Vamos para praia!

Mun oli ihan pakko vaan tulla ilmottaan, että lähen 3 tunnin päästä sinne rannalle ja palaan 10 päivän päästä, joten sillon seuraavan kerran postailua! :) Oon niin fiiliksissä, vaikka tuolta ei nyt ookkaan mikään maailman parhain rantakeli. Huomenna ainakin käyn metsästään uudet biksut (taas) ja havaianakset ja ei muuta kun aurinkoa palvoon. Super hyvää uutta vuotta kaikille Suomeen! Tää vuosi on ollu aivan huikee ja toivottavasti ens vuosi vielä helmempi! Nyt pakkaan ja..............

 

                                 ADIOOOOOOOOOS!

Feliz natal

Hyvää joulua kaikille sinne Suomeen- vähän myöhässä kylläkin :)

En oo koskaan ollu mikään fanaattinen joulufani. Ei oo koskaan ollu suurta intoo leipoo torttuja ja pipareita kuukautta ennen jouluu ja koristella koko koti, mutta ei sitä voi kieltää, etteikö aattoaamuna olis ollu kiva nähdä lunta, jouluruokia, kynttilöitä, konvehtirasioita, lahjapaketteja ja kuulla äidin laulavan joululauluja :D Varsinkin sen oman perheen ympäröimänä. No mutta, ihan hyvinhän tää tässä näinkin meni. Heräsin puolenpäivän aikaan ja keittiössä ootti niinkin joulunen gourmee lounas kun hotdogeja ja vettä! Hyvällä mielin pistelin poskeeni ja hetken piti miettiä, et onko nyt muka oikeesti jouluaatto vai oonko vielä unessa. Tonttulakki vaan päähän ja perheen kanssa skypetteleen. Täällä on ollu nyt niin jumalattoman kuuma, ettei oikeesti tiedä miten päin olis. Suihkun jälkeen kun saa vaatteet päälle niin 5 minuuttia ja kaikki jo hiestä märkänä :D Ihan sama makaako lattialla vai istuuko sohvalla niin tuntuu kun aivot sulais eikä vaan kertakaikkiaan pysty tekeen mitään kun yläkertaankin kävely tuntuu ihan mahottomalta urheilusuoritukselta.

joulushowsta...Curitiba on Brasilian virallinen joulukaupunki!

Joulusesti valastu talo, jossa lapset laulo joululauluja ikkunoissa...:) pakostikkin herkisty 

joulu-ateria

Kuuden aikaan lähettiin mun host- iskän siskon luo, johon tuli meidän perhe, isän siskoja, niiden miehet ja lapsia, plus isovanhemmat ja isoisovanhemmat :) olikohan meitä 20 hengen porukka. Kuunneltiin koko ilta ilotulituksia jota paukahteli harva se minuutti, syötiin brasilialainen jouluateria ja jaettiin lahjat. Brasseissa melki kaikki perheet tekee tän "amigo segredon", eli salainen ystävä- leikin. En tiiä onko toi Suomessa tälle leikille nimi, mut kaikki varmaan tietää idean. Eli pari viikkoo sitten laitettiin kaikkien nimet lapuille ja arvottiin jokaiselle yks nimi, jota ei nyt eiliseen mennessä saanu paljastaa muille :D Mulle tuli Felipe, isän siskon mies, jolle ei ollu ehkä helpoin ostaa lahjaa. Host- äiti onneks hoisi asian ja pääsin helpolla. Meille oli vaan käyny joku moka, kun tajuttiin, että yks sai kaks lahjaa ja host-iskä jäi kokonaan ilman. Naurettiin kaikki mahamme kipeiks :D Mä sain mun salaselta ystävältä rustokorun ja muista paketeista käsirasvan, saippuaa, meikinpoistopyyhkeitä,(onkohan nää hygieniatuotteeT joku vihjaus??) raamatun ja paidan Ite annoin host-iskälle suomilogoilla varustetut snapsilasit, äitille jotain rasvoja joita se kerran himos kaupassa, siskolle mekon  ja veljelle sen kannattaman futisjoukkueen fanikamaa. Vietettiin sielä siis koko ilta ja puolenyön aikaan tultiin kotiin. Katottiin host-veljen kanssa pari leffaa ja mentiin terassin lattialle makaan katteleen tähtitaivasta, joka oli upee viime yönä :) Siinä sit juteltiin ja kuunneltiin musiikkia kun huomattiin että oho, aurinko nousee, pitäis varmaan mennä hetkeks nukkuun... 7 siis yöunille ja puoliltapäivin lähin mun ensimmäisen perheen kanssa viettään toista joulua. Lisää ruokaa, lisää tanssia laulua ja musiikkia, lisää tätä järjetöntä hellettä... Mutta kaikenkaikkiaan ihan kiva joulu. Eihän mikään voita perinteistä suomalaista joulua, mutta tää oli nyt onneks vaan yks joulu mun elämästäni ja ens vuonna taas tutulla kaavalla. Vähän tottakai pisti mielen matalaks, kun ei ollu omaa perhettä lähellä ja joulupöydästä löyty vaan riisiä, eikä perunalaatikosta ollu tietookaan... rakennettiin Axellen kans mun huoneen seinälle maailman rumin joulukoriste, kuunneltiin joululauluja tonttulakit päässä, paketoitiin lahjoja ja leivottiin yhessä :D Tona päivänä tuli vähän edes vähän joulunen fiilis.

