Ser solteiro é bom demais

Mua harmittaa miten oon ollu maailman huonoin bloggaaja taas kerran. Sitten vielä kun kasaantuu postattavat jutut, niin iskee vielä enemmän laiskuus, kun ei enää tiiä mistä kirjottaa kun haluis vaan kirjottaa kaikesta. Mulla on tuolla mm. mun synttäripostaus oottamassa loppuun saamista, kun aina jätän noita lojuun kun tajuan että pakko mennä nukkuun.
Kirjotan nyt kuiteskin tästä viimesimmästä reissusta, eli Recifestä. Niin kun Kiira jo blogissaan kirjotteli, niin vaikka kuinka pistäis kuvia ja yrittäs vääntää tekstiä, niin ei noiden parin viikon mahtavuutta vaan pysty sanoin kuvaileen! Ensinäkin. pääsin 8 kuukauden jälkeen ekaa kertaa puhuun suomee, eikä siitä meinaa nytkään tulla loppua. Se ihana tunne kun pystyt heittään niin paljon läppää, josta kukaan muu kun suomalainen ei tajuais mitään, käyttään kaikenmaailman sanontoja ja muistella viiden vuoden takasia suomihittejä :D  En muista millon oisin nauranu niin paljon, kun nauroin näinä viikkoina. Ei varmasti viittä minuuttiakaan menny ilman sellasta naurun hörötystä, ettei mitään järkee. Luojan kiitos ei brassit tajunnu mistään mitään, on se suomiläppä niin luokatonta haha.



Saavuin siis Recifeen 19. päivä illalla. Lensin Curitibasta Sao Pauloon ja vaihdoin sieltä Recifeen menevään koneeseen. Belgialainen Nicolas lähetettiin kotiin ja sillä sattu oleen toi sama lento Curitibasta Sao Pauloon, joten ei tunnelmat ollu hirveen huikasevat. Kaikki vaihtarit kentällä itkemässä ja lentokin meni aika synkästi :( Harmitti itteekin, kun Nico oli yks mun parhaita kamuja täällä. Mutta onneks Belgia on suht lähellä Suomee ja sinne pääse suht halvallakin....

Ekan päivän yritin selvitä kuumuudesta, joka todellakin oli aika tukahduttava. Curitibaan on nyt taas tulossa talvi ja lähinkin täältä pitkähihasella, nahkatakilla, huivilla ja farkuilla :D Tuolla pärjäs pelkät shortsit ja toppi päällä, tosin nekin tuntu olevan liikaa. Mentiin Kiiran ja sen isoveljen kanssa ostarille ja illemmalla johonkin Rotary-tilaisuuteen, johon Caruarussa asuva Ilarikin tuli ja lähti siitä meidän mukaan Kiiran luo. Meitä oli nyt siis jo kolme suomalaista, eikä puhe loppunu millään kun kaikille hirvee tarve päästä höpöttään kaikki suomeks.

Seuraavana päivänä illalla haettiin Johan bussiasemalta ja lähettiin taxilla kierteleen Recifee. Kiiran vanhemmat oli järjestäny meille city tourin taxilla ja oli ihan mielettömät maisemat. Vieläkun Johan saatiin mukaan porukkaan niin ei puuttunu enää mitään :D se on niin höntti että lähinnä jo naurettiin jokaiselle sanalle mitä siltä suusta tuli ulos..

Torstaina suunnattiin koko porukka rannalle. Vietettiin sielä neljä päivää buugilla ympäri ajellen, funkkia ja forroo kuunnellen, altaassa lilluen, korttia pelaten, riippu matoissa lojuen, syöden, rannalla hengaten, jutellen ja totta kai vähän juhlienkin...Yötkin nukuttiin isolla parvekkeella patjoilla tuulettimien ääressä. En tiiä mitään parempaa kun kaahata buugin kyydissä palmujen välissä, musa täysillä, tummansinisen tähtitaivaan alla hyvässä seurassa. Oli myöskin ihan parhautta herätä joka aamu porottavaan aurinkoon, aukasta silmänsä ja nähä palmut huojuvan ja kuulla kun musa raikaa ympärillä. Noi oli taas niitä hetkiä kun oikeesti piti nipistää itteensä, että onko tää oikeesti totta vai vaan unta. Ihan uskomatonta kaikki.

