peeereeereca no chão!

Postausta vähän ilosimmissa tunnelmissa, kun viime yönä meni niin synkänpuoleiseks. Pakko heti ekaks hehkuttaa, että perjantai!!! Nukuttaa ihan tajuttomasti, mut samalla ei kiinnosta yhtään nukkua :D 

Koulun jälkeen laahasin kotiin hiestä märkänä taas siinä ylikuumassa mustassa uniformussa tajuttomassa auringon porotuksessa +37 asteella varustettuna. Lounaan jälkeen lähettiin äitin kanssa käymään parissa eri leipomossa...ekaks valkkasin kakun (kahta eri suklaata ja tryffeleitä) ja toisessa valkattiin suolaset syötävät. Mulla on siis maanantaina synttärit ja sunnuntaina pidetään perhejuhlat, niin käytiin sinne metsästämässä noita safkoja. Nyt ootan että kynnet kuivuis, niin pääsisin suihkuun ja laittautumaan iltaa varten. Mennään ensin Pizza Huttiin syömään ja siitä jonnekkin clubbaileen! Huippua päästä "pitkästä aikaa" ulos :D Ehkä ollu ihan hyvä, että oon tässä pari viikkoo rauhottunu niin jaksaa taas mennä. Meen vielä yöks Danalle, kun en nyt haluu mennä yksin taksilla. Ja kun sitä jotkut ihmetteli, niin se yks vaihtari joutu taksissa seksuaalisen hyväkskäytön uhriks...että näin:/



 Huomenna pitäis mennä puolenpäivän jälkeen johkin tilaisuuten esitteleen tuleville vaihtareille maita, jotta ne osais päättää mihin haluaa vaihtoon. Tuntuu sinänsä turhalta, koska tiedän ettei kukaan haluu Suomeen haha :D Täällä jokaisella on ihme päähänpinttymä, Saksa, Belgia, Usa. En oo tosin sitä esitelmää tehny, mutta eiköhän kielen päälle huomenna eksy sen verran, että muutaman minuutin esittelyn keksin. Illalla siivotaan taloo ja sunnuntaina on perhepippalot. Ens viikkokin näyttää ihan huipulta; maanantaina varsinainen synttäripäivä, viikolle paljon ohjelmaa, perjantaina kaverin synttärit, viikonlopuks vaihtareiden kanssa reissaan ja sen jälkeen lennänkin Recifeen Kiiran luo pariks viikoks. Eli ei kai tässä pistä valittaen? :D



Oon nauranu tänään niin paljon, että mahaan sattuu. Koulussa opettaja sano yhelle oppilaalle, että et pääse tästä vuodesta läpi jollet tuu tanssii luokan eteen. Samalla sekunilla kaikki alko laulaan tätä...



Siinä ne laulo tunnin ja yks veivas itteensä. Mä neljän tunnin yöunilla räkätin mukana :D Kuuntelen nytkin tota älytöntä funkkia ja nauran yksin ääneen. Ehkä ihan vähän tanssijalkaakin vipattaa. Jeejeee, nyt otan niskasta itteeni kiinni ja rupeen valkkaan vaatteita! Hyvää viikonloppua kaikille ja ennen kaikkee, hyvää naistenpäivää kaikille upeille naisille! <3

Beijos

it's all because of your own safety

Oli pakko avata blogi ja kirjotella vähän ikävimmistä asioista. Tää viikko on menny ihan huippunopeeta ja oon puuhaillu kaikennäköstä, muttei oo löytyny aikaa eikä motia kirjotella tänne. Nyt kuitenkin tuli niin sellanen fiilis, että pakko päästä jakaan tänne.
Sillon kun kuulin että oon lähössä Brasiliaan, olin aivan super innoissani, mutta jollaintapaa myös peloissani. Ikävä ei koskaan ollu mun suurin pelko, eikä myöskään kieliongelmat. Kaikista peloissani olin siitä, miten mun menoja tullaa rajottaan ja miten vapaasti voin kulkee. Olin oikeessa. Sain paljon sääntöjä, sain kuulla rikollisuudesta ja kaikki kehotti olemaan varovainen useiden juttujen kanssa.
Aluks musta tuntu, että yksin kadulla kävelykin oli pelottaa. Joka puolella sulle tööttäileviä autoja, ihmiset tuijottaa sua ja erotut selvästi joukosta. Et tunne katuja, et osaa kieltä ja ympärillä olevat ihmiset tuntuu vierailta ja ahdistavilta. Näin mä sen koin. Alotin käymällä yksin lyhyillä kävelyillä ja menemällä yksin markettiin, ihan vaan oppiakseni. Vierastin kuitenkin pitkään sitä ajatusta, etten voinu lähteä ulos millon halusin ja kulkee bussilla myöhään. Aina pitää sumplia kyyti ja suunnitella tarkkaan mihin menee ja miten. Kannattaa harkita tarkkaan ottaako rahaa mukaan ja jos ottaa, kuinka paljon. Kännykkää ei oo hyvä näppäillä muiden nähden, varsinkaan illalla. Järkkäriä en usein viitti raahata mukanani ihan vaan sen takia, että se houkuttelee varkaita kun kultalusikat harakoita.

