteen ja painuin nukkumaan. Nukuin tunnin ja olo on kun ois uudestisyntyny :D En kerkee nyt kirjotteleen enempää, kun pitää mennä suihkuun ja siivoon mun huonetta. Seiskalta on taas Rotary-kokous ja siinä tää päivä menikin. Oon ruvennu toisaalta tykkään näistä maanantaista, kun saa koulun jälkeen vaan hengailla yksin kotona ja tehdä ei- mitään.

Yhden kuvan kuvasaldo ja tääkin kopsattu facebookista... pitäskö tsempata kameran kans?

Tää viikko ja oikeestaan koko kuukausi näyttää niin kivalta, että oon ihan fiiliksissä tulevasta. On synttäreitä (myös mun omat), veljen valmistajaisia, muita pippaloita, vaihtareitten kanssa reissailua ja sitten vielä sinne Recifeen pariks viikoks. Huomenna meen portugalin tuntien jälkeen taas klubille saunaan ja shiatsuun, jonka voitin arvonnasta! Arkikin voi näköjään olla upeeta, jos siitä vaan tekee sellasta :)
Yritän keksiä jonkun ajan, että pääsisin tekeen pitkää postausta. Nyt kun tuntuu että päivät ja viikot vaan koko ajan vähenee ja vähenee, ei tee yhtään mieli istua kotona koneella, vaan oikeestaan joka päivä oonkin menny pää kolmantena jalkana. Ärsyttää vieläkin etten osaa laittaa sitä videoo tänne!
Mahtavaa alkanutta vikkoa kaikille <3

Back in school

Pitkästä aikaa blogin parissa :) En tajua missä oon ollu viime päivät, kun en oo löytäny sopivaa koloo ees postauksen kirjottamiseen. Karnevaalit meni aikalailla juhlimassa ja muuten vaan aikaa viettäen kamujen kanssa. Musta oli ihan hyvä päätös et pysyin Curitibassa, kun oikeestaan kaikki noi päivät sato täällä ja olis satanu rannallakin. Ja kokemuksella jo muista, että rantatalolla olo sateella ei oo mitenkään hehkeetä. Baareiltiin siis muiden vaihtareiden kans, vietin iltaa maatilalla Marcelin ja sieltä puolelta olevien kavereiden kanssa kattoen Grammy-gaalaa, valvoin aamuun asti ja nautin mun vanhasta huoneesta ja sängystä. Oli kiva palata hetkeks vanhaan kotiin, tuli super kotosa olo kun vanhat tutut ihmiset ympärillä ja sai rennosti olla miten haluaa ja nukkua kuinka pitkään haluaa :D 

Tiistaina tosin jo palasin kolmanteen kotiin, eikä sekään nyt niin hirveetä ollu. Tiistaina oli myös kunnon sademyrsky jälleen kerran ja puut katkeili ja katkas sähköt meiltä moneks tunniks. En lakkaa koskaan ihmettelemästä, miten joskus on voitu elää ilman sähköö? Ei suihkua, ei telkkaria tai konetta, ei valoja, ei mitääään :D

Keskiviikon ja torstain otin vielä aika rennosti. Nukuin sinne normiin puoleenpäivään ja makoilin kotona ja tottakai vikan lomapäivän kunniaks oli vielä pakko lähtee vähän juhliin. Torstaina olikin aika karu maanpinnalle paluu, kun kello soi kuudelta ja yritin kiskoo itteeni ylös sängystä. Tässä vaiheessa taas kysyin itteltäni että oliko pakko valvoo kaikki yöt lomalla, vaikeuttaa ihan sikana mun elämää nyt. Kroppa on tottunu nukkuun millon haluaa ja tottunu siihen rytmiin ja siihen, ettei koskaan oikeesti väsytä. Host-iskä onneks vei mut kouluun, koska muuten joutuisin lähteen kotoo jo 6.30, kävellä melkein pari kilsaa, matkaan bussilla parikyt minsaa ja käveleen vielä kilometrin. Eka päivä muutenkin oli ihmeen kiva. Nyt kun siirryttiin kolmannelle luokalle, niin kaks luokkaa yhdistettiin ja nyt meitä onkin 55. Ihan liian suuri ryhmä, mutta kelpaa mulle koska mitä enemmän huomiota muissa, sitä enemmän kukaan ei välitä mitä teen tunneilla :D Lähinnä naurettiin muitten vaihtareiden kanssa, koska me ei olla ees olemassa meidän koulussa. Meidän koulusta lähti paljon opettajia ja myös ne ihmiset, jotka hoiti meidän asioita. Nyt kukaan ei oikeestaan oo ees tietonen meistä, eikä meidän nimiä lue ees luokan listassa. Vaikka oltais pois kuukausi, niin kukaan ei huomais. Kyllä välillä turhauttaakin, että miks mä istun täällä, kun en hyödy tästä yhtään mitään. Varsinkin eka päivä vaan mateli ja mateli, tosin varmasti yli puoliluokkaa oli umpiunessa melkein koko päivän. Se väsymyksen määrä oli niiin käsittämätön, että sattu vaan silmiin eikä pystyny sinnitteleen hereillä....
 Kotiin kun pääsin, niin sähköt oli taas poikki, enkä päässy bloggaileen vaikka niin olin suunnitellu. Eikä tottakai pystyny mitään muutakaan tekeen, eli tattadadaadadaaa...päikkärit! Lupasin ittelleni että lyhyet sellaset, mutta se tunne kun pääsi peiton alle eikä kukaan ollu kotona häirittemässä.. kolme tuntiahan siinä taas meni. Kun heräsin, niin kävin hakeen kaupasta hedelmiä ja lagasin seuraavat tunnit. Se tunne kun herää päikkäreiltä, eikä oikeesti tiedä mitä tehdä, eikä haluakkaan tehä yhtään mitään :D Lähettiin kuitenkin vielä vanhempien kanssa Santa Monicaan clubille. Ette ikinä arvaa mitä tekeen :D
SAUNAAN. Ehkä yks parhaista hetkistä pitkään aikaan. Saunassa tunnin lauteilla makaaminen ja siitä altaaseen pulahtaminen. Tän jälkeen oli niin raukee olo, että oli ihana ajaa pimeessä ja sateessa takasin kotiin ja syödä kuumaa keittoo. Rupeen huomaan itestäni, että kaipaas niitä syksyn sateisia kynttiläiltoja, kun saa istua kotona villasukat jalassa viltin alla. Täällä aika tuntematon käsite.