Nyt siis vaan uuttavuotta kohti ja oon aivan tajuttoman fiiliksissä kaikesta mitä onn luvassa! :D Lähen ensimmäisen perheen kanssa 27. päivä rantatalolle 9 päiväks. Eli pelkkää rantaelämää, auringon ottoo ja nauttimista tiedossa. Sain myös joululahjaks liput kahteen konserttiin! Eka on Jorge e Mateuksen showhn ja oon niin innoissani! Jorge e Matheus on Brassejen parhaita sertanejo-laulajia ja joka päivä kuuluu niiden musaa! Toinen show on Fatboyn, eli konemusaa ja tulee oleen varmasti ihan huippu sekin. Uutenavuotena pitää pukeutua valkoseen ja mulla on onneks mekko ja valmiina odottamassa sitä varten ;) Niin ihana päästä pois kaupungista hetkeks!

Tän hetkinen takapihanäkymä :)

Näihin vikoihin pariin viikkoon ei oo mahtunu mitään niin ihmeellistä... perus lomailua joka päivä. Kavereiden näkemistä, nukkumista ja nauttimista tästä ihanasta kaupungista ....

Pari viikkoo sitten meidän portugalin tunnit loppu, ja oli valmistujaiset... saatiin lakit päähän ja puheiden päätteks heitettiin ne ilmaan :D Piti pukeutua asiallisesti ja kaikkien perheet osallistu tähän myös.. tanssittiin sambaa ja lausuttiin runoja, jeejee.....





hengaillut kavereiden kans, _shoppaillut: ja käyny jos jonkinmoisissa allasbileissä ja illanistujaisissa...











Saanut paketin Suomesta ja ollut niiiin ilonen! Syöny liikaa suklaata....



Kokenu hirveen myrskyn joka katko sähköt koko naapurustosta....





Yrittänyt kestää maailman ärsyttävintä mutta samaan aikaan hellyyttävintä pikkusiskoa....





Käynyt kauheushoitolassa ja tylsyydessään kokeillut tuhannet eri meikit ja hiustyylit....





Siinä nyt ainakin muutama jutska :D Noita kuvia on niin hemmetisti, mut silti tuntuu ettei mitään järkevää.. miks pitää ottaa tuhat kuvaa jostain turhasta lasipullosta joka nyt sattuu vaan näyttään söpöltä?! Pitäs ehkä ruveta tekeen pientä siivousta tälle koneelle, niin vois joskus löytääkkin mitä haluaa eikä menis neljää tuntia joka postauksen kirjottamiseen. Nyt mä katoon ahmiin noi loput Mariannet ja nutellan, ettei kukaan vaan kerkee syömään ennen mua ehehe. Huomenna luvassa vähän shoppailua, biksuja ja sensellasta:) Pakko matkustaa kauimmaiseen ostariin ihan vaan Zaran takia, vaikka se onkin ihan ylihintanen. Mutta anyway, ihan vaan se vaatteiden hiplailu tekee mut onnelliseks :D

Hyvää yötä kaikille <3
beijos

Missing

Curitiba on tällä hetkellä niin kuuma, että mulla on oikeus pysyä sisällä ihan vaan koneella ja olla tekemättä taaskaan mitään. Viime viikko oli niin hektinen, että viimeset 7 päivää tuli vaan mentyä ja tultua ja nukuttua kavereiden luona ja tuntuu, että juhlia on ihan koko ajan. Millon synttäreitä, millon illanistujaisia, läksiäisiä, häitä, ristiäisiä, grillijuhlia ja ties mitä kissankastajaisia. Ne lauantaiset häät oli muuten kaikinpuolin upeet; hirveesti ruokaa, tanssia ja laulua. Siinä vaiheessa kun kirkon ovet aukes ja morsian astu sisään, niin meikäläinenkin itki kun pikku vauva. Isabelle ja Juliano näytti niin rakastuneilta ja kumpikin itki koko ajan, ettei siinä vaan pystyny oleen herkistymättä.Nuori pari ja nyt jo ollut 10 vuotta yhessä... Hieno huomata että tollasta tosirakkautta on vielä olemassa:)

 Tuntuu muuten että kaikki tuntee jo tän "Finlandesan" ja mihin vaan meneekin, niin koko ajan joku tulee sanoon että hei, sähän oot se suomalainen :D Eli ei tarvinnu tuollakaan olla hetkeekään ilman seuraa, kun koko ajan pääsi kertomaan missä on Suomi, kuinka kylmä on ja mitä oon mieltä Brasiliasta. Ja mä kun en oo ehkä maailman hiljasin ja ujoin ihminen niin tuli taas kälätettyä varmasti 100 uuden ihmisen kanssa ja tanssilattiallakin vedettiin macarenat ja gangnam stylet. Arvatkaa vaan kuka sai kimpunheitossa sen hemmetin kimpun? Mä tietysti:D Kaikki hyppi ja yritti mutta mulle se tupsahti keskelle naamaa niin pakkohan se oli ottaa. Nyt mua sit naitetaankin jokaselle vastaan tulevallae..."Anniina jää Brasiliaaaan, Anniina menee naimisiiiiin..."

