Mococa

Oon niin aktiivinen bloggari, että huhhuh. Tiiättekö kun tulee kotiin kymmeneltä ja tekis mieli postata, mut tietää et jos alkaa kirjotteleen ja muokkaileen kuvia, niin siinä vierähtää taas ainakin pari tuntia etkä pääse koskaan nukkuun? :D No nyt kuitenkin taas viimesestä viikosta...

Viime viikolla kotiuduin tiistaina sieltä Recifestä ja keskiviikko meni koulun jälkeen kotona täysin lagaten... Oli niin hirvee väsy matkustamisen ja noiden parin viikkojen jälkeen että istuin koko päivän kotona tekemättä oikeen mitään :D Torstaina koulun jälkeen  tapasin mun tytskyjä, eli Caroo, Axellea ja Annee. Käytiin lounaalla ja oli super ihanaa nähdä parhaita ystäviä ja päästä höpöttään taas suunsa puhtaaks! Täällä huomaa ettei tarvii kun yks päivä olla koulussa ja kaupungilla niin on sellanen olo kun ois juossu maratonin. Tokan perheen veli kuitenkin suostutteli mut lähteen pitsalle sen ja sen kamujen kanssa, ja koska tossa seurassa on aina kaikista kivointa, niin pakkohan mun oli lähtee :D Vanhemmat tosin piti päänsä, että puoliltaöin oltava kotona. No, niin olinkin. Sain vaan nukkuneiden ihmisten vihat päälleni, kun en tienny että hälytin oli jo kytketty päälle, niin koko kylä alko raikuun. Heheh, seuraavan aamupala oli suht jäätävä.



Perjantaina en menny kouluun, mutta heti aamusta olin iskän työpaikalla auttamassa sitä ja tekemässä muutamia paperihommia, juoksemassa pankissa lunastamassa shekkejä, tekemässä laskutuksia ja viemässä muutamia lähetyksiä. Iltapäivästä lähin mun tokan perheen luokse "matar saudades", eli tappaan ikävää :D Jutskailtiin siskon kanssa monta tuntia ja illemmalla mentiin vielä feiraan, eli vähänniinkun markkinoille, jossa oli eri maista ruokakojuja ja sikana väkee, niin kun joka perjantai. Brassit on niin ihania, kun ihmiset jaksaa lähtee ulos ja vaan viettää aikaa puistoissa nauraen ja syöden..ei oo kyllä ikävä sitä suomalaista juomakulttuuria ja sisällä pysymistä :D
Ei ollu tottakai kameraa mukana, niin metsästin googlesta yhen kuvan tosta jokaperjantaisesta feirasta...



Lauantaina ajettiin mun Rotary- klubille Piraquaraan, eli vähän yli tunnin päähän Curitibasta. En oo käyny mun klubilla siis vissiin kun 3 kertaa vuoden aikana, koska se on niin kaukana, eikä kukaan mitenkään pysty mua viemään usein sinne... eikä klubi muutenkaan oo hirveen innokas tai aktiivinen vaihtareiden suhteen. Sielä vierähti vissiin 4 tuntia ja pääsin taas höpöttään ainakin 50 ihmisille portugaliks kaikki vaiheet, että miten hain vaihtoon ja miten eteni kaikki ja blabla. Vähän kieltämättä ärsytti kun mun klubin presidentti kysy että "etkö sä ookkin se thaimaalainen vaihtari?" :D MITÄ. Millä musta saa thaimaalaisen? Ja se oli vielä ihan tosissaan. Counseloiri kysy vielä perään että Anniina ootkos sä nyt 13 vai 14? Ja sekin oli oikeesti ihan tosissaan. Tästä varmaan kuvastuu miten läheinen suhde mulla on klubin kanssa :D Vaikka kivoja ne kaikki sielä on ja tuun hyvin juttuun, vähän juntikoha tosin..



