2 meses e 2 semanas!

 Maailman aurinkoisinta talvista perjantaita!Viikonloppu kolkuttaa ovea ja fiilikset on vähintäänkin katossa. (Viime viikonloppu meni istuen ampumakisoissa kaatosateen kera.....) Viikot hujahtaa koko ajan vaan kovempaa ja kovempaa vauhtia, eikä tällä tytöllä oo jäljellä enää kun 73 päivää jäljellä, iiiik! Tällä viikolla oon yrittäny vaan pysyä mahdollisimman paljon pois kotoota ja käyttää jokasen päivän hyväkseni :D Maanantaina lounastin veljen kanssa shoppingissa koulun jälkeen ja illemmalla oli rotary kokous, tiistaina koulun ja portugalin tunnin jälkeen kävin hammaslääkärissä paikkauttamassa reiän hampaasta, koska se viisaudenhampaiden poisto ei ookkaan mahdollista ilman vielä yhtä koetta, koska sillä lääkärillä oli pelko, että hermot on liian lähellä niitä hampaita. Olin suht ärsyyntyneenä siitä, että se löysi multa kaks reikää, koska pesen hampaani 4 kertaa päivässä ja käytän kaikenmaailman suuvettä ja hammaslankaa :D Miksi?

Keskiviikkona menin hengaileen kaupungille Amalin, Stephanien ja Danan kanssa, tosin niillä oli mukanaan Felipe, jonka oli tarkotus olla vielä Turkissa. Felipe lähti siis Turkkiin vaihtoon kuukaus sen jälkeen kun saavuin Brasseihin ja kerettiin sen kans ystävystyyn. Nyt se oli palannu aikaseen kaikille yllätyksenä ja oisitte nähny mun ilmeen, kun saavuin ja se oli odottamassa :D



Torstaina tapasin vielä Axellee, Caroo ja Annee puistossa istuskellen ja rupatellen. Käytiin parit kaupatkin läpi ja lupasin etten kyllä osta enää mitään, mutta mukaan tarttu nutturadonitsi :D Sitä on niin kaikissa blogeissa hehkutettu, etten voinu vastustaa kiusausta kun sellasen bongasin. Onneks tolla  ei ihan hirveesti hintaa ollu. Illalla kävin vielä hammaslääkärissä paikkauttamassa sen toisen reiän ja puoli naamaa oli taas monta tuntia ihan puutuneena. Pakko kyllä tosin hehkuttaa Brassi hammaslääkäreitä; tosi hyvää ja ammattitaitosta jälkee. Sanosin että parempaa kun Suomessa, eli ei kannata pelätä täällä hammaslääkäriin menoo. Kunhan vaan menee yksityiselle, eikä noihin julkisiin :)
Tänään mulla on ihan  liikaa energiaa ja tekis mieli hyppiä seiniä pitkin. Laitoin just kynnet, siivosin huoneeni, pesin pyykit, kävin lenkillä... Koulussa en ollu eilen enkä tänään, koska muilla on kokeita.
Pakko mainita, että täällä on NIIIIN kylmä! Aamulla kun herää on +10, ja se herääminen on oikeesti tuskasinta ikinä. Kömmit 6.00 kaikkien niiden 3 peiton alta ja vaihdat sen jääkylmän uniformun päälles. Oon nukkunu nyt joka yö monella peitolla, kahdilla sukilla+ villasukilla, paksuilla housuilla, t-paidalla ja hupparilla. Sisällä on oikeesti jäätävää ja sormet on nytkin ihan jäiset! Illalla suihkuun meno on päivän hirvein hetki, kun hampaat vaan kalisee yhteen ja venaat sitä kuumaa vettä :D Ihmiset jaksaa ihmetellä että "miten sulla muka on kylmä, sähän oot Suomesta!!!" No, meillä suomessa on lämmitykset sisällä. Täällä jos on ulkona +15 niin sisällä se tuntuu +5. Tosin melkein joka päivä jo puolenpäivän aikaan mittari näyttää +25, mutta ei silti ulkonakaan tarkene ilman pitkähihasta. Lämpimät kelit on kuulemma nyt ohi ja tästä vaan kylmenee joka päivä :( Oon nyt vieläkin suht ruskettunut, mut Suomeen palaan jo ihan valkosena, höh.