Oisin laittanu teille kuvia häistä, mut tosiaan unohdin ettei sitä kuvatilaa nyt oo enkä osaa hankkia lisää, niin taitaa mennä pelkäks kirjotteluks :D (Joku saa kertoo miten saan lisää tilaa, kiitos:)) Häät loppu 3 aikaan ja menin siitä vielä kaverin luo yöks. Olin niin kuittina jo että simahdin aika nopeesti ja seuraavana päivänä puolen päivän aikaan kömmin kotiin päin. Tunnin päästä tosta kaveri soitti että missä sä oot. Mietin hetken että mikä on nyt menny ohi... Kuulemma grillibileet. Väsy vei voiton ja jäin vaan nukkuun päikyt ja myöhemmin kävin hakeen huoltoasemalta suklaata. Maanantai on menny aika samoissa merkeissä; pitkät yöunet, auringon palvomista, kävelylenkki, hetki salilla ja taas kotona. Laitettiin pikkusiskon kans tonne yläkerran terassille miniallas ja makailtiin siellä, kuunneltiin musiikkia ja syötiin mansikoita :D Tää kuumuus vaan on niin piinallista, että ei jaksa oikeen mitään tehdä. Mun on pitäny siivota huone viimeset kaks viikkoo, mut vaatii niin hirveesti voimia että siirrän sitä taas. Tuntuu hirveeltä ajan haaskaukselta olla sisällä kun on niin upee ilma :/ Mutta ehkä annan tän nyt itelleni anteeks, kun huomenna pitää kuitenkin jo mennä vaikka mihin. Oon muuten jo puolimusta tosta auringosta! Ihan hullua miten nopeesti toi väri tarttuu. Nyt on ihan terävät valkonen/ruskee rajat. Yritin ottaa kuvaa mut menee niin privaattialueille etten  tänne pystyny laittaa :( haha.

Rupesin yöllä miettiin taas asioita mitä ikävöin Suomesta. Nää on varmaan moneen kertaan kuultuja, mutta listataan nyt kuitenkin uudestaan :D


Bussit- Mä kun luulin että Suomessa on ruuhkabusseja. Mutta ei... Täällä bussit on niiiin täynnä. Ja niillä ei oo aikatauluja. Ihan mahdoton tietää monelta pitää lähtee kun bussi saattaa tulla 2 minuutin tai 20 minuutin päästä.

Junat- Brasseissa ei käytetä junia. Kaikki matkat joutuu meneen autolla.

Puuro- En oo koskaan ollu mikään suuri puurofani, mut tekee hirveesti mieli! Täällä en oo missään törmänny :(

Ruisleipä- Leipä on aina valkosta. Usein oikeen sellasta vähän makeeta pullahötön tapasta. Vaikka söis 5 niin tuntuu ettei täytä mitenkään :/

Oltermanni ja juustohöylä - Tota oltermannia ei nyt varmaan tarvii hirveesti perustella. Juustohöylä ihan vaan siks, etten osaa leikata veitsellä senttiä ohuempia siivuja :/ Oon nähny niitä höyliä kyllä kaupassa mutten yhessäkään kodissa... Hyvä joululahjaidis muuten!

Vaatekaupat- Gina, h&m, only, vila, cubus, zara, mango.... <3 täällä kaikki on kallista, rumaa ja tyylitöntä! Zarassa perustopin hinta on 30 euroo, kun Suomessa 10!?

Oma sänky, tyyny ja peitto - Mulla on ihan hyvä sänky, mutta omaa ei korvaa mikään! Täällä peittona on ohut lakana tai sellanen fleecepeitto. Kaipaan paksua ja pehmeetä peittoo, vaikkei oliskaan kylmä :(

Rauhassa kulkeminen - Tää on yks eniten ärsyttävistä. Täällä erottuu niin joukosta jo sillä että on pitkä, ja sit kun on vielä vaalee ja naama oikeen huutaa sitä että on ulkomaalanen, niin ihmiset ei jätä rauhaan. Ei tarvii kun kävellä bussipysäkille, niin joku tööttäilee, toiset huutelee ja bussiin kun astut niin ihmiset häikäilemättä tuijottaa. Olihan se aluks huvittavaa, mut nyt jo vähän ahdistavaa, vaikka osaakin sulkee ns. silmänsä siltä:D En muista oonko koskaan menny shoppaileen silleen, etten ois juuttunu jokaseen kauppaan tunniks kun kaikki 10 myyjää haluaa tietää elämäntarinan ja mielipiteen Brasseista ja sata muuta kysymystä... Ihan kivaa joo, mutta joskus ei jaksais selitellä....

Radio - Suomessa mulla oli melkein aina radio päällä! Kuuntelin aina kaikki maholliset isäntä ja emäntä- visat ja nauroin yksinäni :D Täälläkin kuuntelen aina radioo, mutten ymmärrä paljoo kun puhutaan niin nopeesti. Ja vaikee löytää hyviä kanavia, kun tuntuu et löytyy vaan pelkästään Jeesus- lauluja.