Tänään oli ehkä vielä väsyneempi päivä. Kuinka kauan kestää että tottuu tollaseen rytmiin? Se hirvee väsymys kun tuntuu että vois oksentaa. Suomessa en osaa nukkua tunnilla mitenkään, täällä kun pistät pääs pulpettiin niin puolen minuutin sisään oot täysin unessa. Ja saatat nukkua hyvinkin tunnin. Tänään heräsin kun kello pärähti ja kaikki huutaa "anniinaaaaa herääää, koulupäivä loppu jo."  Kävelin puoliunessa pysäkille ja menin bussilla Axellen luo, joka on vieläkin lomalla. Juoruttiin ja syötiin kunnes se meni suihkuun ja mä tottakai simahdin sohvalle... Axelle on vielä niin idiootti että pisti musta upeen suuaukinukkuma- kuvan facebookkiin. :D

                          

Asutaan Axellen kanssa ihan eri puolilla kaupunkia, niin kesti tunnin vielä tulla kotiin. Ihan super hiostavan kuuma ja kostee ilma koko ajan. Ihonmyötäsellä ja mustalla uniformulla varustettuna tein kuolemaa koko matkan. Varsinkin ruuhka-aikaan bussit on jotain sanoinkuvailemattoman mukavaa oltavaa. Siihen vielä päälle kävelin täysin ylämäkee pari kilsaa, ja kun kotiin pääsin niin halusin vaan suihkuun ja nukkuun. Lähettiin vielä kuitenkin vanhempien kanssa "feiraan", eli vähän niin kun torille, joka järjestetään joka perjantai. Paljon kojuja, joista kaikista saa jonkun tietun maalasta ruokaa. Söin itteni täysin överiin ja nyt on hyvä vaan maata kotona ja olla :D Vaikka pakko myöntää, etten oo tottunu oleen perjantai-iltoja kotona. Mä tykkään käydä ulkona, tykkään olla ihmisten kanssa ja pitää hauskaa. Tän perheen mielestä tosin viikonloput kuuluu olla perheen kanssa, joten näin nyt sitten. Vähän harmitti, kun puolet vaihtareista meni meidän kantapaikkaan tänään juhliin, mutta oli pakko jättää välistä. Turha sitä tosin harmitella, oon saanu niin paljon mennä ja käydä ulkona, että välillä näin. Ja tän super rankan kakspäiväsen kouluviikon jälkeen musta tuntuu, että tarviin unta 48 tuntia, että jaksan ees maanantain koulussa. Auttaskohan jotkut kofeiniipillerit?

1) Pisti suoraansanottuna vituttaan, kun tein teille sen videopostauksen, mutten onnistunu lataan sitä. Nyt kun katoin sen uusiks, niin ehkä ihan hyvä juttu vaan :D En tajua miten oon saanu itteni kuulostaan viis vuotiaalta teinipissikseltä. Kaikki se sössötys ja äänenvaihtelu, ei luoja. Miten saan laitettua videon helpoiten?