Muuta mulle ei taadakkaan kuulua...PAITSI että vaihdan perhettä 2 viikon päästä :D Muistatte varmaan 2,5 kuukautta sitten mun vuodatukset tästä perheestä. No, kaikesta näköjään selvitään ja 14 päivän päästä palaan takasin mun tokaan perheeseen ja asustelen siellä viimeset pari kuukautta :)

Muuta mitä mun piti hehkuttaa; oon hetken jo miettiny, etten haluu palata Suomeen näkemättä Rioo. Jutellin yhen vaihtarin kanssa, joka sano että se matkustaa Rioon perheensä kanssa ja se voi ottaa yhden kaverinsa mukaan, joten näillä näkymin oon lähössä niiden kanssa 4 päiväks Riooon! Joudun maksaan vaan lennot itse ja perhe maksaa kaiken muun :) Hotelia kerkesin jo ihastella netissä, se näyttäis tältä!
Oon nyt siis nähny Brasseista näistä isoimmista kaupungeista Recifen, Foz do Iguacun, Floripan ja São Paulon, sekä kävin myös Paraguayssa ja Argentinassa. Jäljellä siis vielä Rio ja siinä oikeestaan onkin ne kaikki, mitkä täältä halusin eniten nähdä :)



Axelle tulee tänään meille iltaa viettään ja jää yöks. Huomenna mennään porukalla Santa Monica- clubille kiipeileen, rentoutuun kauneushoitolaan ja rehkiin salille. Illemmalla mennään Axellen luo yöks ja siitä ei vissiin tarvii paljoo kirjottaakkaan :D Näillä näkymin siis ihan huippu viikonloppu tulossa!!



Ihanaa viikonloppua Suomeen ja muistakaa hymyillä <3 Kesä on jo lähellä ;)

Haasteellinen

Kiira anto mulle haasteen niin innoistuin tässä nyt sit väsään tälläsen :D

Ohjeet: Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa. 
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa:

1. Pidän itteeni helpostilähestyttävä ja avoina ihmisenä, enkä halua koskaan tuomita ketään :D Mutta sit jos tosissaan ärsyynnyn johonkuhun, niin se mielipide pysyy helposti enkä jaksa enää ees yrittää tykätä.

2. Oon kunnianhimonen ihminen ja uskon että kaikki on mahollista jos vaan jaksaa yrittää tarpeeks ja haluaa tarpeeks. Ärsyynnyn ihmisistä jotka on vaatimattomia ja luovuttaa heti ekassa mutkassa.

3. Oon niiiin laiska ihminen. Joinakin päivinä saatan tuijottaa roskista koko päivän miettien, et se pitäs tyhjentää, mutten kuitenkaan jaksa tehä sitä. Toisina päivinä taas oon niin innokas, ettei puhti meinaa loppua millään.

4. Innostun helposti kaikesta ja oon heti mukana kaikessa, mitä ehdotetaan :D Jotenkin on niin sellanen "no eipä tarvii ainakaa miettiä myöhemmin miksen tehny"- asenne.

5. En kestä kun kaikilla on iPhone. Sikakätsy vehje ja oon itekki kaavaillu sen hankkimista sit kun rahatilanne sallii, mut en ymmärrä sitä riippuvuutta mitä se aiheuttaa. Meet jonkun kans kahville ja tää roikkuu pelaamassa tai instagrammissa tai missä vaan?? Melkein kaikki joilla se on, räplää sitä KOKO AJAN. Kaikista epäkunnioittavinta sille, kenen kans oot :D Koskee toki muitakin puhelimia.

6. En tiiä mun tulevaisuudesta mitään ja joka päivä joku kysyy, että mikä musta tulee isona, eikä mulla oo mitään hajua :( siis ei minkäääänlaista hajua. Oikeestaan mikään ei kiinnosta, vaikka tykkäänkin sikana tehdä töitä.