Tv ja elokuvat - Ymmärrän kyllä enkuks katottuna, mutta aina jää jotain sanoja uupuun. Eli suomenkieliset tekstejä kaipaan ja muuten vaan kaikkia hömppäsarjoja :D Täällä tulee yllättävän vähän mitään telkasta! Ja jos tuleekin, niin kaikki dupattuna portugaliks. Eilen teki vaan niiiiin mieli kattoo o.c:ta tai kumman kaata tai mitä vaan! Yleensä tuijotankin vaan Mega hits- kanavaa.....

Turvallisuus - Täällä on oikeesti suht vaarallista. Meistä vaihtareista neljältä on keskellä kirkasta päivää varastettu puhelin, ipod, lompakko... Aina pitää tarkkailla ympäristöönsä, kattoo minkälaisia ihmisiä on ympärillä, eikä kännykkääkään voi pitää esillä missä vaan. Suomen rauhalliset kadut, i love you!

Vapaus - Täällä kun aurinko laskee, niin ei mihinkää oikeen voi mennä yksin. 8 jälkeen ei oo hyvä mennä yksin bussilla, eikä pimeellä voi lähtee ees kauppaan, kävelylle, salille yms yms... Mä niiiin kaipaan sitä, että Suomessa voi vaikka puolilta öin lähtee juokseen yksinään. Kaipaan sitä, ettei tarvii koko ajan raportoida missä on, mihin menee, kenen kanssa, miten menee, millon tulee, miten tulee, mihin aikaan... Vaikka mulla onkin maailman paras ja rennoin perhe, niin tottakai niiden on pakko huolehtia. En oo vaan tottunu oleen niin valvonnan alla :D Vaikkakin nyt sitä ei enää ees huomaa.

Asioiden helppous - Täällä kaikki on monimutkasempaa. Just se kun ei tiedä paikkoja kunnolla... Tää on se suurkaupungin heikkous. Esim. kun pitäs mennä johonkin kaverin luo, eikä oo mitään hajua missä se on, miten sinne pääsee, mikä bussi ja mistä se menee... Aina joutuu käyttään hirveen ajan kun selvittää, että millä ilveellä sinne ittensä kampee. Just viime viikolla yhen vaihtarin kanssa puhuttiin facessa, että hei tehään jotain. Ensin selväks, että missä kumpikin asuu, mikä on paikka johon kumpikin osaa mennä ja pystyy meneen ilman että tarvii ottaa 7 bussia. 2 tuntia meni kun päädyttiin ihan täysin random ostoskeskukseen; toinen käveli vartin ja otti kaks bussia, mä kävelin 20 minsaa ja otin yhen bussin. Eri asia taas se, miten päästä pois kun on jo pimeetä....

DNA - Brasseissa melkein kaikilla on liittymänä TIM. Millon ei oo signaalia, millon creditit ei oo menny perille ja blabla. Yrität soittaa niin aina kuuluu joku nainen kertomassa, että ei pysty ottaan yhteyttä. Ja tuntuu muutenkin, että ne creditit katoo johonkin ihan suhteettoman nopeesti?:D

Suklaa ja karkit - Täällä ei oo karkkia!!! Ainoostaan jotain ihan hirveeltä ja keinotekoselta maistuvia väripalleroita :( Suklaa on useemmiten pahaa sekin. Jotain hyviä on, mutta ei mikään voita Fazeria. Milka on ainut oikeesti aika hyvä täällä...sitä tosin ei joka kaupasta löydy.

Suihku - Mulla on kyllä tässä perheessä tosi hyvä suihku, mutta anyway. Täällä tosi usein ei tuu lämmintä vettä ja joudut käyttään tunnin sen nappulan söhläämiseen, että miten nyt sais sopivaa. Joko jääkylmää tai tulikuumaa, päätä siitä sitten että kummalla tavalla haluat kärsiä. :D

Oma huone - Jaan huoneen pikkusiskon kanssa. Okei, oon niin usein pois että sen sänky siirrettiin vanhempien huoneeseen, kun ei se pikkunen uskalla nukkua vielä yksin. Mut kuitenkin, sillä on oikeus tulla tänne millon haluaa ja ette tiiä kuinka revin hiuksia päästäni välillä.... Meen alakertaan, tää tulee perässä. Meen yläkertaan, tää singahtaa perään. Meen vessaan, tää rämpyttää jo kahvaa "päästä mut sisäään". "Anniina mitä sä teet, miks teet noin, kerro mulle, mäkin haluun, mitä aiot tehä, blablablabla..." Kertaakaan en oo vielä meikannu ilman että tää seisois vieressä kälättämässä :D "Pistä mullekkin, mä en vielä osaa ite. Mitä väriä laitat, mullekkin, mullekkin, ota musta kuva..." Vaikka meillä onkin kivaa useimmiten, niin aivan hemmetin rasittavaa välillä!