Illalla en ollu sopinu mitään, koska tiesin ettei mun vanhemmat välttämättä hyppis riemusta. Mutta koska musta on ihan ylivoimasta pysyä lauantaina vaan kotona, niin keksin kymmeneltä että lähen Axellen luo yöks. Äiti kuitenkin oli kipee ja lähti lääkäriin, niin soitin tokan perheen veljelle että kuskaatko mut Axellen luo jos maksan bensat :D Kyllähän se kuskas, vaikka Axelle asuukin just kaupungin toisella puolen. Sinne kun päästiin niin keksittiin, että lähetään pyörähtään jossain ulkona. Törmättiin kuitenkin vahingossa veljen kamuihin ja venähti aamutuntien puolelle... En kestä etten Suomessa enää voi lähtee ulos Axellen kanssa :D Meillä on aina niin parhaat reissut että huhhuh. Kerkesinkin vissiin nukkua 2 tuntia kun piti jo suunnata kotiin kympiks, kun lähettiin perheen kanssa paraolympialaisiin. Pakko myöntää, että vähän oli vaikeuksia olla sosiaalinen ja jaksaa keskustella ihmisten kanssa se kaheksan tuntia, kun väsytti niin paljon että oisin voinu nukahtaa pystyyn. Illalla kuitenkin taas tapahtu joku ihme piristyminen ja arvatkaa meninkö taaskaan aikasin nukkuun, vaikka niin vannotin itelleni että oon peiton välissä viiden minuutin sisään siitä kun pääsen kotiin.

Joka illan yhen kuvan kuvasaldo :D haha

Maanantaina koulun jälkeen univelat rupes painaan taas kerran, mut innoistuin skypettään iskän kanssa ja heti perään äitin kanssa (kolmannen kerran koko vuoden aikana:D), niin jäi päikyt. Kävin vielä lenkillä ja illalla oli äitin klubin Rotary- tapaaminen, jossa olin tottakai mukana. Tiistaikin meni suht samalla kaavalla; koulun, portugalin tunti, kotiin, lenkillä ja siinä se. Kaikki päivät menee niin super nopeesti, kun viimestään seiskalta on jo pimeetä, eikä viitti enää hirveesti yksinään liikkua.  Keskiviikkona mun ei tarvinnu mennä kouluun kun kaikilla oli joku muihin kouluihin tutustumispäivä ja muutenkin olin varannu hammaslääkärin torstaiks, joten pääsin nukkuun ees pari tuntia pitempään. Hammaslääkärissä lekuri sano, että vielä puhkeemattomilla viisaudenhampailla ei oo tilaa puhjeta, joten ne on pakko poistatuttaa. Torstaina koulun jälkeen kävin vielä keskustassa kuvauttaan hampaat ja kuulemma siitä näky, että ne pystyy jo poistatuttaan, joten mulla on aika ens tiistaiks varattuna D: Oon aina jotenkin oudosti tykänny hammaslääkäreistä, mutta nyt jänskättää vähän...

Tällä hetkellä makoilen yksinäni hotellihuoneessa läppärisylissä ja musiikkia kuunnellen São Paulon osavaltiossa olevassa pikkukaupungissa nimeltä Mococa :D Lähettiin aamulla kuudeltä kotoo ajaan ja saavuttiin tänne neljän jälkeen. Eli kevyet kymmen tuntia autossa, jotka tosin tuntu vaan kolmelta, koska nukuin sikeesti seittemän tuntia ja heräsin vaan lounaalle ja juomaan vettä :D Nautin niiin autossa olosta ja sielä nukkumisesta! Toi auto on vielä jotenkin tosi mukava ja tilava nukkua, varsinkin kun mulla oli koko takapenkki käytössä.  Mutta mitä me tehään täällä pikkukaupungissa koko viikonloppu? Mun vanhemmat harrastaa kumpikin ampumista ja joka vuosi täällä järjestetään yhet viikonlopun kestävät kisat. Tänään jo illalla istuin 3 tuntia kattomassa kun ihmiset harjotteli, ja en kyllä keksi mitään tylsempää "urheilua"  kun formulat ja ampuminen.  Ehkä ite ampujalle ihan kivaa, mut katottavana niiiin tylsää :D Käytiin syömässä porukalla illalla ja vanhemmat painu nukkuun ja nyt datailen yksinäni omassa huoneessani. Ei vaan millään tekis mieli nukkua, mut aamupalalla pitäs olla jo seittemältä, joten ei kai voi hirveesti valvookkaan. Huomenna kisat alkaa 8 ja loppuu joskus illalla, joten koko päivä ampumista katellen.

Vanhemmat pakotti mut ottaan nallen mukaan ettei tuu yksinäistä?? :D ahahah

Hyvää yötä ja maailman parasta viikonloppua!