1 MONTH

Tänään oli sellanen päivä että sai purra muutamaan otteeseen hammasta ettei hermostuis. Angstipostaus sallittakoon tän kerran! Mä pidän itteeni suht positiivisena ihmisenä enkä ymmärrä yltiö negatiivisia ja riidanhalusia ja paskaajauhavia ihmisiä joilla on huono päivä. Oon tottunu siihen että kun moikkaa asiakasta niin usein sieltä tulee vaan murahdus takasinpäin. Monilta kiitosta on ihan turha oottaa. Joo joo asiakas on aina oikeessa, mutta eikös virheet oo ihan inhimillisiä? En tajua miten joku voi repiä päänsä irti ihan vaan sen takia, että Palmalin punanen on loppunu. Tänään oli sellanen päivä että olis voinu ruveta vuodattaan ihan kunnolla siitä, kuinka mua ei kiinnosta olla tuhannen ihmisen huonon päivän purkaus- kohteena:D Hei camoon muutenkin. Juhannus ja sulla on kärry täynnä ruokaa ja juomaa ja oot menossa mökille, miten ois ees pieni hymy tai kiitoksen sana?  dcsfdgfrhjtkyuölk

Voisin jauhaa vielä vähän lisäää tai vähän enemmänki lisää, muttta koska mulla on enää viikko töitä jäljellä nii toteen tyytyväisenä että oon hemmetin onnellinen siitä mitä toi työpaikka on mulle antanu mutta vielä onnellisempi siitä, että kohta oon _työtön_. Ihan huippua!

Heräsin aamulla jo 10 kun Brassejen lähetystön soittoaika alko. Sainkin sieltä suomalaisen konsulaatin langan päähän muutaman englannin kielisen mongerruksen jälkeen. Konsulaatti kertas vielä kertaan, että mitä liitteitä viisumiin tarvii mukaan. Sain vasta viime viikolla tietää et mihin lukioon pääsin. Kävin jutskaan sielä rehtorin ja opon kanssa ja ne väänsi mulle sellasen todistuksen, joka tarvitaan mukaan viisumihakemukseen. Tänään kuitenki lähetystön tyyppi sano, että pitää lukee näin ja näin ja tajusin heti  ettei se todistus oo täysin sellanen kun pitäs.  Hävetti soittaa rehtorille että "hirveen hyvää lomaa sulle, mutta viittitkö tulla koululle tekeen mulle uuden todistuksen kun ei tää kelpaakkaan". Se onneks lupas tulla parissa tunnissa joten raahauduin sinne ja tehtiin yhessä uus todistus, joka ei varmaan vielä sekään oo tarpeeks tarkka. 

            Se lähetystön tyyppi kerto myös, että vanhempien tekemät "todistukset" pitää olla notarisoituja. Yritin keretä siis maistraattiin jossa joku ihmeen notaari olis voinu todistaa ne todistukset aidoiks, muttta aika ei riittäny kun piti jo juosta töihin. Jäi ärsyttään kun en saanu lähetettyä kaikkia liitteitä nyt ennen jussia, eli venyy taas maanantaille :( Mutta sillon viimestään! Inhistä kun asiat ei etene

Lomaa on menny jo tosi paljon enkä oo kerenny tekeen mitään muuta kun oleen töissä. Illat ja yöt meneekin sielä sun täällä, tuntuu että harvoin tulee ees kotona nukuttua kun aina jostain tulee huippu idis ens yöks. Tosi kivahan se vaan on :) Valvoin just toissayönä pari tuntia ihan vaan sen takia kun yhtäkkiä havahduin siihen, et kohta oon oikeesti poissa täältä eikä oo enää äitiä sanomassa hyvää yötä eikä omaa sänkyä ja kaikkia niitä rutiineita, ihmisiä ja tavaroita ympärillä. Se on hassua että tätä ei tavallaan ymmärrä ollenkaan, ja välillä sit vaan pysähtyy moneks tunniks kelaan että mitä ihmettä tapahtuuuuu. Sunnuntaina on enää tasan 4 viikkoa lähtöön ja se tuntuu tosi vähältä... On vielä niin hirveesti tekemistä ja toisaalta ei voi tehä yhtään mitään. Ihan outo olo jokatapauksessa:D Joka päivä on vaan super hyvä fiilis ja huomaa kuinka kävelee hymyillen. Huomasin tänään ekan kerran että meiän takapihallahan on hieno puutarha jotka nää naapuruston mummot on vaivalla duunannu ja sekin näytti niiin siistiltä että hymyilin ittekseni ja tuijottelin sitä varmaan vartin ajan.