Kodikkuus - Niin kun oon sataan kertaan kertonu, niin meidän kämppä on rempassa. Parin kuukauden päästä tulee varmasti oleen huippuhieno, mut nyt täällä asuminen on vähän inhistä. Lattia on sellanen kun ois työmaalla ja seinät ja katto (kaikkialla sitä ei ees oo) on ihan rempallaan. Olkkarissa kun istuu, niin sohvalla on päällysteet ettei menis likaseks, eikä siinä olkkarissa sit muuta ookkaan :D Paitsi telkkari kans. Kaipaan verhoja, mattoja, lamppuja, normaalia sohvaa, huonekaluja! En oo tajunnu kuinka paljon viihtysyyttä noi tekee.

Kommunikointi - Vaikka mun portugali kehittyykin koko ajan, niin silti on vielä paljon asioita joita ei pysty kertoon tai ymmärtään. Ihmiset puhuu niin nopeesti ja lyhenteillä, että usein joutuu kysyyn että sanotko uudestaan. Ei vielä pysty ilmaseen itteensä niin kun haluis! Adjektiiveilla ja täysin oikeilla sanoilla... Sanavarasto on sen verran vajaa vielä ): Haluais antaa ittestään enemmän ja käydä parempia keskusteluja.

Rutiinit - Ihan vähän vaan :D En kaipaa stressaamista tai opiskelua hyi. Mut oikeesti tän vuoden jälkeen en varmaan osaa enää ees kirjottaa. Suomessa oli koko ajan koulua ja töitä ja salia ja menoo niin paljon että hyvä kun nukkua kerkes. Nyt voi nukkua niin paljon kun sielu sietää (minä=13 tunnin yöunet) eikä tarvii mennä kouluun tai töihin. Ei oo mistään stressiä eikä tarvii tehä mitään... Pakko myöntää että kaipaan sitä tunnetta, kun tuntee ittensä hyödylliseks jossain, on pakko tehdä jotain ja näkee tuloksia!

Turha varmaan kertoo että kaipaan perhettä, sukulaisia ja ystäviä, mut pakko mainita erikseen...

Äiti - Kaipaan äitin pesemiä pyykkejä, äitin täyttämää jääkaappia, äitin tekemää ruokaa ja ihan vaan sitä äitiä, joka tietää mitä tehdä ja tuntee mut läpikotasin ja joka tilanteessa tietää mitä tehdä. My best friend <3

Näitä on varmasti lisääkin, mut nyt tällä hetkellä eniten mielessä olevia on nää mainitut!
Oon rakastunu siihen ihmiseen, joka on luono Facebookkiin ton "Huomisen Salkkarit"- sivun. Tää pelastaa mun joka yön <3 Eli nyt siirryn taas hetkeks Pihlajakadulle ja yritän sit ruveta nukkuun, että jaksas aamulla lähtee salille ennen portugalin tuntia ja lounasta.

Hyvää yötä! Beijos

Ola

Pieni selitys postaamattomuudelle: Meiän wi-fi ei oo toiminu pariin viikkoo, eli en oo kertakaikkiaan vaan päässy koneelle! Mutta nyt on taas hirveesti asiaa ja kuvia ainakin :) 

Mulla olis tänään tiedossa ekat brassi-häät ja ootan jo suht innolla mitä sieltä tulee. Jotenkin oletin et häät olis päivällä täällä niin kun Suomessakin, mut brasilialaiset on tosi ilta-ihmisiä ja nääkin häät alkaa vasta 19.30. Menin puolilta päivin tässä lähellä olevaan salonkiin (i know, lupasin viimeks etten enää mee tähän kyseiseen:D) laitatuttamaan kynnet ja tukan. Kynsistä tuli helmiäisvalkoset ja hiuksista värjättiin tyvi. Viimeks kun värjäsin täällä, niin menin ns. hienompaan ja nuorekkaampaan paikkaan, jossa saikin pulittaa ihan kivan hinnan pelkästä tyviväristä. Tällä kertaa oli pakko säästää pitkä penni ja otin riskin värjäämällä nyt juhlapäivänä. Sanoin että tee mitä vaan, mutta ei KELTASTA, Nainen kyllä ymmärsi hyvin, tosin 10 minuutin värin päässä olon jälkeen tää katto kauhuissaan että "harmaa,harmaa,harmaa..." :D Pestiin siis tosi nopeesti pois ja en osaa nyt vielä sanoo varmaks onko hyvä vai huono, mutta ei ainakaan keltanen. 

ei pääse toi väri nyt edukseen..otan myöhemmin paremman kuvan :)

Jos joku nyt kysyis multa että mitä kaipaan Suomesta eniten, niin varmaan kampaajaa. Täällä on oikeesti ihan eri käsitys kaikesta:D Siis pesupaikallakin puolet vedestä oli korvissa ja silmissä ja kuivatessa armoton kiskominen! Siis olin varma että puoli päätä on kohta siinä harjassa kiinni. Lopuks sellanen kerros lakkaa etten oo koskaan nähny haha. Muuten toi kampaaja oli kyllä kiva... paljon mukavia naisia ja rupattelin pitkät tovit . Tuli taas hyvä fiilis kun sai kehuja "kuinka hyvin sä puhutkaan portugalia" ja muutenkin pysty ton pari tuntia käymään ihan normikeskustelua! Jes, ehkä vielä joku päivä puhun fluentisti :) Siihen nyt ainakin tähdätään.

