Siis mua on ärsyttäny tänään niiiin paljon, ettette ymmärrä. Koko päivän on ollu niin turha olo ja suoraansanottuna tehny mieli hakata päätä seinään.
1) Mua ärsyttää portugali. Joojoojoo, 5 kuukautta aikaa vielä ja blabla. Mä ymmärrän oikeestaan kaiken kun ihmiset puhuu ja pystyn kyllä kommunikoimaan, mutta silti mun portugali on heikkoo. Ärsyttävää, kun ei vaan sanoo sanottua asioita niin kun haluais, vaikka ymmärtää kaiken ja haluais keskustella. Oon kurkkuani myöten täynnä niitä "Mikset vieläkään osaa"- kommentteja, My style, my time. Lopettakaa arvostelu, se ei ainakaan mua saa oppimaan yhtään paremmin. Kaikista ärsyttävintä on, kun mun oppimista vertaillaan näihin, joiden oma kieli on ranska tai espanja. Espanja on niiiiin lähellä portugalia, että ilman sen opiskeluakin voi jo ymmärtää paljon. Ranskakin on latinalainen kieli ja on paljon samankaltasuuksia. Ja sitten meillä on suomenkieli, joka on ihan oma lajinsa ja on mahdotonta löytää mitään samankaltasuuksia ja silti ihmiset jankkaa "mikset sä osaa yhtä hyvin kun Axelle? miks miksi". No miksköhän. Tän kielen oppiminen on ollu mulle hemmetin vaikeeta ja oon tyytyväinen, että oon oppinu ees ymmärtään, Silti pieksen itteeni joka päivä siitä, etten osaa yhtä hyvin kun muut. Enkä oikeesti tiiä, miten voisin nopeuttaakaan mun oppimista, enkä halua stressata asiasta, mutta silti tää asia pistää vaan välillä turhauttaan ihan liian kanssa.
2) Mä haluan vapautta. Tää perhe on ihana ja antaa mun mennä paljon, mutta silti, täällä kaikki on "vaarallista" ja blabla. Ei voi mennä käveleen illalla, ei voi olla myöhään jne jne jne. Välillä tekis mieli painua ovesta ulos ilmottamatta kellekkään mihin meen, millon tuun ja kenen kanssa. Tiiän että on ihan normaalia tän ikäselle, että huolehditaan, onhan mun perhe kuitenkin musta vastuussa. Ymmärrän, että jos jotain tapahtuis, niin se olis mun perheelle kauhee juttu. Suomessa nuoret on tottunu niin vapaaseen elämään ja liikkumaan missä vaan kellon ajasta huolimatta, että kyllä se väkisinkin pistää välillä pureen hammasta, kun äiti määrää kotiintuloajan, eikä siitä oikeen voi lipsua. Muutenkin, turhaudun mun siskon vähän väliä, enkä vaan enää pysty oleen samassa huoneessa. Tänäänkin koko päivän kuunnellu käskemistä, löytäny likasia alusvaatteita mun kamojen seasta, yrittäny hinkata sen kaatamaa puuteria mun lakanoista ymsyms.... "Tuu peseen hampaat. NYT. Kuulitko, mä sanoin NYT."
3) Turha olo. Tiiättekö kun ootte ollu kipeenä, ette poistunu kotoo mihkään vaan tuijottanu monta päivää vaan kattoo ja tietokoneen näyttöö? Mulla oli just koko päivän niin sellanen olo, että pakko päästä ulos. Olis ihana vaikka opiskella, tehdä töitä, mennä shoppaileen, nähdä mun parhaita suomi-ystäviä ja ihan vaan jutella niiden kanssa. Välillä kysyn iteltäni, että mitä mä teen täällä. Elämä on upeeta ja rakastan tätä maata ja kaupunkia, silti vaan välillä miettii että mikä tän elämän tarkotus on. Kaipaan sitä itsensä hyödylliseks tuntemista ja sitä, että huomaa saavuttaneensa jotain tai päässeensä tavotteisiinsa.
Tänne pääsy oli mulle tavote ja täällä olo on suoranainen voitto, mutta ikinä mihinkään ei voi olla tyytyväinen. Kaikella on varjopuolensa ja joskus myös ne vaihtarina olemisen varjopuolet nostaa päätään ja pistää pahalle moodille. En muista koskaan olleeni yhtä onnellinen ja hyvinvoiva, kun oon täällä. Jotenkin musta on kaikonnu kaikki negatiivisuus ja pienikin surullisuus tän viimesen puolen vuoden aikana. Totta kai jokaisella on huonot päivänsä, niin myös mullakin. Tosin en muista, millon olis viimeks ollut huono päivä tai edes hirveesti ärsyttänyt. Vihaan kaikenmaailman draamaa ja ylipäätään ihmisiä, joilla on kaikki aina huonosti ja aina löytyy valittamista. Täällä olessa oon oppinut sopeutumaan ja nielemään paljon asioita, vaikken oliskaan samaa mieltä tai vaikka tietäisin olevani oikeessa. Ja näinä huonoina päivinä oon enemmänkin turhautunut itseeni kun muihin. Miksi sä valitat näin turhista asioista? Just niin kun kaikki sanoo, niin vaihtarit tuntee jokaisen tunteen moninkertasena. Sillon kun oot ilonen (eli 99% ajasta), oot todella ilonen. Mutta sitten kun suruttaa, niin suruttaa kunnolla.
Musta tuntuu välillä, että tää blogi on täynnä pelkkää hehkutusta. Kaikki se onnellisuus ja jokapäivänen ilosuus on todellista, mutta haluun silti että jokanen sais lukea todellisesta vaihtarin elämästä, myös näistä huonommista päivistä. Mä tiedän, että herään huomenna hymy naamalla ja paremmalla fiiliksellä, joskus on vaan pakko hetken antaa ärsyttää ja hetkessä se kaikki onkin poissa.
Tänään oli aurinkoista, joten menin parvekkeelle ottamaan aurinkoa. Jotenkin onnistuin jättämään nahkani sen tuolin saranoiden välii, ja se kaikki huono mieli purkautu hakkaamalla sitä tuoli-parkaa :D Mahtavaa, ettei kukaan ymmärrä mun suomeks uhoomista. Host-veli tosin tuijotti hetken mutta tais pelästyä ja luikkia pakoon.
Myöhemmin lähdin vielä Marcelin kanssa puistoon hetkeks juttelemaan ja japanilaiseen syömään. Se sai myös osakseen mun vuodatusta ja osaakin ymmärtää suht hyvin, kun on itekkin ollu vaihtarina. Mä en voi sietää sushia, joten tilasin yakisobaa ja Marcel jonkun epämääräsen raakakalahomman? Jo se raa'an kalan haju puistatti mua :D
Lopetettiin just veljen kanssa Crazy Stupid Love. Oon nähny ton leffan sillon kun se ilmesty ja jääny mieleen niin, että oli pakko nähdä uusiks. Ja voin todeta että piristi niiin paljon :D Viime yönä katottiin yks leffa jossa oli kanssa Ryan Gosling, mutta lopetettiin suosiolla puolen tunnin kohalla, kun vaikutti tylsimmältä leffalta ikinä. Nyt otan jäätelöä (portugalissa sanotaan ihan oudosti toi) ja pian nukkumaan, kello lyö taas yli kolmee. Pahoittelut negatiivisesta valituksesta, huomenna taas paremmin mielin:)
Beijos.