2) Skypettelin Recifessä olevan Kiiran kanssa ja suunniteltiin, että menisin sinne marraskuun lopussa pariks viikoks! Olis niin huippu päästä vähän matkusteleen, näkeen Kiiraa ja puhuun suomee :D Mun perheelle tää on ok ja tsiigailtiinkin lentoja jo. Noin 7 tunnin lento 300 euron paikkeilla. En pystyny osallistuun yhellekkään Rotaryn retkelle, niin haluisin tän nyt omatoimisesti toteuttaa, kun ei tulis ees hirveen kalliiks :)

Huomenna ja sunnuntaina mennään perheen kanssa taas Santa Monicaan clubille. En tiiä yhtään mitään tekeen. Vissiin altaalle ja salille+ taas manikyyriin. Suutun jos mut herätetään ennen kymmentä, enkä suostu lähtee mihkään :D

Nyt hyvää yötä ja vielä parempaa viikonloppua teille, jotka ootte sen vähän enemmän ansainnu kun minä:D

Carnavaaal

Huomenta!

Kello tosin lyö jo yli neljää, mutta mun aamutoimet on jämähtäny vähän pitkiks niin luetaan tää nyt aamuks :D  Tulin eilen mun tokaan perheeseen nyt karnevaalien ajaks.  Voi sitä tunnetta kun saavuin tänne. Tuntu että oisin ollu pois monta viikkoa, vaikka oikeesti siitä oli vaan 6 päivää. Halasin host-äitiä monta kertaa ja kellahdin mun omaan sänkyyn suurinpirteen onnenkyyneleet silmissä. Ei se kolmas perhe nyt näin kauhee oo, mutta täällä vaan saa sen koti-fiiliksen ja kaikki on jotenkin paljon sydämellisempiä. Hymyilin koko päivän kun mikäkin dille ja nautin vaan siitä rentotutuneesta tunteesta. Tuntu vähän niin kun viimeinkin olis päässy hengittämään kunnolla ja laskemaan kantapäänsä maahan, kun ei koko ajan tarvii hiipiä varpaisillaan ja varoa tekemisiään. Juttelin monta tuntia mun host-pikkusiskon kanssa, joka ei nyt yhtäkkiä enää tunnukkaan niin ärsyttävältä :D Piti taas mennä kauas nähdäkseen lähelle ja tajutakseen ne hyvät asiat. Tää talo ei oo vieläkään hyvässä kunnossa ja kaikki on ihan rempallaan, mutta mielummin asun vaikka puumajassa ihmisten kanssa joita rakastan, kun kartanossa ihmisten kanssa, jotka saa mun olo epämukavaks.



Perjantaina olin melkein koko päivän yksin kotona.. Sain kaikki tavarat tamppooneita myöten omille paikoilleen ja tuli ees vähän kotosampi fiilis. Samalla kelailin että tarviin oikeesti kolme rekkaa viemään mun tavarat Suomeen, sit kun se aika koittaa. Vaatteiden määrä rupee näyttää jo samalta kun kotona Suomessa. Tulin tänne yhen 23 kg:n laukun kanssa ja nyt sitä tavaraa on ihan valtava määrä enkä kyllä myönnä ostaneeni ihan hirveesti mitään :D No mietitään sitä sit myöhemmin.

Perjantai-iltaa viettelin kotona vanhempien kanssa. Että mua karmasee täällä ihmisten kapeekatseisuus, varsinkin mun perheen. Kaikesta on oletus, oikee ja väärä. Mitä he tekee, on oikein. Jos teet erilailla, et voi olla oikeessa. Esim. kuorin appelsiinia ja tein sen kuulemma väärällä tavalla. Saan myös huomautuksia että istun kyyryssä ja muutakin niin tyhmää kommentointia että huhhuh. Eniten mua ärsytti kun host-iskä heitti kommentin "te kaikki Suomessa ootte niin rikkaita, ettei teidän tarvii ees käydä töissä". Mulkasin sitä suht ilkeesti. Miks pitää laukoo tollasia luuloja asioista, mistä ei tiedä yhtään mitään. Muutenkin mua ärsyttää se, että en voi keskustella normisti vaan siitä tulee aina haastattelumainen tilanne. "Noniin, kerro mulle step by step kaikki mitä teit tänään. Alota heräämisestä." Arvostan hirveesti, että ne haluaa hioo mun portugalia ja opettaa, muttei tota jaksa koko aikaa. Kateltiin myöhemmin Idolsia yhessä, niin siinäkin ne sano että haeppas sun kirja, niin opiskellaan. Ehhh. Muutenkin sika ärsyttävää kun koko ajan tarve arvostella ihmisiä kommenteilla "onpa ruma läski nainen" "hyyyi kuinka hirveet hiukset". Arghhh tollaset ihmiset jotka on olevinaan muita parempia pistää vihaks. Ehkä tää taas vähän avaa miks musta on kiva olla pari päivää pois?

Mua väsyttää aivan armottomasti, joten taidan mennä hetkeks takasin nukkuun. Laitan herätyksen seiskaks niin kerkee vielä lähteen johonkin illalla :) Ei ollu mitään ihmeellistä kerrottavaa tai uutista, teki vaan mieli kirjotella! Hyvää alkavaa viikkoa Suomeen, mä nautin vielä 3 kokonaista päivää lomaa ennen koulunpenkille paluuta. (Unohdin kameran toiseen kotiin, niin ei oo nyt mitään kuvia laittaa:()

Beijos!

