10 months gone, more 40 days to go

Makaan sängyssä hylkeen lailla, vois tätä kai valaakskin kuvailla. Axelle oli meillä yötä ja herättiin kumpikin ihan herkkiksinä. Se tosin lähti jo ja oon vaan maannu peittojen alla kuunnellen sadetta, surffaillen nettikauppoja, blogeja lueskellen ja facebookkaillen. 

Tuntuu että mun soittolista on ihan oppuunkulunut enkä meinaa millään keksiä mitään mitä tekis mieli kuunnella. Muistin yhtäkkiä kokeilla josko NRJ:n nettiradio toimis täällä, ja toimiihan se (outoo kylläkin, kaikki mahdollinen Suomesta päin on tässä maassa kiellettyä.Terveisin, saa kertoa mitä salkkareissa on tapahtunu viimeset kuukaudet). Enivei, sain sen radion soimaan ja hetken ihmettelin jo, että mitä kieltä tää on. Kuuntelen täällä joka päivä radioo ja korva on jo tottunu sellaseen viistoistasanaasekunissa- puhetyyliin.
Eka biisi mikä soi, oli Petri Nygårdin Kerran kesässä. Ei suoraansanottuna vakuuttanu ihan hirveesti. Tokana soi Raappanan Kauas Pois, jonka sanat kolahti aika kovaa ja nyt fiilistelenkin sitä jo Youtubesta.
Kolmas biisi oli joku jenkkijumputus, joka soi täälläkin. Ihme ihme, tänne tuntuu tulevan kaikki hitit vuoden myöhässä. Joo, I feel so close to you right now alkaa tulla korvista ulos :D



Maanantaina käytiin lentokentällä saattamassa Stephanie koneeseen. Tää viimenen kuukausi on hirvein kun ihmiset vähenee päivä päivältä ja joka viikko joudut sanoo heipat jollekkin, josta on tullu super tärkee vuoden aikana. Eikä tietoa siitä, millon näkee seuraavan kerran :( Meitä on täällä jäljellä vielä n.40 ja mulla on päiviä 40 jäljellä. En tiiä miten teen, kun haluaisin jokaiselle käydä kentällä sanomassa heipat, mutta ei sielä viitti joka päivä rampata. Pitää vissiin ruveta valkkaileen, että kenen takia mennä ja kenen ei D:



Oon ehkä ihan hivenen kyllästyny kuuleen "ai 40 päivää! no mutta sehän on sitten ohi jo"- lausetta. EI OLE. Niin kun viime postauksessa mun ahdistuksesta jo kerroinkin, niin ei tästä oikeen oo laimennukkaan. Ei, en pysy kotona itkien, että en halua koskaan lähtee Suomeen :D Oon joka päivän nauttinu niiin täysillä kun pystyy ja aion tehdä niin seuraavat 40 päivääkin, mutta silti se fakta on aina takaraivossa! Voisin tehdä tänne niin vuodatuspostauksen että laitojen yli, mutta säästän sen sinne 5 viikon päähän.

Ehkä tässä muutamaan kertaan on tullu käytyä ulkona :D Tutustuttiin sattumalta yhteen radiojuontajaan (alin kuva keskimmäisenä oleva) ja se saa melkein jokasiin bileisiin ilmasia VIP- lippuja, niin ollaan säästytty hyvin maksamattakin hohoho. Ainiiiin! Joku heppunen jutskaili mun kanssa varmaan tunnin verran viikonloppuna kun oltiin porukalla ulkona. Myöhemmin kaverit kerto että "ANNIINA, SE OLI ATLETICON PELAAJA". Hups.
Aattelin nyt ruveta katteleen mun vaatekaappia. Mulla on sikana vaatteita täällä, mutta oon sitä mieltä että 95 % niin hirveitä, etten halua nähdä ees silmissäni. Käytiin eilen shoppailemassa ja manikyyrissä ja löysin pari kivaa paitaa vähän kompensoimaan mun tilannetta. Oon kriiseilly että miten saan kaikki nää vaatteet Suomeen, mutta nyt oon lähes valmis lahjottaan kaikki köyhille katulapsille ja kuskaan ne muutamat uusimmas paidat vaikka käsilaukussa. Muutenkin eilinen shoppailu oli lähinnä ihmettelmistä "Miten Brassit selviää ilman H&M:ää, normaalihintasta Zaraa, Onlya ja Gina Tricottia." Täällä vaatteet ei vaan oo hienoja ja hyvin alusvaatteiden ettiminen on ihan mahdotonta! Eniten Suomesta ootan just sitä että pääsen uusiin mun meikkivarastot ja kahmiin normaaleja vaatteita :D (en oo pinnallinen enhän?) Ja rintsikoita! On niistä vaihtarikiloista joskus jotain ilookin haha.

Pari ekaa kuvaa on päivältä kun muutin tänne ja järjestin huoneen uusiks :D En kyllä tiiä mitä järkee järjestää kun kahessa päivässä näyttää ihan kun myrsky ois riehunu. Tää talo on vieläkin ihan täysin kesken.. Otan teille seuraavaan postaukseen kuvan! Haha, ihmisten ilmeet kun ne tulee sisään. Ei oo lattioita eikä huonekaluja. Ainiin, rappusten yläpuolella olevaan kattoon tuli reikä ja koska ihanassa Curitibassa on satanu viimeset päivät, niin meidän rappuset lainehtii vähän väliä. Laitettiin ämpäri alapuolelle mutta se täyttyy hetkessä. Ne rappuset on vielä mustat, niin sitä vettä ei nää millään. Ootan sitä päivää kun unohdan olla varovainen ja kierin ne rappuset alas. (Oon satavarma että tää tulee tapahtuun, meinaan sillon 5 kuukautta sitten lensin ne alas jo ihan ilman vettäkin)
Nauraan täällä yksinäni kun mikäkin mielipuoli ja pikkusisko käy aina välillä kysymässä että onko kaikki ok :D Ehkä tähän on hyvä lopettaa ja meen peseen vessan ja järjestään ne vaatteet. (Kiertään kaikki maholliset nettikaupat ettei vaan tarvis nousta sängystä)

Beijos!