Oon muuten nyt kesälomalla!! Viimeset pari viikkoo on menny kotona ja aikalailla muiden vaihtareiden kans vaikka mitä duunaillessa :D Viime viikonloppuna mm. oli Marien, belgialaisen vaihtarin synttärit. Juhlat järjestettiin tunnin ajomatkan päässä olevassa ravintolassa, joka oli pelkästään meidän käytössä 3 asti. Hyvää ruokaa ja tanssia, ihan huippu ilta :D

Ollaan käyty nyt lomalla muutamaan otteeseen muiden vaihtareiden kans juhlimassa ja istuskelemassa iltaa. Muuten oon vaan hengaillu ja nukkunu ja nauttinu auringosta! Curitibahan on yks Brassejen kylmimmistä kaupungeista, mutta tällä viikolla oli kuulemma jopa kuumempi kun northeastissa! Melkein joka päivä on kyllä myös satanu ja välillä pistää ärsyttään:D Mulla oli sikana kirjotettavaa, mutta ulkona puhkes just kauhee myrsky ja rankkasade... meillä kun ei rappusissa oo nyt kunnollista kattoo, niin aattelin juosta yläkertaan ennenkö jään sateen takia alakertaan loukkuun. Pakko ruveta pistään pakkelia naamaan ja lähtee tanssahteleen häihin :) Ootan ainakin sitä kakkua ja söpöjä puheita, jos pääsis vaikka vähän herkisteleen. Kuviakaan en nyt pysty laittaa kun tää just nyt kiireen hetkellä ilmotti että kuvatila on loppu. Kiitos. AINIIN, se on pakko vielä kertoo että toissailtana tossa parin talon päässä ammuskeltiin. Kuulu monta kertaa pumpumpum, mutten osannu yhtään tajuta että joku ammuskelis, kun täällä on muutenkin aina kaikenmaailman pauketta. Äiti vaan säntäs parvekkeelle ja yhessä sit tuijoteltiin poliisiautoja :D Kuulemma joku huumeliiga oli suuttunu bensan korkeesta hinnasta ja käyny huoltoasemalla vähän ampumassa. Näin täällä siis...mutta nyt, im out!
 Beijos

Tibagi!

 Hei! Mä voisin vannoo että kirjotin tänne just pari päivää sitten, mut katoin tota viimestä postausta ja näköjään jo puoltoista viikkoo viime kerrasta. No, ei kai tässä muuta selitystä, kun että aika menee niiin nopeesti etten kestä. Mulla on ollu tässä varmaan 4 päivän putkia, etten oo ees kävässy koneella. Ei vaan kertakaikkiaan oo aikaa, eikä ihan hirveesti oo viittyny kuluttaakkaan aikaa istumalla sisällä, kun ollu niin hyvä ilma :)
Viime viikko oli tosi aurinkoinen ja huippu! En nyt muista ees tuntia taaksepäin, et mitä on tullu tehtyä....ainakin maanantaina olin koulussa, koulun jälkeen turkkilaisen vaihtarin luona ja illalla suunnistettiin bussilla kaupungin toiselle laidalle mexicolaiseen Zapata- baariin Annen, kanadalaisen vaihtarin 18-vee synttäreille. Syötiin tacoja, tortilloja, lime-mehua ja kakkua! Nää kemut muiden vaihtareiden kanssa on aina vaan ihan parhaita. Kakku oli puoliks maassa ja puoliks Annen naamalla, laulu raiku koko illan ja hauskaa oli :D Mun ilta tosin loppu jo 11 aikaan kun ei silmät vaan yksinkertasesti pysyny enää auki.

Tiistaina menin kouluun ja portugalin tunnille. Näiden jälkeen suunnattiin kaverille makaileen terassille ja syömään nuudeleita:D Illalla 8 alko tunnin ajomatkan päässä festa do intercambistas, eli vaihtereiden juhla. Paikanpäällä oli kaikki me 50 vaihtaria, meidän perheet ja klubit. Tai siis kaikkien muiden paitsi mun, koska perheellä oli muuta menoo ja klubi unohti, haha:D Esittäydyttiin portugaliks, kuunneltiin pari tuntia puheita ja 10 aikaan alko vihdoin ruokailu. Muutama tanssiaskel ja puolenyön aikaan olin ihan valmis lähteen kotiin. Huippu ilta tääkin kyllä:)