Tähän kaikkeen on jo tottunu. Aina kun kävelen yksin, vilkuilen olkani yli ja vaihdan kadun toiselle puolelle, kun vastaan on tulossa epäilyttävän näkönen ihminen. Saatan kuullostaa täysin ylivarovaiselta ja aralta, mutta ei. Jotenkin alussa kuljin vähän sillä ajatuksella, että mitä tässä nyt muka keskellä päivää tapahtuis, pyh. Aloin kuitenkin huomaan ja ymmärtään, että koskaan ei voi olla liian varovainen. Eilen mun hyvä vaihtari- ystävä ryöstettiin meidän koulun nurkalla veitsi kurkulla. Usein tosta selviää sillä, että antaa vaan kännykkänsä ja rahansa mukisematta ja siinä se. Viikko sitten yheltä vaihtarilta vietiin iPhone bussipysäkillä, kaks viikkoa sitten toiselta ipod kadulla keskellä kirkasta päivää. Oon nähny ohi menevän auton ampuvan laukauksia kohti ihmisiä ja nähnyt, kuinka auto varastetaan liikennevaloissa. Kuullut kuinka mun opettaja kidnapattiin marketin edestä ja miten mummon käsilaukku katos silmänräpäyksessä taksitolpalla.
Tänään kuitenkin mut pysäytti ja pisti kyynelet virtaan ihan täysin se, kun pääsin kotiin ja avasin facebookin. Yks vaihtareista on lähössä parin päivän sisään kotiin, koska viime yönä on tapahtunu hirveitä, eikä kyseinen tyttö halua enää jäädä tänne. Kyllähän ton ymmärtää, en jäis varmasti mäkään. Tuntuu niin järkyttävän pahalta tän tytön puolesta, eikä vaa voin käsittää miten paha maaillma on ja miten huono tuuri voi käydä :( Jatkossa aion olla vielä varovaisempi, enkä ottaa minkäänlaisia riskejä turvallisuuden suhteen.



Mun tarkotus tän tekstin kanssa ei ollu pelotella ketään. Turvallisuuteen voi vaikuttaa paljon ihan vaan käyttämällä päätänsä ja pitämällä silmänsä auki, mutta halusin varottaa ja sanoo, että niillä säännöillä on syynsä. Jos joskus Brasiliaan eksytte, niin älkää koskaan ottako taxia kadulta, älkää luottako tuntemattomiin ja pitäkää hälytyskellot päällä ihan koko ajan! Maailman on julma, vaikkei siihen aina haluaiskaan uskoo :(
Ps. Suomi on joskus tylsä ja hiljanen, mutta se turvallisuus sielä on täysin aliarvostettua. Vaikka sattuuhan sieläkin nykypäivänä kaikenlaista, mutta vielä pientä verrattuna siihen, mistä täällä saa lukea...

Beijos, Anniina

You've got the light to fight the shadows so stop hiding it away

Mahtavaa perjantaita kaikille!
Kouluviikosta on taas selvitty. Päivät meni aikalailla nukkumiseen :D Tosin selkä jumittu niin pahasti siitä pöydän päällä makaamisesta, että vikoina päivinä sinnittelin suosiolla hereillä ja lueskelin suomesta tulleita Cosmopolitaneja. Kiitos äiti ja mummo, tää tyttö on aika super ilonen näistä kaikista karkkipusseista ja suklaalevyistä.

Lakkasin maailman hirveimmät kynnet :DD Eikä tottakai ollu aikaa enää vaihtaa

Tää viikko on ollut taas ihan normaali, mutta jotenkin niin hyvä, että itkettää. Koulussa olo on siitä hirveetä, että kerkeet miettiin asioita maan ja taivaan väliltä, ihan mikron toiminnasta asti siihen, minkä kahvin aion tilata Suomessa ekana kun palaan. Kaikista vaikeinta on tajuta, että mä tulin tänne just, ja nyt jäljellä on neljä kuukautta. Joo, onhan se pitkä aika, mutta aika menee täällä niin tajutonta vauhtia. Just istuin joulupöydässä sukulaisien luona, just ammuttiin raketteja rannalla uuden vuoden kunniaks. Ja nyt, nyt on maaliskuu. Miten? Joka päivä havahdun siihen, että koko ajan on päivä vähemmän ja lähtö lähenee. Suomi ei tunnu enää edes mitenkään realistiselta paikalta:D Oon liian tottunu asuun Brasiliassa ja oleen näitten ihmisten kanssa. En voi, en, osaa enkä pysty, enkä haluakkaan kuvitella arkee ja elämää, ilman näitä kaikkia ihmisiä  Monta kertaa kuvittelen itteni lentokentälle halaamassa kaikkia perheitä ja ystäviä, sillon vaan kylmät väreet menee koko kehon läpi. Viimeset 7 kuukautta oon ollut niin onnellinen, että joka päivä havahdun siihen hyvään oloon. Vaikka oliskin huono päivä, sielä taustalla on aina täysonnellisuus.