Ps. Kattelin just mun host-siskon vaihtaripäiväkirjaa netistä, se tekee paljon postauksia videoina. Haluisin koklata kanssa, mut en osaa kuvitella itteeni puhumassa yksin kameralle, haha :D Olisko sellanen jees jutska?

You know you are in Brazil, when...

Tiedät että oot Brasiliassa, kun....

1. Lounaaks on melkein aina riisiä, papuja ja jotain lihaa. Kyllä, se rupee nopeesti tökkiin, mutta siihen tottuu...

2. Käyt vessassa ja laitat käytetyn vessapaperin roskikseen...

3. Meet suihkuun alushousut päällä ja peset ne sielä samalla

4. Syöt hiiitaaaastiii. Mä oon aina valmis ennen kun muut on ehtiny ees alottaa :D Yks haarukallinen ja tunti puhetta...toinen haarukallinen ja toinen tunti puhetta...

5. Peset hampaas 10 kertaa päivässä. Ja kun meet ostarin yleiseen vessaan, niin kaikki pesee hampaitaan... Hämmästyin kun näin ekan kerran :D

6. Kuulet lauseen "Tudo bem" (kaikki hyvin) tuhat kertaa päivässä.

7. Sun 25-vuotias veli asuu kotona ja se on ihan normaalia.

8. Kysyt ihmiseltä että puhutko englantia, ja saat joka kerta vastaukseks "more or less". Oikeesti varmaan 5 % väestöstä puhuu enkkua :D Varaudu siis puhuun portugalia

9. Oot joka paikasta myöhässä kaks tuntia. Jos siis haluut tavata kolmelta, niin kerro brassille ajaks 1 ;) Tää tapa on myös tarttuva.. En osaa enää olla missään ajoissa. MISSÄÄN.

10. Joka paikkaan on ruuhkat ja jonot. Liikenne on ihan hullua ja saatat istua autossa 6 tuntia kahden tunnin sijaan.

11. Sut kutsutaan kyläileen ja saat kutsuja, mutta se ei tarkota että tää koskaan oikeesti tapahtuis. Se on vaan osa kohteliaisuutta :D

12. Ihmiset on sydämellisiä ja haluaa auttaa... Brassit ajattelee  “My house is like the heart of a mother – there is always room for another one.”- tavalla.

13. Brassit tuijottaa joka ilta noveloita. Niihin eläydytään ja seuraavana päivänä keskustellaan ruokakaupassa miks Paula jätti Jonathanin....

14. Halaat ja pussaat jokaista uutta tuttavuutta. Koko ajan. Joka paikassa. Nyt en tosin enää osaa kuvitella eläväni ilman tota tapaa :D Oon varma että suomessakin oon pussailemassa jokasta vastaantulevaa.

15.  Kaikki jälkkärit on ihan supersuper makeita ja joka paikassa on paljon sokeria. Jopa mehuun ja jugurttiin lisätään sokeria jälkeenpäin... Liha ja makaroni on puolestaan tositosi suolasia.

16. Naiset on paljon naisellisempia ja huoliteltumpia, eikä yleensä pelkää korostaa itteensä ja hyviä puoliaan. Avonaisia paitoja, kynnet aina laitettuina, tiukkoja farkkuja, korkeita korkoja, hiukset ihan kun shamppoomainoksista ja paaaaljon ripsaria. Päälle vielä isot korvarenkaa ja thats it!

17. Brasilialaiset tosin pukeutuu oudosti. Lenkkarit, farkut ja pieni käsilaukku on normaali ostariasu. Karmasee joka kerta kun näkee näitä :D

18. Oot aina aina aaaaina ongelmissa kun meet suihkuun. Millon ei tuu kuumaa vettä ja millon se loppuu kesken... millon se on liian polttavaa ja millon vettä ei tuu ollenkaan.  En tiiä montako jääkylmää suihkua oon ottanu puolen vuoden aikana :D

19. Kun meet pizzalle, niin et koskaaan ota pitsaa yksin. Yleensä nelihenkinen seurue ottaa yhen pitsan ja se jaetaan. Pitsat on isompia ja täytettä on paljon, joten 3 palaa on ihan riittävä viemään nälän :)

20  Kun ihmiset huomaa että oot ulkomaalanen,  oot tottakai amerikkalainen. Moni ei oo koskaan ees kuullu Suomesta :D Ja jos on, niin ainut asia mikä tiedetään on 1) kylmä 2) nokia 3) Himi Hakkonen (Kimi Räikkönen)

21. Ihmiset kysyy sulta että käytkö vaan kerran viikossa suihkussa... En tiiä miks täällä on sellanen käsitys eurooppalaisista.