Keskiviikkona en tainnu tehä oikeen mitään. Opiskelin hetken portugalia, pesin pari koneellista pyykkiä ja leikin Delin, meiän koiran kanssa :) Niin ja otin aurinkoo! Puolen tunnin jälkeen oli ihan täydelliset rajat pinnassa. Aurinko oli ihan hirveen porottava ja kuuma, että aina 10 minuutin välein oli pakko käydä hakeen mehua ja vettä ja limua ja jätkiä ja vaikka mitä :D 2 tuntia makoilin ja olin ruskeempi kun varmaan koskaan elämäni aikana ja haha, ette tiiä kuinka mun host-perhe tuijotti kun pölähdin illallispöytään ihan rapuna. "ANNIINA APUA, MEHÄN SANOTTIIN ETTÄ ENEMMÄN AURINKORASVAA!". joo, kyllä mä laitoin..........
Torstaina taas peruskaavalla portugalin tunnille ja sen jälkeen Caron kanssa keskustaan shoppaan. Tällä kertaa löysinkin jotain; 2 shortsit, rintsikat, paita ja korvikset :) Pysähdyttiin kans parissa kahvilassa ja mäkkärissä tietty. Aika juoksi taas kovempaa ku me ja huomasin 8 että oho, rupee pimeneen. eikä toi keskusta oo oikeen suotava paikka illalla. Just kun mietin että aaa, en jaksa lähtee taas suunnistaan monella eri bussilla kotiin, niin mun kamu Marcel soitti ja kysy, että oonko lähellä sen koulua sattumoisin. Tottakai olin, joten sain kyydin koti-ovelle asti ;) Miten hyvä fiilis kun ei tarvinnukaan sullotua ruuhkabusseihin! Käytiin vielä jätskibaarin kautta ja jutskailtiin kaikesta maan ja taivaan väliltä... Onnistunu päivä tämäkin!

Maailman parasta brownie-, papaya-, mansikka- ja minttujätskiä!

Perjantaina pesin taas pyykkiä (hei rupeeko käymään vähän tylsäks tää :D?) ja siivoilin. Myöhemmin host-mami heitti mut taas Kibelen (se turkkilainen vaihtari) luo, kun oli liian kuuma kävellä. 6 alko Jannon, filippiiniläisen vaihtarin 19-vee synttärit ja sinne oli tarkotus ittemme raahata. Käytiin kaupan kautta hakemassa suklaata, suklaakeksejä, kaakaota ja kakkua... Taas aika randomilla otettiin bussi, jonka piti viedä Santa Kandidaan. Jotenkin hahmotettiin tää kuitenkin ihan väärin, ja yhtäkkiä tajuttiin et ollaankin päättärillä:D Väärässä suunnassa siis. No, 40 minuuttia toiseen suuntaan takasin ja vartti kävelyä niin 9 taidettiin olla perillä. Näin brasilialaisittain 3 tuntia myöhässä. Grillailtiin ja syötiin, pelattiin ja laulettiin. Oli kuitenkin taas liian myöhä palata bussilla kotiin, niin Kibelen vanhemmat tuli hakeen. 1 pääsin kotiin ja aloin  pakkaileen, koska seuraavana aamuna herätyskello soi 5.15.... alle tunti tais yöunia kertyä, kun olin liian exited nukkuakseni ees sitä kahta tuntia :D

Koko illalta yks kuva, Anne anddd Axelle!

Lauantaina siis 6.30 lähti bussi kohti Tibagia. Tää oli rotexin järjestämä retki, joka makso noin 80 euroo :) Kaikki vaihtarit ei osallistunu, mutta oli meitä silti melkein 40 vissiin. Nukuin siis sen tunnin tota edeltävänä yönä :D Heräsin, laitoin pyykit, leikin koiran kanssa, valmistin aamupalaa ja hiivin vähin äänin ulos. Marcel on yks rotexeista ja asuu mun lähellä, niin pääsin sen kyydillä bussiasemalle. Lolo meiän höpsö rankalainen vaihtari oli kuiteskin unohtanu dokumentit kotiin, niin venailtiin bussissa yli tunti ennen kun päästii lähteen. 3 tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin järkyttävän kaatosateen saattelemana. Edelliset 7 päivää olikin olu täydellisiä, niin totta kai tän piti sattua just meiän retkipäivälle:D Vaihdettiin vaatteet ja saatiin keltaset pottakypärät ja paksut liivit, jonka jälkeen meidät sullottiin pakettiautoihin, joilla matkattiin kosken rannalle, jossa odottikin 5 kumivenettä, ohjaajia ja meloja! Mentiin siis raftaan! (rafting, mietin pitkääään miten toi sanotaan. Onko mennä raftaan oikein??) Toi oli oikeesti yks mun elämäni parhaimpia kokemuksia... Vielä päälle se yliväsymys mikä mulla oli päällä, niin ei luoja. Käkätin sen koko matkan niin paahasti että maha kipeenä ja kukaan mun veneestä ei pystyny keskittyyn kun naurettiin vaan. Um- dooois, um doooois.... se melominen oli niiiiin kivaa! Siinä vaiheessa kun ohjaaja sano, että nyt voi uida niin kaikki kellahti selät edellä veteen. Hassu fiilis, vaatteet ja liivi päällä, kypärä päässä ja kengät jalassa :D Siinä me kaikki 40 kelluttiin keskellä koskee ja se fiilis oli vaan ihan uskomaton. Veneeseen kun piti takas könytä niin tunti tais siinäkin mennä, kun ei siitä vaan yksinkertasesti tullu yhtään mitään. Rantaan kun päästiin, niin suunnattiin lounaalle! Sieltä lähettiin bussilla kohti majotusta, josta meillä ei ollu mitään tietoo. Bussi pysähty hotellin viereen ja ruvettiin jo iloitteen että, WUHUU, MEILLÄ ON HOTELLI. Kunnes se liikkukkin eteenpäin ja vei meidät ns. maatilalle :D Sain huoneen mun viiden parhaan kamun kanssa, eli Anne Kanadasta ja Axelle, Caro, Florence ja Marie Belgiasta. Vaihdettiin kuivat vaatteet ja lähettiin kohti vesiputouksia....parin kilsan kävelyn jälkeen alko ukkostaan ja sataan taas kaatamalla, mutta eipä se tahtia haitannu, vaan laskettiin mäkee kallioita pitkin ja uiskenneltiin pitkät tovit. Ihan uskomatonta toikin!