Jokaisen ihmisen tässä maailmassa, pitäis lähtee vaihto-oppilaaks. Tunnen itteni vahvaks ja voittamattomaks :D Se fiilis on huikee. Mitä vaan tulee vastaan, se ei enää koskaan lannista. Kaikesta selvitään ja kaikki on itsestään kiinni.  Rakastan elämää ja rakastan jopa niitä huonoja asioita siinä. Välillä on kiva mennä bussilla, ihan vaan huomatakseen, kuinka mahtavaa on kun joku vie sut autolla kouluun. Välillä on kiva olla pienessä flunssassa, niin huomaa taas kuinka kiitollinen saa olla terveydestään. On mahtavaa asua tiukemmassa perheessä ja huomata, kuinka paljon oon päässy tekeen ja kokeen mun perheen ansiosta. Ja joka päivä, koen vaan enemmän ja enemmän.



Entä haluanko palata Suomeen? Haluan. Tottakai haluan. En vielä enkä luultavasti neljänkään kuukauden päästä, mutta sielä on niin monta asiaa, joita odotan innolla. Kattelen bloggareiden ostosvideoita ihan fiiliksissä siitä, että kohta pääsen itekkin noihin kauppoihin. Mietin mun pikkusisaruksia ja perhettä, aatellen että kohta pääsen taas halaan ja oleen niiden kanssa. Ootan ihan huimasti koulunpenkille pääsyä, vaikka samalla pelottaa. Ootan salille pääsyä ja sitä, että pääsen tekeen mitä haluan ja mitä haluan. Ootan sitä, ettei enää tarvii elää ns. suurennuslasin alla tai seurata sääntöjä. Ootan sitä, että voin mennä kahvilaan ja tilata kahvin suomeks. Heittää vitsejä ja olla varma, etten sanonu mitään väärin. Olla varma, että jokainen ymmärtää mitä haluan sanoo :D Haluaisin oikeesti panostaa kouluun (...) ja keksiä mitä haluan tehdä isona! Haluun unelmoida vähän vielä lisää ja fiilistellä ihan vaan sitä, miten kivalta tuntuu kun kaikki on avoinna ja melkein mihin vaan on mahollisuus, kun uskoo tarpeeks itseensä. Eilen olin just mun host-veljen valmistujaisissa ja itkin varmaan enemmän, kun niiden valmistuneiden vanhemmat :D 40 nuorta ihmistä, kaikki opiskelleen 6 vuotta ja siinä ne seiso lakit päässän, kyyneleet silmissä ja kaikki niin onnellisen näkösinä. Tuntu niin hitsin hyvältä niiden kaikkien puolesta, ja tietty varsinkin mun veljen puolesta. Mun pitäs käydä joka kuukausi valmistujaisissa, kun niistä siitä niin hitsisti motia siihen omaan tekemiseen. Mulla nyt tosin on vielä hirveesti eessä opiskelua, mutta kumminkin!

Musta on tullu hirvee haikeileva ja herkkis, en ymmärrä millä ilveellä. En mä Suomessa itkeny oikeen mistään, mutta täällä ei tarvita kun yks köyhä miespolonen kadunkulmassa nukkumassa, niin johan rupee itkettään :D Mulla olis vielä hirveesti vuodatettavaa ja voisin istua tässä seuraavat 12 tuntia kertomassa kaikesta, mutta kello on jälleen kerran mua vastaan. Ois kiva kirjottaa tästä perusarjesta niin kun tein ennen, mut tuntuu ettei siihenkään enää repee, vaikka tuskin teitä ihan hirveesti kiinnostaiskaan lukee siitä, miten maanantaina oli Rotary-kokous ja kuinka tiistaina kävin shiatsussa :D Pakko tosin hehkuttaa niistä eilisistä valmistujaisista! Ihan upeesti tehty! Se sali oli vähän niinkun leffateatteri, ja sinne ne kaikki käveli yksitellen kaavut päällä ja lakit päässään, super dramaattisen musan tahtiin koko yleisön hurraamina ja saattelemina. Muutamat piti puheita ja tottakai minä taas itkemässä. Näissä tilanteissa olis parempi, jossen ymmärtäis portugalia. Tänään on vielä tohon kuuluva kirkko, johon mun olis vielä tarkotus mennä, ja mennään siitä vielä syömään yhdessä. Nukuin viime yön tuolla tokassa perheessä ja nukun vissiin vielä tänä yönäkin :) Käyn vielä pikasesti lenkillä, kun on niin upee ilma, katon salkut ja laittaudun sitten valmiiks iltaa varten.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Beijos

Elossa

Hei kaikki!
 Mitään suurempia selittelemättä, en oo kerenny postaileen yli viikkoon, koska aika ei vaan oo yksinkertasesti riittäny :( Oon joka ilta tullu vastaan "myöhään" kotiin väsyneenä ja yrittäny mennä aikasin nukkuun. Joka päivä ollu siis täynna ohjelmaa ja ärsyttää kun en oo päässy kaikkee tänne kertoon. 