22. Omistat ainakin kymmenet Havaianakset! Ja käytät niitä aamusta iltaan, rannalla, kaupungilla ja kotona :D Missä vaan! Parhautta

23.  Kuntosalille ei mennä vanhoissa verkkareissa ja puuhamaa-paidassa, vaan naiset meikkaa ja pukee tiukat trikoot ja avonaisen paidan... Tää on musta turhan hienosteluu :D

24.  Kuljet kotona aina kengät jalassa.

25.  Jokaikisessä paikassa on mainoksia 2014 vuoden futiskisoista! Kaaaaikkialla

26. Jalkapallo on elämä, henki ja veri.

27.  Politiikka, talous tai jalkapallo... Brasseilla on viha-rakkaus suhde Argentinan kanssa.
28. Kun parkkeeraat autos kadunvarteen, sielä on aina joku köyhempi ihminen odottamassa. Se lupaa sulle huolehtia autosta, eli kattoo ettei kukaan pääse varastaan sitä sillä aikaa kun käyt kaupassa. Lähtiessäs annat sille muutamankymmentä senttiä palkaks tästä. Tää tapahtuu AINA, joka paikassa.

29. Ihmiset yrittää saada rahaa kaikin keinoin.. Kaduilla ihmiset tulee myymään sulle purkkaa tai ihan mitä vaan, mistä voi saada vähänkin rahaa. Liikennevaloihin kun pysähdyt autolla, niin joku tulee autojen eteen jonglööraamaan kymmeneks sekunniks, ja sen jälkeen kävelee autojen väleissä kyselemässä, jos joku haluaa antaa rahaa. Nää säälittää mua aina ihan liikaa :(

30. Puolenyön jälkeen on luvallista ajaa punasia päin, koska pysähtyminen on liian vaarallista.

31.  Brassit rakastaa musiikkia. Sertanejoo, Bossa novaa, Sambaa ja Funkkia... vaikka ne ei sitä aina myönnäkkään :P

32.  Kun kysyt tietä johonkin, niin sulle neuvotaan joka kerta. Kukaan ei kehtaa myöntää, ettei oikeesti tiedä ollenkaan missä kyseinen paikka on, vaan neuvoo mielummin väärin ja esittää tietävänsä. Tää on ärsyttävää :D

33. Työmoraali on erilainen... On normaalia että kassan takana istuva henkilö kattoo telkkaria ja vasta 10 minuutin päästä tulee palveleen sua.  Varsinkin mäkissä ne aina mässyttää purkkaa ja toisella kädellä kirjottaa tekstaria ja vähän välistä kysyy suht töykeeseen sävyyn, että mitä sä haluat.. (ei oo joka paikassa, mutta yleistä)

34.  Ihmiset on isänmaallisia ja melkein jokasessa talossa, ravintolassa tai toimistossa, on ainakin yks Brasilian lippu.

35. Ihmiset on usein pinnallisia ja mitään syvempää keskustelua on vaikee saada aikaan.  Ihmiset myös ottaa nokkiinsa helposti...:D

36.  Ihmisille ei koskaan puhuta ilman nimee.  Aina sanotaan "hei tytär" tai "hei isoäiti"...."Tytär, haluutko lähtee kanssani kauppaan?" Hahaha toi on musta ihan oudon kuulosta :D

37.  Sanoihin lisätään aina zinho-pääte, joka tekee asiasta "pikkusen".  Haluatko cafezinhon?

38. Sulla on ainakin 10 kaveria joiden nimet on Matheus,  Gabriel/Gabriela,  João, Ana, Guilherme tai Pedro.

39. Kadulla saatta olla upee miljoonien arvonen huvila ja aidan toisella puolella ränsistynyt puutalo tai vaikka slummi. Köyhän ja rikkaan ero täällä on järkyttävä...

40. Kaikki talot on suojattu aidoilla, porteilla, turvakoodeilla, salasanoilla, hälyttimillä ja usein vartijoilla. Meillä on kaikki noi paitsi vartija :D

                                       

 Heittelin näitä tähän ihan lonkalta ja tuntuu että unohdin ne kaikista parhaimmat! Tässä nyt kuiteskin joitain eroja:D Ja toi video hahahaha. Ulkona sataa ja on kylmä, niin oon istunu nyt koneella 3 tuntia ja kuunnellu funkkia. Haluun niin oppia tanssiin tota! Nyt kuitenkin salkkareitten kimppuun....

Beijos!

ah lelek lek lek lekkk

Elossa ollaan vielä, tosin ei oo taaskaan ollu mistään mitään kirjottaa. Tai olishan sitä varmasti, näinä päivinä olis vaan menny täysin valitukseks. Alan oleen jo onneks päässy yli alkujärkytyksestä tässä uudessa perheessä, vaikkakin tiukkaa tekee koko ajan.