Jälleen kerran litimärkinä ja päästä varpaisiin likasina ajettiin bussilla takasin meiän "hotelille". Suihkut täällä aina on aikalailla pyllystä, niin kun sattu oleen tuollakin... joko tulikuumaa tai jääkylmää vettä. Valitsin kuitenkin ton tulikuuman, kun ei kylmän kosken ja sateen jälkeen hirveesti houkuttanu kylmyys:D Ihan mahti tunne saada pestyä ittensä, laittaa puhtaat vaatteet päälle ja lähtee pizzalle! Syötiin montaa erilaista pizzaa ja jälkkäriks vielä brigadeiro- ja suklaa- pizzaa :D Tän jälkeen takasin maatilalle ja iltaa viettään. On vaan niin parasta istua iltaa ja nauraa yhessä niin tyhmille jutuille että ei oo tosikaan. Voitte arvata kuinka väsy olin nukkumattoman yön, raftingin, kävelyn, uimisen ja ton kaiken jälkeen. 4 painutttiin nukkumaan ja 8 jo alko aamupala.

beeeest

sunnuntai aamiaista....mmh loved it!

Aamupalan jälkeen lähettiin käveleen taas johonkin vuoristoon. Käveltiin ainakin 10 kilometriä ja lopuks pulahdettiin vesiputoukseen, jossa oli kalliossa ns. kuoppia, jotka oli vähän niin kun ois ollu kylmävesiporealtaassa:D Olin niiiin poikki ton viikonlopun jälkeen, et ensin aattelin etten mee ollenkaan, kun taas joutuu pukeen märkien uikkareiden päälle vaatteet ja blabla, mut vähän ennen lähtöö Axellen kanssa aateltiin että ei hitto, pakko meidänkin.Saanko vielä kerran sanoo, että NIIN hieno kokemus. Ei vaan pysty sanoin kuvaileen niitä maisemia ja fiiliksiä! 

Tän patikoinnin jälkeen käytiin kämpillä pakkaamassa kamat ja syömässä ravintolassa. 4 suunnattiin takas kotiin ja koko bussi tais nukkua :D Ite olin koko sunnuntain vähän kipeenä (pitkästä aikaa) ja tona bussimatkan aikana se vaan paheni. Sellanen yskä että oikeesti tuntuu kun keuhkot irtois! Onneks matka meni nopeesti ja pääsi kotiin syömään ja _lämpimään_ suihkuun. Mutta siis kaikenkaikkiaan ihan tositosi hyvä reissu :) Ainut miinus oli hyttyset. Mulla on pelkästään jaloissa 43 isoo punasta ällöttävää paukamaa, jotka näyttää ihan hirveiltä. Ja kutisee niiiiiiin paljon. Viime yönäkin heräsin muutaman kerran ihan vaan raapiin D: Haha, meillä on facebookissa ryhmä vaihtareiden ja rotexien kesken, jossa yks just julkas kuvan hyttysestä ja kirjotti tekstiks "I would like to thank our great friend for making this weekend awesome. 
Without you it wouldn't be that good ! Thank you Mosquito !" Hehehehe



Mun on pakko sanoo niille, jotka miettii vaihtoon lähtöö, muttei oo varmoja, että KYLLÄ. Näiden viikonloppujen jälkeen tulee niin käsittämättömän kiitollinen ja hyvä fiilis, ettei sitä voi mitenkään kuvailla. I know, kauheen kliseistä, mutta se yhtenäisyys mikä muiden vaihtareiden kanssa on, on parasta. Kaikki on täällä kun yks perhe ja ymmärtää toisiaan joka asiassa. En vaihtais mihinkään näitä kaikkia ihmisiä ja ystäviä mitä vaihdon kautta on tullu :) hehkutan hehkutan, mutta se on vaan niiiiiiiiiiiin upeeta!



Siinä mun viime viikkoni tiivistettynä:D Tänään oon mm. tehny niin rankkoja juttuja kun heränny, kävelly alakertaan, syöny, raahautunu takasin sänkyyn, nukkunu ja yrittäny pitää keuhkot sisälläni. Huomenna lääkäriin ja toivottavasti saan jotain lääkettä tähän meinaan en vaan halua enää olla kotona! Yhenkin päivän kun joudun täällä pysytteleen sisätiloissa niin kauheen levoton olo? Oon vaan kattonu koko päivän niin älyttömän tyhmiä videoita ettei rajaa ja nauranu yksinäni maha kipeenä (taas host-veli kattoo mua kun mitäki hullua:( ) Niiin ja meillä on joulukuusi!!! Eilen kun tulin kotiin niin terassille oli ilmestyny pieni kuusi valoineen O:) Little things make you happy!
Nyt taas vaihteeks nukkumaan, hyvää yötä! Beijos