            Koko päivän tänään sattunu päähän, niskaan ja silmiin, joten kun kotiin pääsin niin söin, otin särkylääkkeen ja vedin kaikki verhot ikkunoiden eteen ja painuin nukkumaan. Nukuin tunnin ja olo on kun ois uudestisyntyny :D En kerkee nyt kirjotteleen enempää, kun pitää mennä suihkuun ja siivoon mun huonetta. Seiskalta on taas Rotary-kokous ja siinä tää päivä menikin. Oon ruvennu toisaalta tykkään näistä maanantaista, kun saa koulun jälkeen vaan hengailla yksin kotona ja tehdä ei- mitään.

Yhden kuvan kuvasaldo ja tääkin kopsattu facebookista... pitäskö tsempata kameran kans?

Tää viikko ja oikeestaan koko kuukausi näyttää niin kivalta, että oon ihan fiiliksissä tulevasta. On synttäreitä (myös mun omat), veljen valmistajaisia, muita pippaloita, vaihtareitten kanssa reissailua ja sitten vielä sinne Recifeen pariks viikoks. Huomenna meen portugalin tuntien jälkeen taas klubille saunaan ja shiatsuun, jonka voitin arvonnasta! Arkikin voi näköjään olla upeeta, jos siitä vaan tekee sellasta :)
Yritän keksiä jonkun ajan, että pääsisin tekeen pitkää postausta. Nyt kun tuntuu että päivät ja viikot vaan koko ajan vähenee ja vähenee, ei tee yhtään mieli istua kotona koneella, vaan oikeestaan joka päivä oonkin menny pää kolmantena jalkana. Ärsyttää vieläkin etten osaa laittaa sitä videoo tänne!
Mahtavaa alkanutta vikkoa kaikille <3

Back in school

Pitkästä aikaa blogin parissa :) En tajua missä oon ollu viime päivät, kun en oo löytäny sopivaa koloo ees postauksen kirjottamiseen. Karnevaalit meni aikalailla juhlimassa ja muuten vaan aikaa viettäen kamujen kanssa. Musta oli ihan hyvä päätös et pysyin Curitibassa, kun oikeestaan kaikki noi päivät sato täällä ja olis satanu rannallakin. Ja kokemuksella jo muista, että rantatalolla olo sateella ei oo mitenkään hehkeetä. Baareiltiin siis muiden vaihtareiden kans, vietin iltaa maatilalla Marcelin ja sieltä puolelta olevien kavereiden kanssa kattoen Grammy-gaalaa, valvoin aamuun asti ja nautin mun vanhasta huoneesta ja sängystä. Oli kiva palata hetkeks vanhaan kotiin, tuli super kotosa olo kun vanhat tutut ihmiset ympärillä ja sai rennosti olla miten haluaa ja nukkua kuinka pitkään haluaa :D 

Tiistaina tosin jo palasin kolmanteen kotiin, eikä sekään nyt niin hirveetä ollu. Tiistaina oli myös kunnon sademyrsky jälleen kerran ja puut katkeili ja katkas sähköt meiltä moneks tunniks. En lakkaa koskaan ihmettelemästä, miten joskus on voitu elää ilman sähköö? Ei suihkua, ei telkkaria tai konetta, ei valoja, ei mitääään :D