Oon miettinyt tätä tilannetta niiiin paljon ja päätynyt siihen, et kai tässä vaan on pakko yrittää. En viihdy "kotona", eikä fiilikset vieläkään oon ihan katossa asti, niin kun nää viimeset 6 kuukautta on melkein koko ajan ollu. Toisaalta mua harmittaa, että aika kuluu koko ajan ja päivät vähenee ja mä joudun käyttään tätä vähää aikaa huonoissa fiiliksissä. En voi kieltää, etteikö mua ahdistais se kuinka kaikkee rajotetaan. Oon viimeks ollu tällä tasolla monta monta vuotta sitten ja takasin 12-vuotiaaks taantuminen ei oo helppoa. On monia asioita ja sääntöjä, jotka haluan ymmärtää ja ymmärränkin, että jokainen perhe on erilainen ja jokaisella on sääntönsä. Enhän mä voi olettaa, että täällä kukaan eläis mun mukaan. Vaihtoon kun lähdin, niin tiesin että se tulen oleen minä, joka sopeutuu. Eikä mulla koskaan oo ollu ongelmia sen kanssa. Nyt vasta huomaan, kuinka vapaasti ja itsenäisesti oon tottunu elään. Niin kun mun host-veli jaksaa sanoo, tästä voi oppia jotain. Se on oikeessa. Joka päivä näkee ihmisistä uusia puolia, joka päivä huomaa kuinka erilailla vahemmat kasvattaa lapsensa, joka päivä huomaa kuinka mikään ei oo itsestäänselvyyttä. Jopa nää 5 päivää täällä on avannu mun silmiä ihan uudessa mittakaavassa ja oon tajunnu, miten onnekas oon, kun omistan mun vanhempani. Vaikka täällä oonkin aika suru silmässä ollu, niin silti jossain sisälläni oon ihan valtavan onnellinen. Mulla on niin paljon mistä olla onnelline ja loppujenlopuks tää on vaan 3 kuukautta, jos sitäkään. Ja ei kai mitään huonoa ilman jotain hyvääkin; mun portugali kehittyy täällä ihan erilailla kun edellisissä perheissä :D Vanhemmat juttelee koko ajan ja laittaa mut puhuun, enkä oo englantia nyt muutamaan päivään käyttäny ollenkaan.

                                  

Maanantaina heräsin jo kaheksalta, kun lähettiin äidin kanssa lentokentälle. Columbiasta saapu uus vaihtari Maria Paula, joka asuu nyt tanskalaisen vaihtarin Amalin kanssa yhessä ja myöhemmin tulee tähän perheeseen. (......) Äiti lähti siitä töihin ja menin columbianan ja sen tän hetkisen perheen kanssa niille. Syötiin ja jutskailtiin (oon niiiiiin ylpee, että tajuan espanjaa:D) ja koska oli hemmetin kylmä päivä ja väsy paino, niin päikkäritkin tuli sielä nukuttua. Myöhemmin äiti tuli hakeen mut ja Amalin ja mentiin Rotary-kokoukseen. En tienny itkeekkö vai nauraa, kun äiti esitteli mut uutena suomalaisena tyttärenään ja jokaikinen naamataulu vetäs säälivän katseen naamalleen ja tuijotti mua niillä "koita selvitä" -silmillään. Vieressä oleva tyttökin totes että säälin sua. Kiva kiitos, tästä on hyvä jatkaa :D

                                   

Tiistaina mun piti mennä isän työpaikalle 9, ihan vaan koska ei oo kuulemma hyvä olla yksin kotona. Olin super väsyny ja ärsytti mennä sinne. Menin kuitenkin ja 4 tuntia istuin toimettomana koneella. Koko labrassa on vaan mä ja host-iskä. Se väsertää lampun alla jotain pikkupiperrystä ja mä tuijottelen seiniä  En oo ihan tajunnu vieläkään tätä pointtia tässä hommassa, mutta sen sanon, että mitä vaan teen mutten aio sielä istua mun kaikkia päiviä. Lounastettiin puolen päivän aikaan mentiin lounastaan sen labran viereiseen raflaan, jossa se käy joka päivä.. Sain kommenttia siitä, kuinka syön liian nopeesti ja se ärsyttää sitä. Hmmm, ketkä tuntee mut, niin tiiätte kuinka vihaan sitä että joku kommenttoi mun tekemisiä tai tapoja. Tähän kylläkin vaan naurahdin ja jatkoin syömistä. Vielä nopeemmin tottakai :D
Lounaan jälkeen sain luvan mennä bussilla _yksin_ äidin työpaikalle. Sieltä ajettiin Santa Monicaan, joka on sellanen klubi, josta löytää ihan kaikkee aktiviteettia. Se oli oikeesti upeen näkönen paikka! Super iso uima-allas, varmaankin 200 tuolia auringon ottoon, tenniskenttiä, koripallokenttiä, golfia, saunoja, hierontoja, kivaa ulkoilumaastoo ja vaikka mitä... Käytiin tekemässä mulle oma kortti, että pystyn käymään sielä perheen kanssa. Käytiin samalla vielä manikyyrissä ja laitatutin tällä kertaa ranskalaisen manikyyrin :) Illalla äiti lähti työmatkalla Sao Pauloon, joten oltiin kotona vaan iskän kanssa....