7. Pelkään Suomeen palaamista ja sen kaiken alottamista ihan hirveesti. Toisaalta on motia ja haluakin palata, mutta sit toisaalta en vaan osaa kuvitella itteeni takasin Suomessa ja takasin siinä, mistä lähin vuosi sitten... Kaikki ne vanhat kuviot tuntuu ahdistavilta :D

8. Oon suht jääräpäinen ja kun päätän jotain, niin pidän sen ja sitä on vaikee muuttaa :D Ja vaikka tietäsinkin olevani väärässä nii en myönnä sitä heti hahaha

9. Mut saa helposti iloseks ja kaikki pieni ja vaatimaton on musta parasta! Axelle toi mulle reissultaan avaimenperän ja iloitsin siitä monta tuntia haha

10. Oon täysin varma, etten tuu asuu loppuelämääni Suomessa. Jo ihan pienestä asti aina ollu kova polte ulkomaille ja tää vuosi on vaan vahvistanu asiaa :D

11. En tykkää huomiosta ja toissapäivänä kun olin lenkillä niin tulin kotiin mouhoten siitä, et on se nyt kumma kun ei saa rauhassa ees lenkille mennä. Kaupassa ihmiset tuijottaa kun olisit alien, kaduilla jokaikinen auto tööttää, ihmiset huutelee ja pysähtelee sun kohdalle. Ihan vaan sen takia että erotut joukosta ja sun naamas huutaa sitä, että oot ulkomaalanen. = En malta oottaa et Suomessa voi kävellä rauhassa ilman sitä että tunnet viistoista silmäparia selässäs.

1. Oliko 11 asian keksiminen itsestäsi vaikeaa?- Enpä mä noita ihan hirveen pitkään miettiny :D

2. Mitä odotat tältä keväältä?- No no, täällä on nyt kyllä just talvi tulossa, mut jos Suomen aikaan ajatellaan niin lisää kokemuksia ja paljon paljon paljon ihania hetkiä kaikkien ihmisten kanssa, jotka joutuu kohta jättään tänne.

3. Kenen seurassa haluaisit olla juuri nyt?- Hmmm, kaikista mieluiten just nyt veljien ja siskon kanssa! Ja sit parhaat suomikamutkin ois aika jees :)

4. Mihin maahan haluaisit matkustaa?- Belgiaan, Meksikoon, Indonesiaan ja Ausseihin ainakin!

5. Lemppari vaatteesi?- Iso yöpaita ja löysät shortsit! Niiiin mukavat :D

6. Onko sinulla ikävä jotakuta?- Liian montaakin ihmistä, mut siihen on jo niin tottunu ettei sitä osaa enää ees oikeen ajatella. Sisaruksia, perhettä, kavereita! Jopa mun ekaa ja tokaa perhettä täällä brasseissakin :D

7. Mistä musiikista tykkäät? Linkkiä tähän :) - Ihan laidasta laitaan kaikesta :D Joskus voi olla iskelmää, toisena päivänä räppiä ja huomenna funkkia. Just nyt soi tää

8. Kenen julkkiksen kanssa haluaisit viettää päivän?- Paula Fernandes!

9. Unelma-ammattisi?- Sanoppa se D: 

10. Mitä pelkäät?-  Brasseista lähtöö, tiistain hammaslääkäriä sitä etten pääse vaihtaan perhettä sillon kun ois tarkotus :D

11. Parasta tässä päivässä on/oli?- Jääkylmä cappucino ja keskustelu jonkun miehen kanssa, joka oli asunu jenkeissä 15 vuotta :D

Anteeks laiskuuteni ja tään haasteen idean pilaamisen, mutta annan kaikille samat kysymykset ja haastan jokasen mun lukijan, jolla on oma blogi! :D Haha, go for iiit!

Ps. Alla päivän varsinainen postaus!

Mococa

Oon niin aktiivinen bloggari, että huhhuh. Tiiättekö kun tulee kotiin kymmeneltä ja tekis mieli postata, mut tietää et jos alkaa kirjotteleen ja muokkaileen kuvia, niin siinä vierähtää taas ainakin pari tuntia etkä pääse koskaan nukkuun? :D No nyt kuitenkin taas viimesestä viikosta...

Viime viikolla kotiuduin tiistaina sieltä Recifestä ja keskiviikko meni koulun jälkeen kotona täysin lagaten... Oli niin hirvee väsy matkustamisen ja noiden parin viikkojen jälkeen että istuin koko päivän kotona tekemättä oikeen mitään :D Torstaina koulun jälkeen  tapasin mun tytskyjä, eli Caroo, Axellea ja Annee. Käytiin lounaalla ja oli super ihanaa nähdä parhaita ystäviä ja päästä höpöttään taas suunsa puhtaaks! Täällä huomaa ettei tarvii kun yks päivä olla koulussa ja kaupungilla niin on sellanen olo kun ois juossu maratonin. Tokan perheen veli kuitenkin suostutteli mut lähteen pitsalle sen ja sen kamujen kanssa, ja koska tossa seurassa on aina kaikista kivointa, niin pakkohan mun oli lähtee :D Vanhemmat tosin piti päänsä, että puoliltaöin oltava kotona. No, niin olinkin. Sain vaan nukkuneiden ihmisten vihat päälleni, kun en tienny että hälytin oli jo kytketty päälle, niin koko kylä alko raikuun. Heheh, seuraavan aamupala oli suht jäätävä.



