Missing

Curitiba on tällä hetkellä niin kuuma, että mulla on oikeus pysyä sisällä ihan vaan koneella ja olla tekemättä taaskaan mitään. Viime viikko oli niin hektinen, että viimeset 7 päivää tuli vaan mentyä ja tultua ja nukuttua kavereiden luona ja tuntuu, että juhlia on ihan koko ajan. Millon synttäreitä, millon illanistujaisia, läksiäisiä, häitä, ristiäisiä, grillijuhlia ja ties mitä kissankastajaisia. Ne lauantaiset häät oli muuten kaikinpuolin upeet; hirveesti ruokaa, tanssia ja laulua. Siinä vaiheessa kun kirkon ovet aukes ja morsian astu sisään, niin meikäläinenkin itki kun pikku vauva. Isabelle ja Juliano näytti niin rakastuneilta ja kumpikin itki koko ajan, ettei siinä vaan pystyny oleen herkistymättä.Nuori pari ja nyt jo ollut 10 vuotta yhessä... Hieno huomata että tollasta tosirakkautta on vielä olemassa:)

 Tuntuu muuten että kaikki tuntee jo tän "Finlandesan" ja mihin vaan meneekin, niin koko ajan joku tulee sanoon että hei, sähän oot se suomalainen :D Eli ei tarvinnu tuollakaan olla hetkeekään ilman seuraa, kun koko ajan pääsi kertomaan missä on Suomi, kuinka kylmä on ja mitä oon mieltä Brasiliasta. Ja mä kun en oo ehkä maailman hiljasin ja ujoin ihminen niin tuli taas kälätettyä varmasti 100 uuden ihmisen kanssa ja tanssilattiallakin vedettiin macarenat ja gangnam stylet. Arvatkaa vaan kuka sai kimpunheitossa sen hemmetin kimpun? Mä tietysti:D Kaikki hyppi ja yritti mutta mulle se tupsahti keskelle naamaa niin pakkohan se oli ottaa. Nyt mua sit naitetaankin jokaselle vastaan tulevallae..."Anniina jää Brasiliaaaan, Anniina menee naimisiiiiin..."

Oisin laittanu teille kuvia häistä, mut tosiaan unohdin ettei sitä kuvatilaa nyt oo enkä osaa hankkia lisää, niin taitaa mennä pelkäks kirjotteluks :D (Joku saa kertoo miten saan lisää tilaa, kiitos:)) Häät loppu 3 aikaan ja menin siitä vielä kaverin luo yöks. Olin niin kuittina jo että simahdin aika nopeesti ja seuraavana päivänä puolen päivän aikaan kömmin kotiin päin. Tunnin päästä tosta kaveri soitti että missä sä oot. Mietin hetken että mikä on nyt menny ohi... Kuulemma grillibileet. Väsy vei voiton ja jäin vaan nukkuun päikyt ja myöhemmin kävin hakeen huoltoasemalta suklaata. Maanantai on menny aika samoissa merkeissä; pitkät yöunet, auringon palvomista, kävelylenkki, hetki salilla ja taas kotona. Laitettiin pikkusiskon kans tonne yläkerran terassille miniallas ja makailtiin siellä, kuunneltiin musiikkia ja syötiin mansikoita :D Tää kuumuus vaan on niin piinallista, että ei jaksa oikeen mitään tehdä. Mun on pitäny siivota huone viimeset kaks viikkoo, mut vaatii niin hirveesti voimia että siirrän sitä taas. Tuntuu hirveeltä ajan haaskaukselta olla sisällä kun on niin upee ilma :/ Mutta ehkä annan tän nyt itelleni anteeks, kun huomenna pitää kuitenkin jo mennä vaikka mihin. Oon muuten jo puolimusta tosta auringosta! Ihan hullua miten nopeesti toi väri tarttuu. Nyt on ihan terävät valkonen/ruskee rajat. Yritin ottaa kuvaa mut menee niin privaattialueille etten  tänne pystyny laittaa :( haha.

Rupesin yöllä miettiin taas asioita mitä ikävöin Suomesta. Nää on varmaan moneen kertaan kuultuja, mutta listataan nyt kuitenkin uudestaan :D


Bussit- Mä kun luulin että Suomessa on ruuhkabusseja. Mutta ei... Täällä bussit on niiiin täynnä. Ja niillä ei oo aikatauluja. Ihan mahdoton tietää monelta pitää lähtee kun bussi saattaa tulla 2 minuutin tai 20 minuutin päästä.

Junat- Brasseissa ei käytetä junia. Kaikki matkat joutuu meneen autolla.

Puuro- En oo koskaan ollu mikään suuri puurofani, mut tekee hirveesti mieli! Täällä en oo missään törmänny :(

Ruisleipä- Leipä on aina valkosta. Usein oikeen sellasta vähän makeeta pullahötön tapasta. Vaikka söis 5 niin tuntuu ettei täytä mitenkään :/

Oltermanni ja juustohöylä - Tota oltermannia ei nyt varmaan tarvii hirveesti perustella. Juustohöylä ihan vaan siks, etten osaa leikata veitsellä senttiä ohuempia siivuja :/ Oon nähny niitä höyliä kyllä kaupassa mutten yhessäkään kodissa... Hyvä joululahjaidis muuten!