                                 

Keskiviikkona menin taas isän työpaikalle ja lounastettiin siinä samasessa raflassa. Ja koska olin jo edellisenä päivä kysyny, niin sain luvan mennä Bariguihin! Barigui on se Curitiban kivoin iiiiiso puisto, jonka lähellä mä nyt asun :) Tokan perheen host-veli tuli mun kanssa ja käveltiin ja istuskeltiin yli 4 tuntia.. Illan vietinkin yhessä kotona isäni kanssa kattelemalla perheen vanhoja valokuvia ainakin 10 kansiota...Huhhuh.

                                

Tänään menin aamulla markettiin ostaan hedelmiä. Banskuja, appelsiineja, mangoja, persikoita, päärynöitä ja omenoita. Myöhemmin taaaaas lounastaan iskän kanssa siihen samaan ravintolaan. Miten musta tuntuu et tää teksti rupee toistaan itteensä?:D Sen jälkeen etin bussipysäkin, joka on puolentoista kilsan päässä. Menin ostariin kaverin kanssa ja 5 oli kaikkien vaihtareiden yhteinen tapaaminen meidän "piirinjohtajan" kanssa. Taas oli pari kärähtäny juomisesta ja pari erotettu kouluista, niin seuras parin tunnin saarna...ette saa tehdä sitä ja ette saa tehdä tätä ja siitä ja tästä seuraa kotiinpalu jnejnejne...
AINIIN, se johtaja huikkas jossain välissä että Suomesta on tullu tieto, et mun discritille on tulossa myös ens vuonna yks suomalainen ;) Joten rotary-vaihtarit valppaana, joku teistä on tulossa Brassejen parhaaseen kaupunkiin! :D

                                   

Mua väsyttää ihan hulluna ja nyt kun luen tota mun kirjotusta niin voi luoja miten huonoo tekstiä. Ainakin siitä voi tajuta sen pointin etten oo taaskaan tehny mitään mitään mitään. Muutenkin on niin outo fiilis, kun välillä tuntuu, että mähän selviän tästä! Asun täällä sen 3 kuukautta ja voin olla ylpee itestäni sen jälkeen. Toisena hetkenä lupaan itelleni että teen kaikkeni, jotten joudu oleen täällä viikkoo pitempää. Onneks kohta on taas aamu ja näkee asiat paljon valosammin :) Nyt mä haluun vaan nukkua! Axelle pyysi mua kirjottaan blogiin, että huva uhataaaaa. Jokanen varmaan ymmärtää? Tää on tulos kun yrittää opettaa suomee ihan kelle vaan hahahahaha :D Toi vika biisi on taas funkkia, jota en saa pois päästäni ja skypettelin äsken Marcelin kanssa ja se alko laulaan tota mulle ja nyt se vasta onkin kiinni tarrautuneena mun jokasessa aivosolussa....AAALELEKKIILEKKIILEKKII

ps. Näin viime yönä taas niin uskomattoman todellista unta siitä, että olin Suomessa. Itkin siinä unessa että eihän tää voi olla totta, en usko. Oon ihan traumatisoitunu :( Vihaan noita unia ja nään niitä joka viikko! Joka kerta joutuu sanoon itelleen että herää herää heräää ja sit kuitenkin herää omasta sängystään ja ihmettelee tunnin että mitä ihmettä just tapahtu.

Nyt mun kissasta kukkaruukkuun teksti vois jo loppua.
Hyvää yötä <3
Beijos.

Que triste

Huhhuh. En voi muuta todeta kun että hemmetin huono sunnuntai. Oon itkeny koko päivän ja nyt on niin väsynyt olo, että painun kyllä kohta nukkuun.Vaihdoin siis tänään perhettä ja kirjottelen nyt ekaa kertaa mun uudesta kodista.

Oltiin eilen Caron kanssa Marcelilla juhlimassa sen synttäreitä. Näissä pippaloissa oli yli 50 henkee ja kestikin pitkälle yöhön, joten meiän nukkumaan meno venähti taas aamu kasin pintaan. Laitoin herätyksen 10, että kerkeisin pakkaileen rauhassa. Kahen nukutun tunnin jälkeen heräsin ja olo oli kyllä niin vässä ja haikee, että teki mieli vetästä peitto korviin ja nukkua koko sunnuntai. Kävin kuitenkin suihkussa ja aloin kasaan kamoja. Suomessa lähtiessä mulla oli yks kassi ja yks 23 kilon matkalaukku. Nyt on vissiin 40 kilon matkalaukku + 8 kassia ja yks pahvilaatikko :D Olin taas aatellu että helppo hommahan se on vaan heittää vaatteet laukkuun ja thats it. Kummasti kuitenkin vierähti muutama tunti kamppeita kasaillessa ja hyppiessä alakerrasta yläkertaan ja taas takasin. Mun oli vissiin tarkotus lähtee kahelta, mutta jostain kumman syystä olin jälleen kerran 2 tuntia myöhässä ja saavuttiin tänne vasta neljältä. Asun suht lähellä vanhaa kotia, autolla about 15 minuuttia. Isoveli, äiti ja pikkusisko tuli hetkeks sisällä jutteleen mun uuden äidin kanssa ja olin vielä suht koossa. Siinä vaiheessa kun ne oli menossa autolle, aloin pillittään kun pikkuvauva ja siinä hetkessä myös mun äiti.... :(