Perjantaina en menny kouluun, mutta heti aamusta olin iskän työpaikalla auttamassa sitä ja tekemässä muutamia paperihommia, juoksemassa pankissa lunastamassa shekkejä, tekemässä laskutuksia ja viemässä muutamia lähetyksiä. Iltapäivästä lähin mun tokan perheen luokse "matar saudades", eli tappaan ikävää :D Jutskailtiin siskon kanssa monta tuntia ja illemmalla mentiin vielä feiraan, eli vähänniinkun markkinoille, jossa oli eri maista ruokakojuja ja sikana väkee, niin kun joka perjantai. Brassit on niin ihania, kun ihmiset jaksaa lähtee ulos ja vaan viettää aikaa puistoissa nauraen ja syöden..ei oo kyllä ikävä sitä suomalaista juomakulttuuria ja sisällä pysymistä :D
Ei ollu tottakai kameraa mukana, niin metsästin googlesta yhen kuvan tosta jokaperjantaisesta feirasta...



Lauantaina ajettiin mun Rotary- klubille Piraquaraan, eli vähän yli tunnin päähän Curitibasta. En oo käyny mun klubilla siis vissiin kun 3 kertaa vuoden aikana, koska se on niin kaukana, eikä kukaan mitenkään pysty mua viemään usein sinne... eikä klubi muutenkaan oo hirveen innokas tai aktiivinen vaihtareiden suhteen. Sielä vierähti vissiin 4 tuntia ja pääsin taas höpöttään ainakin 50 ihmisille portugaliks kaikki vaiheet, että miten hain vaihtoon ja miten eteni kaikki ja blabla. Vähän kieltämättä ärsytti kun mun klubin presidentti kysy että "etkö sä ookkin se thaimaalainen vaihtari?" :D MITÄ. Millä musta saa thaimaalaisen? Ja se oli vielä ihan tosissaan. Counseloiri kysy vielä perään että Anniina ootkos sä nyt 13 vai 14? Ja sekin oli oikeesti ihan tosissaan. Tästä varmaan kuvastuu miten läheinen suhde mulla on klubin kanssa :D Vaikka kivoja ne kaikki sielä on ja tuun hyvin juttuun, vähän juntikoha tosin..



Illalla en ollu sopinu mitään, koska tiesin ettei mun vanhemmat välttämättä hyppis riemusta. Mutta koska musta on ihan ylivoimasta pysyä lauantaina vaan kotona, niin keksin kymmeneltä että lähen Axellen luo yöks. Äiti kuitenkin oli kipee ja lähti lääkäriin, niin soitin tokan perheen veljelle että kuskaatko mut Axellen luo jos maksan bensat :D Kyllähän se kuskas, vaikka Axelle asuukin just kaupungin toisella puolen. Sinne kun päästiin niin keksittiin, että lähetään pyörähtään jossain ulkona. Törmättiin kuitenkin vahingossa veljen kamuihin ja venähti aamutuntien puolelle... En kestä etten Suomessa enää voi lähtee ulos Axellen kanssa :D Meillä on aina niin parhaat reissut että huhhuh. Kerkesinkin vissiin nukkua 2 tuntia kun piti jo suunnata kotiin kympiks, kun lähettiin perheen kanssa paraolympialaisiin. Pakko myöntää, että vähän oli vaikeuksia olla sosiaalinen ja jaksaa keskustella ihmisten kanssa se kaheksan tuntia, kun väsytti niin paljon että oisin voinu nukahtaa pystyyn. Illalla kuitenkin taas tapahtu joku ihme piristyminen ja arvatkaa meninkö taaskaan aikasin nukkuun, vaikka niin vannotin itelleni että oon peiton välissä viiden minuutin sisään siitä kun pääsen kotiin.