Sunnuntaina palattiin takasin Recifeen ja heti maanantaina pojat palas takas kaupunkeihinsa. Me Kiiran kanssa vietettiin rento kotipäivä (olihan toi viikonloppu kuitenkin suht rankka). Seuraavina päivinä oltiin Rotary- kokouksessa jossa Kiira piti sen Suomi-esitelmän ja pääsin kans vastaan muutamiin kysymyksiin. Käytiin kans juhlistamassa Claudinhon synttäreitä ja eksyttiin myös koko päiväks shoppaileen. Tiiättekö niitä päiviä ettei oikeesti oo mitään päälle pantavaa, sit meette ostarille ja tekee vaan mieli ostaa kaikki mitä tulee eteen. Perustelin kyllä itelleni jokasen ostoksen tarpeelliseks, niin ei ihan hirveen huono omatunto tullu :D Mulla lähti mukaan housut, pari hametta, 4 paitaa, pari kynsilakkaa, parfyymi, laukku ja korvikset. Torstaina matkustettiin muiden Recifen vaihtareiden kanssa muutaman tunnin päähän kattoon Paixão de Cristo, eli tollanen Jeesus- aiheinen näytelmä. Oli kyllä ihan upeesti tehty ja kaikki lavasteet ja koristelut oli viimesen päälle, tosin 3 tuntia seisten siinä ihmismäärässä sai kyllä jo uupuun. Tunnin kohdalla jo karkas keskittyminen, kun en muutenkaan tajunnu siitä selostuksesta kaikkee :D

Perjantaina suunnattiin taas koko porukka rannalle ja tällä kertaa sielä oli vielä enemmän Kiiran sukulaisia pääsiäisen takia. Yhtenä päivä ne vuokras veneen ja mentiin sillä eri rannalle muutamaks tunniks.. lilluttiin meressä, jonka vesi oli oikeesti yhtä kuumaa kun porealtaassa ja aurinkokin polttavempi kun ikinä...  Ja mä tyhmänä jääräpäänä makasin auringossa grillaamassa itteeni. Vaikka pistinkin aurinkorasvaa, niin en tajunnu pistää mitään päähäni ja kärtsäsin päänahkani niin pahasti, että hiusten harjaaminenkin sattuu :D Tyhmäkö?
Yhtenä iltana pidettiin vielä kunnon pippalot rannalla nuotion ympärillä kitaraa soitellen ja tanssien. Oli ihanaa kun pysty jakaa just toisen vaihtarin kanssa kaikki noi hetket ja hehkuttaa elämän upeutta, ja vieläpä suomalaisen kanssa.

Sunnuntai-iltana palattiin jo takas Recifeen ja maanantaina auringonlaskun aikaan (en voinu mennä aikasemmin, koska mun pää palo niin pahasti että lisäaurinko olis varmaan tappanu mut) lähettiin vielä vähän katteleen Recifee ja ostaan mulle pari matkamuistoo. Istuttiin mm. rannalla ja tehtiin to do- listat näille vikoille kuukausille :D Myöhemmin käytiin vielä kaupassa Kiiran perheen kanssa ja hankittiin ainekset makaronilaatikkoon, joka väsättiinkin ennen mun lähtöö tiistaina. Lento lähti kello 15 Recifestä ja meni Belo Horizonten kautta Curitibaan. Siinä vaiheessa kun kone alko laskeutuun ja näky koko Curitiba alapuolella, tuli kyllä niin sellanen fiilis, että ei tästä kaupungista halua lähtee koskaan, on tää mulle jo niin koti ja tänne on aina kiva palata. Otin lentokenttä bussin keskustaan, josta mun vanhemmat haki kotiin ja pääsin omaan sänkyyn nukkumaan! Kieltämättä oli kiva kääriytyä monen peiton alle, kun Recifessä oli melkein mahdoton nukkua ees yhden kanssa :D





Recife oli kaupunkina sika kiva, ja plussaa siitä, et on meren rannalla. Puhetyyli sielä on ihan erilainen kun Curitibassa ja jouduinkin koko ajan pinnisteleen ymmärtääkseni, mitä ihmiset puhu, enkä siltikään ymmärtäny kaikkee. Jopa brasilialaiset sanoo, että sillon kun menee etelään, niin ei ymmärrä kunnolla mitä ihmiset puhuu :D Musta tuntu tosin, että noiden kahen viikon loppupuolella toi aksentti alko tarttua jo muhunkin. Yks eroavaisuus oli kans tervehtiminen, joka tuolla tapahtu kahella pusulla, kun meilläpäin on vaan yks. Ruoka oli kans vähän erilaista ja musiikki oli enemmän funk ja forro painotteista. Brassit on tosiaan niin iso, että eri osassa maata, voi olla tosi erilaista.. vaikka nyt samaks maaks tunnistaakin, niin kyllä tuolta eroavaisuuksia löytyy suht paljon.
Loppuun vielä reissun jokapäiväset biisit :D







Hohhoh, tein tätä postausta varmaan 6 tuntia, ihan vaan sen takia että noita kuvia tuli räpsittyä ainakin se 1500 ja koko kone jumittaa ja valittaa että muisti täynnä... Sainpa nyt vihdoin kuitenkin postattua! Mikä mahtava fiilis :D
Hyvää yötä ja maailman parasta viikonloppua! Mä rupeen nukkuun ja yritän päästä yli tästä tuskasta, että mun vuotta ei oo jäljellä enää ees kolmee kuukautta ...

Beijos!