Oon järkyttynyt et kuinka tolaltaan menin koko hommasta. Perheen vaihto sinänsä ehkä olis voinu mennä, mutta kun tää perhe... Niin kun viime postauksessa sanoin, niin nyt on aika pudotus taivaasta maahan. Tai ehkä vähän maan alapuolelle jopa. Käytiin uuden äitin kanssa koko talo läpi ja se selosti sääntöjä. Kuuntelin monttu auki koko ajan ja olin puolishokissa :D Nyt kun on loma niin oon tottunu nukkuun pitkään, ja mun mielestä se on ihan ok. Nyt tulee vähän muuttuun...
"Onks joku aika millon mun pitää herätä?"
"Saat nukkua pitkään. Ei nyt kuitenkaan mitää liiallisuuksia, tyylin 12, mutta 9-10 on vielä ihan ok"
"Okei...."

Sain vielä tekstarin veljeltä..."Jopa mä melkein itkin. Muista että selviät kyllä, jokasen pilven takana on aina aurinko." Heti perään äidiltä "Ollaan kaikki surullisia kun lähit. Muista että me ollaan aina sun perhe ja voit soittaa millon haluat." Noiden jälkeen vasta aloinkin pillittää eikä meinannu tulla mistää mitään. Lähettiin tosin uuden äitin kanssa isän toimistolle, jossa se oli nytkin töissä. Vanha pieni hökkelö, jossa se lampun alla väkersi jotain ja kaks sutta isompaa koiraa pomppi naamalle. Yläkerrassa oli kone ja siinä vaiheessa äiti pamauttikin uuden säännön...

"Kun koulu alkaa niin sä tuut koulusta kotiin ja syöt ja sitten kävelet tänne isän toimistolle."
"Tekeen mitä?"
"Ihan vaan oleileen ettei sun tarvii olla yksin. Yksin olo tekee surulliseks eikä oo hyväks sulle"
"Mut ei siinä oo mitään ongelmaa, rakastan yksinolemista"
"Ihmisen ei kuulu olla yksin. Mutta sovitaan siis että tuut vaan kolmena päivänä viikosta. Ja oot vaikka vaan 4 tuntia...täällä on kone niin voit skypetellä"
"Okei...."

Tää on niiin mun tän päivän ilme

Eihän tän ikänen ihminen haluaiskaan vapaa-aikanaan tehä mitään muuta kun istua isän työpaikalla venaamassa :D Kuulin myös että viikonloppuna vietetään aikaa pelkästään perheen kanssa. Perheen säännöt ja näillä mennään. Kyllä noi vanhemmat mulle mukavia on ja hirveen vieraanvarasia. Haluun tutustua niihin ihmisinä, mutta noi säännöt on ihan naurettavia ja jotenkin tuli niin täysin lohduton olo. Oon Brasiliassa olon aikana itkeny ehkä 3 kertaa, niin en tajua mikä muhun iski. Kahviakin kun juotiin ja rupateltiin normaaleja, niin kyyneleet vaan meinas virrata kun niagaran putous. Okei, ehkä viime yön parin tunnin unet vähän vaikuttaa asiaan.

Olin niiiin ilonen kun bongasin tän hahhaha :D

Yritän nyt rauhottua ja käyn keskusteluu itteni kanssa siitä, että mun on nyt oltava täällä ja kaikki järjestyy. Ehkä tää perhe vaatii vaan totuttelemista? Ehkä mä voin oikeesti oppia jotain uutta ja musta tulee parempi ihminen? Tässä taas näitä vaihtarielämän hurjuuksia :D Toivottavasti en pelästyttäny ketään polosta joka on lähtemässä vaihtoon.



Mun silmät kutisee ihan hullunlailla. Mitä jos oon kissoille allerginen? Se olis jo liian hyvää ollakseen totta haha. Nyt meen kyllä nukkuun ja oon fiksumpi aamulla. Mennään tanskalaisen vaihtarin kanssa hakeen uus Columbialainen vaihtari kentältä! Jeeee.

Beijos!!

Ps. Mulla on ihan hirveeee nälkä. Mutta rappusissa on hälytin ja keittiö on alhaalla, eli jos meen niin koko talo alkaa raikuun. Nyyyh.