Joka illan yhen kuvan kuvasaldo :D haha

Maanantaina koulun jälkeen univelat rupes painaan taas kerran, mut innoistuin skypettään iskän kanssa ja heti perään äitin kanssa (kolmannen kerran koko vuoden aikana:D), niin jäi päikyt. Kävin vielä lenkillä ja illalla oli äitin klubin Rotary- tapaaminen, jossa olin tottakai mukana. Tiistaikin meni suht samalla kaavalla; koulun, portugalin tunti, kotiin, lenkillä ja siinä se. Kaikki päivät menee niin super nopeesti, kun viimestään seiskalta on jo pimeetä, eikä viitti enää hirveesti yksinään liikkua.  Keskiviikkona mun ei tarvinnu mennä kouluun kun kaikilla oli joku muihin kouluihin tutustumispäivä ja muutenkin olin varannu hammaslääkärin torstaiks, joten pääsin nukkuun ees pari tuntia pitempään. Hammaslääkärissä lekuri sano, että vielä puhkeemattomilla viisaudenhampailla ei oo tilaa puhjeta, joten ne on pakko poistatuttaa. Torstaina koulun jälkeen kävin vielä keskustassa kuvauttaan hampaat ja kuulemma siitä näky, että ne pystyy jo poistatuttaan, joten mulla on aika ens tiistaiks varattuna D: Oon aina jotenkin oudosti tykänny hammaslääkäreistä, mutta nyt jänskättää vähän...

Tällä hetkellä makoilen yksinäni hotellihuoneessa läppärisylissä ja musiikkia kuunnellen São Paulon osavaltiossa olevassa pikkukaupungissa nimeltä Mococa :D Lähettiin aamulla kuudeltä kotoo ajaan ja saavuttiin tänne neljän jälkeen. Eli kevyet kymmen tuntia autossa, jotka tosin tuntu vaan kolmelta, koska nukuin sikeesti seittemän tuntia ja heräsin vaan lounaalle ja juomaan vettä :D Nautin niiin autossa olosta ja sielä nukkumisesta! Toi auto on vielä jotenkin tosi mukava ja tilava nukkua, varsinkin kun mulla oli koko takapenkki käytössä.  Mutta mitä me tehään täällä pikkukaupungissa koko viikonloppu? Mun vanhemmat harrastaa kumpikin ampumista ja joka vuosi täällä järjestetään yhet viikonlopun kestävät kisat. Tänään jo illalla istuin 3 tuntia kattomassa kun ihmiset harjotteli, ja en kyllä keksi mitään tylsempää "urheilua"  kun formulat ja ampuminen.  Ehkä ite ampujalle ihan kivaa, mut katottavana niiiin tylsää :D Käytiin syömässä porukalla illalla ja vanhemmat painu nukkuun ja nyt datailen yksinäni omassa huoneessani. Ei vaan millään tekis mieli nukkua, mut aamupalalla pitäs olla jo seittemältä, joten ei kai voi hirveesti valvookkaan. Huomenna kisat alkaa 8 ja loppuu joskus illalla, joten koko päivä ampumista katellen.

Vanhemmat pakotti mut ottaan nallen mukaan ettei tuu yksinäistä?? :D ahahah

Hyvää yötä ja maailman parasta viikonloppua!

Ser solteiro é bom demais

Mua harmittaa miten oon ollu maailman huonoin bloggaaja taas kerran. Sitten vielä kun kasaantuu postattavat jutut, niin iskee vielä enemmän laiskuus, kun ei enää tiiä mistä kirjottaa kun haluis vaan kirjottaa kaikesta. Mulla on tuolla mm. mun synttäripostaus oottamassa loppuun saamista, kun aina jätän noita lojuun kun tajuan että pakko mennä nukkuun.
Kirjotan nyt kuiteskin tästä viimesimmästä reissusta, eli Recifestä. Niin kun Kiira jo blogissaan kirjotteli, niin vaikka kuinka pistäis kuvia ja yrittäs vääntää tekstiä, niin ei noiden parin viikon mahtavuutta vaan pysty sanoin kuvaileen! Ensinäkin. pääsin 8 kuukauden jälkeen ekaa kertaa puhuun suomee, eikä siitä meinaa nytkään tulla loppua. Se ihana tunne kun pystyt heittään niin paljon läppää, josta kukaan muu kun suomalainen ei tajuais mitään, käyttään kaikenmaailman sanontoja ja muistella viiden vuoden takasia suomihittejä :D  En muista millon oisin nauranu niin paljon, kun nauroin näinä viikkoina. Ei varmasti viittä minuuttiakaan menny ilman sellasta naurun hörötystä, ettei mitään järkee. Luojan kiitos ei brassit tajunnu mistään mitään, on se suomiläppä niin luokatonta haha.