Keskiviikon ja torstain otin vielä aika rennosti. Nukuin sinne normiin puoleenpäivään ja makoilin kotona ja tottakai vikan lomapäivän kunniaks oli vielä pakko lähtee vähän juhliin. Torstaina olikin aika karu maanpinnalle paluu, kun kello soi kuudelta ja yritin kiskoo itteeni ylös sängystä. Tässä vaiheessa taas kysyin itteltäni että oliko pakko valvoo kaikki yöt lomalla, vaikeuttaa ihan sikana mun elämää nyt. Kroppa on tottunu nukkuun millon haluaa ja tottunu siihen rytmiin ja siihen, ettei koskaan oikeesti väsytä. Host-iskä onneks vei mut kouluun, koska muuten joutuisin lähteen kotoo jo 6.30, kävellä melkein pari kilsaa, matkaan bussilla parikyt minsaa ja käveleen vielä kilometrin. Eka päivä muutenkin oli ihmeen kiva. Nyt kun siirryttiin kolmannelle luokalle, niin kaks luokkaa yhdistettiin ja nyt meitä onkin 55. Ihan liian suuri ryhmä, mutta kelpaa mulle koska mitä enemmän huomiota muissa, sitä enemmän kukaan ei välitä mitä teen tunneilla :D Lähinnä naurettiin muitten vaihtareiden kanssa, koska me ei olla ees olemassa meidän koulussa. Meidän koulusta lähti paljon opettajia ja myös ne ihmiset, jotka hoiti meidän asioita. Nyt kukaan ei oikeestaan oo ees tietonen meistä, eikä meidän nimiä lue ees luokan listassa. Vaikka oltais pois kuukausi, niin kukaan ei huomais. Kyllä välillä turhauttaakin, että miks mä istun täällä, kun en hyödy tästä yhtään mitään. Varsinkin eka päivä vaan mateli ja mateli, tosin varmasti yli puoliluokkaa oli umpiunessa melkein koko päivän. Se väsymyksen määrä oli niiin käsittämätön, että sattu vaan silmiin eikä pystyny sinnitteleen hereillä....
 Kotiin kun pääsin, niin sähköt oli taas poikki, enkä päässy bloggaileen vaikka niin olin suunnitellu. Eikä tottakai pystyny mitään muutakaan tekeen, eli tattadadaadadaaa...päikkärit! Lupasin ittelleni että lyhyet sellaset, mutta se tunne kun pääsi peiton alle eikä kukaan ollu kotona häirittemässä.. kolme tuntiahan siinä taas meni. Kun heräsin, niin kävin hakeen kaupasta hedelmiä ja lagasin seuraavat tunnit. Se tunne kun herää päikkäreiltä, eikä oikeesti tiedä mitä tehdä, eikä haluakkaan tehä yhtään mitään :D Lähettiin kuitenkin vielä vanhempien kanssa Santa Monicaan clubille. Ette ikinä arvaa mitä tekeen :D
SAUNAAN. Ehkä yks parhaista hetkistä pitkään aikaan. Saunassa tunnin lauteilla makaaminen ja siitä altaaseen pulahtaminen. Tän jälkeen oli niin raukee olo, että oli ihana ajaa pimeessä ja sateessa takasin kotiin ja syödä kuumaa keittoo. Rupeen huomaan itestäni, että kaipaas niitä syksyn sateisia kynttiläiltoja, kun saa istua kotona villasukat jalassa viltin alla. Täällä aika tuntematon käsite.



Tänään oli ehkä vielä väsyneempi päivä. Kuinka kauan kestää että tottuu tollaseen rytmiin? Se hirvee väsymys kun tuntuu että vois oksentaa. Suomessa en osaa nukkua tunnilla mitenkään, täällä kun pistät pääs pulpettiin niin puolen minuutin sisään oot täysin unessa. Ja saatat nukkua hyvinkin tunnin. Tänään heräsin kun kello pärähti ja kaikki huutaa "anniinaaaaa herääää, koulupäivä loppu jo."  Kävelin puoliunessa pysäkille ja menin bussilla Axellen luo, joka on vieläkin lomalla. Juoruttiin ja syötiin kunnes se meni suihkuun ja mä tottakai simahdin sohvalle... Axelle on vielä niin idiootti että pisti musta upeen suuaukinukkuma- kuvan facebookkiin. :D

                          

Asutaan Axellen kanssa ihan eri puolilla kaupunkia, niin kesti tunnin vielä tulla kotiin. Ihan super hiostavan kuuma ja kostee ilma koko ajan. Ihonmyötäsellä ja mustalla uniformulla varustettuna tein kuolemaa koko matkan. Varsinkin ruuhka-aikaan bussit on jotain sanoinkuvailemattoman mukavaa oltavaa. Siihen vielä päälle kävelin täysin ylämäkee pari kilsaa, ja kun kotiin pääsin niin halusin vaan suihkuun ja nukkuun. Lähettiin vielä kuitenkin vanhempien kanssa "feiraan", eli vähän niin kun torille, joka järjestetään joka perjantai. Paljon kojuja, joista kaikista saa jonkun tietun maalasta ruokaa. Söin itteni täysin överiin ja nyt on hyvä vaan maata kotona ja olla :D Vaikka pakko myöntää, etten oo tottunu oleen perjantai-iltoja kotona. Mä tykkään käydä ulkona, tykkään olla ihmisten kanssa ja pitää hauskaa. Tän perheen mielestä tosin viikonloput kuuluu olla perheen kanssa, joten näin nyt sitten. Vähän harmitti, kun puolet vaihtareista meni meidän kantapaikkaan tänään juhliin, mutta oli pakko jättää välistä. Turha sitä tosin harmitella, oon saanu niin paljon mennä ja käydä ulkona, että välillä näin. Ja tän super rankan kakspäiväsen kouluviikon jälkeen musta tuntuu, että tarviin unta 48 tuntia, että jaksan ees maanantain koulussa. Auttaskohan jotkut kofeiniipillerit?