Vaatekaupat- Gina, h&m, only, vila, cubus, zara, mango.... <3 täällä kaikki on kallista, rumaa ja tyylitöntä! Zarassa perustopin hinta on 30 euroo, kun Suomessa 10!?

Oma sänky, tyyny ja peitto - Mulla on ihan hyvä sänky, mutta omaa ei korvaa mikään! Täällä peittona on ohut lakana tai sellanen fleecepeitto. Kaipaan paksua ja pehmeetä peittoo, vaikkei oliskaan kylmä :(

Rauhassa kulkeminen - Tää on yks eniten ärsyttävistä. Täällä erottuu niin joukosta jo sillä että on pitkä, ja sit kun on vielä vaalee ja naama oikeen huutaa sitä että on ulkomaalanen, niin ihmiset ei jätä rauhaan. Ei tarvii kun kävellä bussipysäkille, niin joku tööttäilee, toiset huutelee ja bussiin kun astut niin ihmiset häikäilemättä tuijottaa. Olihan se aluks huvittavaa, mut nyt jo vähän ahdistavaa, vaikka osaakin sulkee ns. silmänsä siltä:D En muista oonko koskaan menny shoppaileen silleen, etten ois juuttunu jokaseen kauppaan tunniks kun kaikki 10 myyjää haluaa tietää elämäntarinan ja mielipiteen Brasseista ja sata muuta kysymystä... Ihan kivaa joo, mutta joskus ei jaksais selitellä....

Radio - Suomessa mulla oli melkein aina radio päällä! Kuuntelin aina kaikki maholliset isäntä ja emäntä- visat ja nauroin yksinäni :D Täälläkin kuuntelen aina radioo, mutten ymmärrä paljoo kun puhutaan niin nopeesti. Ja vaikee löytää hyviä kanavia, kun tuntuu et löytyy vaan pelkästään Jeesus- lauluja.

Tv ja elokuvat - Ymmärrän kyllä enkuks katottuna, mutta aina jää jotain sanoja uupuun. Eli suomenkieliset tekstejä kaipaan ja muuten vaan kaikkia hömppäsarjoja :D Täällä tulee yllättävän vähän mitään telkasta! Ja jos tuleekin, niin kaikki dupattuna portugaliks. Eilen teki vaan niiiiin mieli kattoo o.c:ta tai kumman kaata tai mitä vaan! Yleensä tuijotankin vaan Mega hits- kanavaa.....

Turvallisuus - Täällä on oikeesti suht vaarallista. Meistä vaihtareista neljältä on keskellä kirkasta päivää varastettu puhelin, ipod, lompakko... Aina pitää tarkkailla ympäristöönsä, kattoo minkälaisia ihmisiä on ympärillä, eikä kännykkääkään voi pitää esillä missä vaan. Suomen rauhalliset kadut, i love you!

Vapaus - Täällä kun aurinko laskee, niin ei mihinkää oikeen voi mennä yksin. 8 jälkeen ei oo hyvä mennä yksin bussilla, eikä pimeellä voi lähtee ees kauppaan, kävelylle, salille yms yms... Mä niiiin kaipaan sitä, että Suomessa voi vaikka puolilta öin lähtee juokseen yksinään. Kaipaan sitä, ettei tarvii koko ajan raportoida missä on, mihin menee, kenen kanssa, miten menee, millon tulee, miten tulee, mihin aikaan... Vaikka mulla onkin maailman paras ja rennoin perhe, niin tottakai niiden on pakko huolehtia. En oo vaan tottunu oleen niin valvonnan alla :D Vaikkakin nyt sitä ei enää ees huomaa.

Asioiden helppous - Täällä kaikki on monimutkasempaa. Just se kun ei tiedä paikkoja kunnolla... Tää on se suurkaupungin heikkous. Esim. kun pitäs mennä johonkin kaverin luo, eikä oo mitään hajua missä se on, miten sinne pääsee, mikä bussi ja mistä se menee... Aina joutuu käyttään hirveen ajan kun selvittää, että millä ilveellä sinne ittensä kampee. Just viime viikolla yhen vaihtarin kanssa puhuttiin facessa, että hei tehään jotain. Ensin selväks, että missä kumpikin asuu, mikä on paikka johon kumpikin osaa mennä ja pystyy meneen ilman että tarvii ottaa 7 bussia. 2 tuntia meni kun päädyttiin ihan täysin random ostoskeskukseen; toinen käveli vartin ja otti kaks bussia, mä kävelin 20 minsaa ja otin yhen bussin. Eri asia taas se, miten päästä pois kun on jo pimeetä....