Saavuin siis Recifeen 19. päivä illalla. Lensin Curitibasta Sao Pauloon ja vaihdoin sieltä Recifeen menevään koneeseen. Belgialainen Nicolas lähetettiin kotiin ja sillä sattu oleen toi sama lento Curitibasta Sao Pauloon, joten ei tunnelmat ollu hirveen huikasevat. Kaikki vaihtarit kentällä itkemässä ja lentokin meni aika synkästi :( Harmitti itteekin, kun Nico oli yks mun parhaita kamuja täällä. Mutta onneks Belgia on suht lähellä Suomee ja sinne pääse suht halvallakin....

Ekan päivän yritin selvitä kuumuudesta, joka todellakin oli aika tukahduttava. Curitibaan on nyt taas tulossa talvi ja lähinkin täältä pitkähihasella, nahkatakilla, huivilla ja farkuilla :D Tuolla pärjäs pelkät shortsit ja toppi päällä, tosin nekin tuntu olevan liikaa. Mentiin Kiiran ja sen isoveljen kanssa ostarille ja illemmalla johonkin Rotary-tilaisuuteen, johon Caruarussa asuva Ilarikin tuli ja lähti siitä meidän mukaan Kiiran luo. Meitä oli nyt siis jo kolme suomalaista, eikä puhe loppunu millään kun kaikille hirvee tarve päästä höpöttään kaikki suomeks.

Seuraavana päivänä illalla haettiin Johan bussiasemalta ja lähettiin taxilla kierteleen Recifee. Kiiran vanhemmat oli järjestäny meille city tourin taxilla ja oli ihan mielettömät maisemat. Vieläkun Johan saatiin mukaan porukkaan niin ei puuttunu enää mitään :D se on niin höntti että lähinnä jo naurettiin jokaiselle sanalle mitä siltä suusta tuli ulos..

Torstaina suunnattiin koko porukka rannalle. Vietettiin sielä neljä päivää buugilla ympäri ajellen, funkkia ja forroo kuunnellen, altaassa lilluen, korttia pelaten, riippu matoissa lojuen, syöden, rannalla hengaten, jutellen ja totta kai vähän juhlienkin...Yötkin nukuttiin isolla parvekkeella patjoilla tuulettimien ääressä. En tiiä mitään parempaa kun kaahata buugin kyydissä palmujen välissä, musa täysillä, tummansinisen tähtitaivaan alla hyvässä seurassa. Oli myöskin ihan parhautta herätä joka aamu porottavaan aurinkoon, aukasta silmänsä ja nähä palmut huojuvan ja kuulla kun musa raikaa ympärillä. Noi oli taas niitä hetkiä kun oikeesti piti nipistää itteensä, että onko tää oikeesti totta vai vaan unta. Ihan uskomatonta kaikki.

Sunnuntaina palattiin takasin Recifeen ja heti maanantaina pojat palas takas kaupunkeihinsa. Me Kiiran kanssa vietettiin rento kotipäivä (olihan toi viikonloppu kuitenkin suht rankka). Seuraavina päivinä oltiin Rotary- kokouksessa jossa Kiira piti sen Suomi-esitelmän ja pääsin kans vastaan muutamiin kysymyksiin. Käytiin kans juhlistamassa Claudinhon synttäreitä ja eksyttiin myös koko päiväks shoppaileen. Tiiättekö niitä päiviä ettei oikeesti oo mitään päälle pantavaa, sit meette ostarille ja tekee vaan mieli ostaa kaikki mitä tulee eteen. Perustelin kyllä itelleni jokasen ostoksen tarpeelliseks, niin ei ihan hirveen huono omatunto tullu :D Mulla lähti mukaan housut, pari hametta, 4 paitaa, pari kynsilakkaa, parfyymi, laukku ja korvikset. Torstaina matkustettiin muiden Recifen vaihtareiden kanssa muutaman tunnin päähän kattoon Paixão de Cristo, eli tollanen Jeesus- aiheinen näytelmä. Oli kyllä ihan upeesti tehty ja kaikki lavasteet ja koristelut oli viimesen päälle, tosin 3 tuntia seisten siinä ihmismäärässä sai kyllä jo uupuun. Tunnin kohdalla jo karkas keskittyminen, kun en muutenkaan tajunnu siitä selostuksesta kaikkee :D