1) Pisti suoraansanottuna vituttaan, kun tein teille sen videopostauksen, mutten onnistunu lataan sitä. Nyt kun katoin sen uusiks, niin ehkä ihan hyvä juttu vaan :D En tajua miten oon saanu itteni kuulostaan viis vuotiaalta teinipissikseltä. Kaikki se sössötys ja äänenvaihtelu, ei luoja. Miten saan laitettua videon helpoiten?

2) Skypettelin Recifessä olevan Kiiran kanssa ja suunniteltiin, että menisin sinne marraskuun lopussa pariks viikoks! Olis niin huippu päästä vähän matkusteleen, näkeen Kiiraa ja puhuun suomee :D Mun perheelle tää on ok ja tsiigailtiinkin lentoja jo. Noin 7 tunnin lento 300 euron paikkeilla. En pystyny osallistuun yhellekkään Rotaryn retkelle, niin haluisin tän nyt omatoimisesti toteuttaa, kun ei tulis ees hirveen kalliiks :)

Huomenna ja sunnuntaina mennään perheen kanssa taas Santa Monicaan clubille. En tiiä yhtään mitään tekeen. Vissiin altaalle ja salille+ taas manikyyriin. Suutun jos mut herätetään ennen kymmentä, enkä suostu lähtee mihkään :D

Nyt hyvää yötä ja vielä parempaa viikonloppua teille, jotka ootte sen vähän enemmän ansainnu kun minä:D

Carnavaaal

Huomenta!

Kello tosin lyö jo yli neljää, mutta mun aamutoimet on jämähtäny vähän pitkiks niin luetaan tää nyt aamuks :D  Tulin eilen mun tokaan perheeseen nyt karnevaalien ajaks.  Voi sitä tunnetta kun saavuin tänne. Tuntu että oisin ollu pois monta viikkoa, vaikka oikeesti siitä oli vaan 6 päivää. Halasin host-äitiä monta kertaa ja kellahdin mun omaan sänkyyn suurinpirteen onnenkyyneleet silmissä. Ei se kolmas perhe nyt näin kauhee oo, mutta täällä vaan saa sen koti-fiiliksen ja kaikki on jotenkin paljon sydämellisempiä. Hymyilin koko päivän kun mikäkin dille ja nautin vaan siitä rentotutuneesta tunteesta. Tuntu vähän niin kun viimeinkin olis päässy hengittämään kunnolla ja laskemaan kantapäänsä maahan, kun ei koko ajan tarvii hiipiä varpaisillaan ja varoa tekemisiään. Juttelin monta tuntia mun host-pikkusiskon kanssa, joka ei nyt yhtäkkiä enää tunnukkaan niin ärsyttävältä :D Piti taas mennä kauas nähdäkseen lähelle ja tajutakseen ne hyvät asiat. Tää talo ei oo vieläkään hyvässä kunnossa ja kaikki on ihan rempallaan, mutta mielummin asun vaikka puumajassa ihmisten kanssa joita rakastan, kun kartanossa ihmisten kanssa, jotka saa mun olo epämukavaks.



Perjantaina olin melkein koko päivän yksin kotona.. Sain kaikki tavarat tamppooneita myöten omille paikoilleen ja tuli ees vähän kotosampi fiilis. Samalla kelailin että tarviin oikeesti kolme rekkaa viemään mun tavarat Suomeen, sit kun se aika koittaa. Vaatteiden määrä rupee näyttää jo samalta kun kotona Suomessa. Tulin tänne yhen 23 kg:n laukun kanssa ja nyt sitä tavaraa on ihan valtava määrä enkä kyllä myönnä ostaneeni ihan hirveesti mitään :D No mietitään sitä sit myöhemmin.

Perjantai-iltaa viettelin kotona vanhempien kanssa. Että mua karmasee täällä ihmisten kapeekatseisuus, varsinkin mun perheen. Kaikesta on oletus, oikee ja väärä. Mitä he tekee, on oikein. Jos teet erilailla, et voi olla oikeessa. Esim. kuorin appelsiinia ja tein sen kuulemma väärällä tavalla. Saan myös huomautuksia että istun kyyryssä ja muutakin niin tyhmää kommentointia että huhhuh. Eniten mua ärsytti kun host-iskä heitti kommentin "te kaikki Suomessa ootte niin rikkaita, ettei teidän tarvii ees käydä töissä". Mulkasin sitä suht ilkeesti. Miks pitää laukoo tollasia luuloja asioista, mistä ei tiedä yhtään mitään. Muutenkin mua ärsyttää se, että en voi keskustella normisti vaan siitä tulee aina haastattelumainen tilanne. "Noniin, kerro mulle step by step kaikki mitä teit tänään. Alota heräämisestä." Arvostan hirveesti, että ne haluaa hioo mun portugalia ja opettaa, muttei tota jaksa koko aikaa. Kateltiin myöhemmin Idolsia yhessä, niin siinäkin ne sano että haeppas sun kirja, niin opiskellaan. Ehhh. Muutenkin sika ärsyttävää kun koko ajan tarve arvostella ihmisiä kommenteilla "onpa ruma läski nainen" "hyyyi kuinka hirveet hiukset". Arghhh tollaset ihmiset jotka on olevinaan muita parempia pistää vihaks. Ehkä tää taas vähän avaa miks musta on kiva olla pari päivää pois?