DNA - Brasseissa melkein kaikilla on liittymänä TIM. Millon ei oo signaalia, millon creditit ei oo menny perille ja blabla. Yrität soittaa niin aina kuuluu joku nainen kertomassa, että ei pysty ottaan yhteyttä. Ja tuntuu muutenkin, että ne creditit katoo johonkin ihan suhteettoman nopeesti?:D

Suklaa ja karkit - Täällä ei oo karkkia!!! Ainoostaan jotain ihan hirveeltä ja keinotekoselta maistuvia väripalleroita :( Suklaa on useemmiten pahaa sekin. Jotain hyviä on, mutta ei mikään voita Fazeria. Milka on ainut oikeesti aika hyvä täällä...sitä tosin ei joka kaupasta löydy.

Suihku - Mulla on kyllä tässä perheessä tosi hyvä suihku, mutta anyway. Täällä tosi usein ei tuu lämmintä vettä ja joudut käyttään tunnin sen nappulan söhläämiseen, että miten nyt sais sopivaa. Joko jääkylmää tai tulikuumaa, päätä siitä sitten että kummalla tavalla haluat kärsiä. :D

Oma huone - Jaan huoneen pikkusiskon kanssa. Okei, oon niin usein pois että sen sänky siirrettiin vanhempien huoneeseen, kun ei se pikkunen uskalla nukkua vielä yksin. Mut kuitenkin, sillä on oikeus tulla tänne millon haluaa ja ette tiiä kuinka revin hiuksia päästäni välillä.... Meen alakertaan, tää tulee perässä. Meen yläkertaan, tää singahtaa perään. Meen vessaan, tää rämpyttää jo kahvaa "päästä mut sisäään". "Anniina mitä sä teet, miks teet noin, kerro mulle, mäkin haluun, mitä aiot tehä, blablablabla..." Kertaakaan en oo vielä meikannu ilman että tää seisois vieressä kälättämässä :D "Pistä mullekkin, mä en vielä osaa ite. Mitä väriä laitat, mullekkin, mullekkin, ota musta kuva..." Vaikka meillä onkin kivaa useimmiten, niin aivan hemmetin rasittavaa välillä!

Kodikkuus - Niin kun oon sataan kertaan kertonu, niin meidän kämppä on rempassa. Parin kuukauden päästä tulee varmasti oleen huippuhieno, mut nyt täällä asuminen on vähän inhistä. Lattia on sellanen kun ois työmaalla ja seinät ja katto (kaikkialla sitä ei ees oo) on ihan rempallaan. Olkkarissa kun istuu, niin sohvalla on päällysteet ettei menis likaseks, eikä siinä olkkarissa sit muuta ookkaan :D Paitsi telkkari kans. Kaipaan verhoja, mattoja, lamppuja, normaalia sohvaa, huonekaluja! En oo tajunnu kuinka paljon viihtysyyttä noi tekee.

Kommunikointi - Vaikka mun portugali kehittyykin koko ajan, niin silti on vielä paljon asioita joita ei pysty kertoon tai ymmärtään. Ihmiset puhuu niin nopeesti ja lyhenteillä, että usein joutuu kysyyn että sanotko uudestaan. Ei vielä pysty ilmaseen itteensä niin kun haluis! Adjektiiveilla ja täysin oikeilla sanoilla... Sanavarasto on sen verran vajaa vielä ): Haluais antaa ittestään enemmän ja käydä parempia keskusteluja.

Rutiinit - Ihan vähän vaan :D En kaipaa stressaamista tai opiskelua hyi. Mut oikeesti tän vuoden jälkeen en varmaan osaa enää ees kirjottaa. Suomessa oli koko ajan koulua ja töitä ja salia ja menoo niin paljon että hyvä kun nukkua kerkes. Nyt voi nukkua niin paljon kun sielu sietää (minä=13 tunnin yöunet) eikä tarvii mennä kouluun tai töihin. Ei oo mistään stressiä eikä tarvii tehä mitään... Pakko myöntää että kaipaan sitä tunnetta, kun tuntee ittensä hyödylliseks jossain, on pakko tehdä jotain ja näkee tuloksia!

Turha varmaan kertoo että kaipaan perhettä, sukulaisia ja ystäviä, mut pakko mainita erikseen...

Äiti - Kaipaan äitin pesemiä pyykkejä, äitin täyttämää jääkaappia, äitin tekemää ruokaa ja ihan vaan sitä äitiä, joka tietää mitä tehdä ja tuntee mut läpikotasin ja joka tilanteessa tietää mitä tehdä. My best friend <3

Näitä on varmasti lisääkin, mut nyt tällä hetkellä eniten mielessä olevia on nää mainitut!
Oon rakastunu siihen ihmiseen, joka on luono Facebookkiin ton "Huomisen Salkkarit"- sivun. Tää pelastaa mun joka yön <3 Eli nyt siirryn taas hetkeks Pihlajakadulle ja yritän sit ruveta nukkuun, että jaksas aamulla lähtee salille ennen portugalin tuntia ja lounasta.

Hyvää yötä! Beijos