Perjantaina suunnattiin taas koko porukka rannalle ja tällä kertaa sielä oli vielä enemmän Kiiran sukulaisia pääsiäisen takia. Yhtenä päivä ne vuokras veneen ja mentiin sillä eri rannalle muutamaks tunniks.. lilluttiin meressä, jonka vesi oli oikeesti yhtä kuumaa kun porealtaassa ja aurinkokin polttavempi kun ikinä...  Ja mä tyhmänä jääräpäänä makasin auringossa grillaamassa itteeni. Vaikka pistinkin aurinkorasvaa, niin en tajunnu pistää mitään päähäni ja kärtsäsin päänahkani niin pahasti, että hiusten harjaaminenkin sattuu :D Tyhmäkö?
Yhtenä iltana pidettiin vielä kunnon pippalot rannalla nuotion ympärillä kitaraa soitellen ja tanssien. Oli ihanaa kun pysty jakaa just toisen vaihtarin kanssa kaikki noi hetket ja hehkuttaa elämän upeutta, ja vieläpä suomalaisen kanssa.

Sunnuntai-iltana palattiin jo takas Recifeen ja maanantaina auringonlaskun aikaan (en voinu mennä aikasemmin, koska mun pää palo niin pahasti että lisäaurinko olis varmaan tappanu mut) lähettiin vielä vähän katteleen Recifee ja ostaan mulle pari matkamuistoo. Istuttiin mm. rannalla ja tehtiin to do- listat näille vikoille kuukausille :D Myöhemmin käytiin vielä kaupassa Kiiran perheen kanssa ja hankittiin ainekset makaronilaatikkoon, joka väsättiinkin ennen mun lähtöö tiistaina. Lento lähti kello 15 Recifestä ja meni Belo Horizonten kautta Curitibaan. Siinä vaiheessa kun kone alko laskeutuun ja näky koko Curitiba alapuolella, tuli kyllä niin sellanen fiilis, että ei tästä kaupungista halua lähtee koskaan, on tää mulle jo niin koti ja tänne on aina kiva palata. Otin lentokenttä bussin keskustaan, josta mun vanhemmat haki kotiin ja pääsin omaan sänkyyn nukkumaan! Kieltämättä oli kiva kääriytyä monen peiton alle, kun Recifessä oli melkein mahdoton nukkua ees yhden kanssa :D





Recife oli kaupunkina sika kiva, ja plussaa siitä, et on meren rannalla. Puhetyyli sielä on ihan erilainen kun Curitibassa ja jouduinkin koko ajan pinnisteleen ymmärtääkseni, mitä ihmiset puhu, enkä siltikään ymmärtäny kaikkee. Jopa brasilialaiset sanoo, että sillon kun menee etelään, niin ei ymmärrä kunnolla mitä ihmiset puhuu :D Musta tuntu tosin, että noiden kahen viikon loppupuolella toi aksentti alko tarttua jo muhunkin. Yks eroavaisuus oli kans tervehtiminen, joka tuolla tapahtu kahella pusulla, kun meilläpäin on vaan yks. Ruoka oli kans vähän erilaista ja musiikki oli enemmän funk ja forro painotteista. Brassit on tosiaan niin iso, että eri osassa maata, voi olla tosi erilaista.. vaikka nyt samaks maaks tunnistaakin, niin kyllä tuolta eroavaisuuksia löytyy suht paljon.
Loppuun vielä reissun jokapäiväset biisit :D







Hohhoh, tein tätä postausta varmaan 6 tuntia, ihan vaan sen takia että noita kuvia tuli räpsittyä ainakin se 1500 ja koko kone jumittaa ja valittaa että muisti täynnä... Sainpa nyt vihdoin kuitenkin postattua! Mikä mahtava fiilis :D
Hyvää yötä ja maailman parasta viikonloppua! Mä rupeen nukkuun ja yritän päästä yli tästä tuskasta, että mun vuotta ei oo jäljellä enää ees kolmee kuukautta ...

Beijos!