Mua väsyttää aivan armottomasti, joten taidan mennä hetkeks takasin nukkuun. Laitan herätyksen seiskaks niin kerkee vielä lähteen johonkin illalla :) Ei ollu mitään ihmeellistä kerrottavaa tai uutista, teki vaan mieli kirjotella! Hyvää alkavaa viikkoa Suomeen, mä nautin vielä 3 kokonaista päivää lomaa ennen koulunpenkille paluuta. (Unohdin kameran toiseen kotiin, niin ei oo nyt mitään kuvia laittaa:()

Beijos!

Ps. Kattelin just mun host-siskon vaihtaripäiväkirjaa netistä, se tekee paljon postauksia videoina. Haluisin koklata kanssa, mut en osaa kuvitella itteeni puhumassa yksin kameralle, haha :D Olisko sellanen jees jutska?

You know you are in Brazil, when...

Tiedät että oot Brasiliassa, kun....

1. Lounaaks on melkein aina riisiä, papuja ja jotain lihaa. Kyllä, se rupee nopeesti tökkiin, mutta siihen tottuu...

2. Käyt vessassa ja laitat käytetyn vessapaperin roskikseen...

3. Meet suihkuun alushousut päällä ja peset ne sielä samalla

4. Syöt hiiitaaaastiii. Mä oon aina valmis ennen kun muut on ehtiny ees alottaa :D Yks haarukallinen ja tunti puhetta...toinen haarukallinen ja toinen tunti puhetta...

5. Peset hampaas 10 kertaa päivässä. Ja kun meet ostarin yleiseen vessaan, niin kaikki pesee hampaitaan... Hämmästyin kun näin ekan kerran :D

6. Kuulet lauseen "Tudo bem" (kaikki hyvin) tuhat kertaa päivässä.

7. Sun 25-vuotias veli asuu kotona ja se on ihan normaalia.

8. Kysyt ihmiseltä että puhutko englantia, ja saat joka kerta vastaukseks "more or less". Oikeesti varmaan 5 % väestöstä puhuu enkkua :D Varaudu siis puhuun portugalia

9. Oot joka paikasta myöhässä kaks tuntia. Jos siis haluut tavata kolmelta, niin kerro brassille ajaks 1 ;) Tää tapa on myös tarttuva.. En osaa enää olla missään ajoissa. MISSÄÄN.

10. Joka paikkaan on ruuhkat ja jonot. Liikenne on ihan hullua ja saatat istua autossa 6 tuntia kahden tunnin sijaan.

11. Sut kutsutaan kyläileen ja saat kutsuja, mutta se ei tarkota että tää koskaan oikeesti tapahtuis. Se on vaan osa kohteliaisuutta :D

12. Ihmiset on sydämellisiä ja haluaa auttaa... Brassit ajattelee  “My house is like the heart of a mother – there is always room for another one.”- tavalla.

13. Brassit tuijottaa joka ilta noveloita. Niihin eläydytään ja seuraavana päivänä keskustellaan ruokakaupassa miks Paula jätti Jonathanin....

14. Halaat ja pussaat jokaista uutta tuttavuutta. Koko ajan. Joka paikassa. Nyt en tosin enää osaa kuvitella eläväni ilman tota tapaa :D Oon varma että suomessakin oon pussailemassa jokasta vastaantulevaa.

15.  Kaikki jälkkärit on ihan supersuper makeita ja joka paikassa on paljon sokeria. Jopa mehuun ja jugurttiin lisätään sokeria jälkeenpäin... Liha ja makaroni on puolestaan tositosi suolasia.

16. Naiset on paljon naisellisempia ja huoliteltumpia, eikä yleensä pelkää korostaa itteensä ja hyviä puoliaan. Avonaisia paitoja, kynnet aina laitettuina, tiukkoja farkkuja, korkeita korkoja, hiukset ihan kun shamppoomainoksista ja paaaaljon ripsaria. Päälle vielä isot korvarenkaa ja thats it!

17. Brasilialaiset tosin pukeutuu oudosti. Lenkkarit, farkut ja pieni käsilaukku on normaali ostariasu. Karmasee joka kerta kun näkee näitä :D

18. Oot aina aina aaaaina ongelmissa kun meet suihkuun. Millon ei tuu kuumaa vettä ja millon se loppuu kesken... millon se on liian polttavaa ja millon vettä ei tuu ollenkaan.  En tiiä montako jääkylmää suihkua oon ottanu puolen vuoden aikana :D

19. Kun meet pizzalle, niin et koskaaan ota pitsaa yksin. Yleensä nelihenkinen seurue ottaa yhen pitsan ja se jaetaan. Pitsat on isompia ja täytettä on paljon, joten 3 palaa on ihan riittävä viemään nälän :)

20  Kun ihmiset huomaa että oot ulkomaalanen,  oot tottakai amerikkalainen. Moni ei oo koskaan ees kuullu Suomesta :D Ja jos on, niin ainut asia mikä tiedetään on 1) kylmä 2) nokia 3) Himi Hakkonen (Kimi Räikkönen)

21. Ihmiset kysyy sulta että käytkö vaan kerran viikossa suihkussa... En tiiä miks täällä on sellanen käsitys eurooppalaisista.

22. Omistat ainakin kymmenet Havaianakset! Ja käytät niitä aamusta iltaan, rannalla, kaupungilla ja kotona :D Missä vaan! Parhautta

23.  Kuntosalille ei mennä vanhoissa verkkareissa ja puuhamaa-paidassa, vaan naiset meikkaa ja pukee tiukat trikoot ja avonaisen paidan... Tää on musta turhan hienosteluu :D

24.  Kuljet kotona aina kengät jalassa.

25.  Jokaikisessä paikassa on mainoksia 2014 vuoden futiskisoista! Kaaaaikkialla

26. Jalkapallo on elämä, henki ja veri.

27.  Politiikka, talous tai jalkapallo... Brasseilla on viha-rakkaus suhde Argentinan kanssa.
28. Kun parkkeeraat autos kadunvarteen, sielä on aina joku köyhempi ihminen odottamassa. Se lupaa sulle huolehtia autosta, eli kattoo ettei kukaan pääse varastaan sitä sillä aikaa kun käyt kaupassa. Lähtiessäs annat sille muutamankymmentä senttiä palkaks tästä. Tää tapahtuu AINA, joka paikassa.

29. Ihmiset yrittää saada rahaa kaikin keinoin.. Kaduilla ihmiset tulee myymään sulle purkkaa tai ihan mitä vaan, mistä voi saada vähänkin rahaa. Liikennevaloihin kun pysähdyt autolla, niin joku tulee autojen eteen jonglööraamaan kymmeneks sekunniks, ja sen jälkeen kävelee autojen väleissä kyselemässä, jos joku haluaa antaa rahaa. Nää säälittää mua aina ihan liikaa :(

30. Puolenyön jälkeen on luvallista ajaa punasia päin, koska pysähtyminen on liian vaarallista.

31.  Brassit rakastaa musiikkia. Sertanejoo, Bossa novaa, Sambaa ja Funkkia... vaikka ne ei sitä aina myönnäkkään :P

32.  Kun kysyt tietä johonkin, niin sulle neuvotaan joka kerta. Kukaan ei kehtaa myöntää, ettei oikeesti tiedä ollenkaan missä kyseinen paikka on, vaan neuvoo mielummin väärin ja esittää tietävänsä. Tää on ärsyttävää :D

33. Työmoraali on erilainen... On normaalia että kassan takana istuva henkilö kattoo telkkaria ja vasta 10 minuutin päästä tulee palveleen sua.  Varsinkin mäkissä ne aina mässyttää purkkaa ja toisella kädellä kirjottaa tekstaria ja vähän välistä kysyy suht töykeeseen sävyyn, että mitä sä haluat.. (ei oo joka paikassa, mutta yleistä)

34.  Ihmiset on isänmaallisia ja melkein jokasessa talossa, ravintolassa tai toimistossa, on ainakin yks Brasilian lippu.

35. Ihmiset on usein pinnallisia ja mitään syvempää keskustelua on vaikee saada aikaan.  Ihmiset myös ottaa nokkiinsa helposti...:D

36.  Ihmisille ei koskaan puhuta ilman nimee.  Aina sanotaan "hei tytär" tai "hei isoäiti"...."Tytär, haluutko lähtee kanssani kauppaan?" Hahaha toi on musta ihan oudon kuulosta :D

37.  Sanoihin lisätään aina zinho-pääte, joka tekee asiasta "pikkusen".  Haluatko cafezinhon?

38. Sulla on ainakin 10 kaveria joiden nimet on Matheus,  Gabriel/Gabriela,  João, Ana, Guilherme tai Pedro.

39. Kadulla saatta olla upee miljoonien arvonen huvila ja aidan toisella puolella ränsistynyt puutalo tai vaikka slummi. Köyhän ja rikkaan ero täällä on järkyttävä...

40. Kaikki talot on suojattu aidoilla, porteilla, turvakoodeilla, salasanoilla, hälyttimillä ja usein vartijoilla. Meillä on kaikki noi paitsi vartija :D

                                       

 Heittelin näitä tähän ihan lonkalta ja tuntuu että unohdin ne kaikista parhaimmat! Tässä nyt kuiteskin joitain eroja:D Ja toi video hahahaha. Ulkona sataa ja on kylmä, niin oon istunu nyt koneella 3 tuntia ja kuunnellu funkkia. Haluun niin oppia tanssiin tota! Nyt kuitenkin salkkareitten kimppuun....

Beijos!