Miksei mulle taaskaan oo mitään kuvia!? Kattelin noita albumeja niin kaikki on sellasta matskua että hyvä kun ite kehtaa kattoo..:D Mutta nyt nukkumaan niin jaksaa lähtee aamulla heti seittemältä takasin töihin!  Sen jälkeen juhannuksen viettoon kunnon suomalaiseen tapaan, maaseudun rauhaan syömään ittensä halki ja oikeisii lavatansseihin! hahaa, boa noite!

1 month, 2 weeks, 3 days

Mua jänskättää. Pitäis ruveta hankkiin sitä viisumia, mutten vaan saa aikaseks. Ensiks pitäis hankkia kuva, soittää lähetystöön, tehä englanniks pari lupalappua, hankkia muutama rekisteriote + täyttää se viisumihakemus, jota en ihan täysin kässää... Jotenkin tuntuu et nää päivät vaan hujahtaa ohi enkä kerkee tekeen yhtää mitään:D Jokaikinen päivä on töitä aamusta iltaan, eikä niitä ennen eikä jälkeen jaksa tehä mitään muuta kun lysähtää sohvalle syömään ja nukkuu. No ehkä ihan sallittua näin loman alkuun?? Varsinkin kun toi ilma on niin huono. Eipä tarvii potee huonoo omatuntoa sisällä istumisesta :P 

Koska oon ihan huippubloggari ja olevani taiteellinen, niin nää kuvat sopii aiheeseen ja toisiinsa tosi hyvin 8) ehehehe mä pelkään nyt jo että mitä tästä kirjottamisesta koskaan tulee :D Muutenkin on jo ruvennu vähän ahdistaan se ajatus, että kohta joutuu sanoon heipat kaikille... Mutta ei mitään vaarallista! Hetkeekään en oo miettiny, että pitäskö sittenkin jäädä. Tänään maksettiin mun lennot ja hotelli Sao Paulossa! Huh mitä summia... Anyway, taas  askeleen lähempänä lähtöä :) 

1st of june!

Arvatkaa kaikki, mitä tapahtuu ens kuussa? Tuntuu niiiiiin hullulta että ens kuu on jo heinäkuu, ja mä lähden vuodeks pois. Aika rientää aivan tajutonta vauhtia ja pikkuhiljaa jo rupee itteensäkkin jännittää.
Huomenna on kevätjuhla ja loma alkaa virallisesti. Mun peruskoulu on ohi ja ens vuoden istun brasilialaisessa lukiossa!? Voisko jouku auttaa mua käsittään et mitä tapahtuu:D
Tein rotareille avustusanomuksen ja sainkin niiltä avustuksen siihen bleiseriin. Oon siitäkin happyhappy, koska 190 euroo tuntuu jo kummasti :) Matkalaukkukin pitäs hankkia vielä, mutten tiiä minkälainen ja mistä, koska niittenkin hinnat on ihan pilvissä... Eniten mua pelottaakin toi pakkaaminen, koska oon ostanu tässä lähipäivinä ja kuukausina aivan hirveeesti kaikkee (tosi fiksua??) ja nyt  ei pysty ottaan puoliakaan mukaan:D Mutta ehkä tästäkin selvitään?
Oon ollu nytte viikon kipeenä.. aivan tajuton kurkkukipu ja ääni poissa. On ollu hieman vaikeuksia jaksaa töissä, mut onneks vaan kuukausi sitäkin jäljellä. En kestä tätä mun päivien laskemista??:D Onks kellään muulla sitä ongelmaa, ettei osaa elää tässä päivässä vaan miettii tyyliin ens vappua?

Nyt jälleen ässää kohti! Muutama ihana asiakas jo eilen murehti, että unohdanko mä ne kokonaan:D voi ihanat:)

is anybody out there?

Minä täällä taaas. Pitkästä aikaa kylläkin. Mua ärsyttää blogipostauksien alussa olevat selittelyt kiireistä ja siitä kuinka ei oo aikaa postata, mutta pakko sortua tähän nyt itsekin:D Ei oo kerta kaikkiaan ollu aikaa istua koneen ääressä pitkiä aikoja.. Mutta nyt muutamaa kuvaa ja hieman selostusta. Viime viikko meni oikeestaan aika rennoissa merkeissä; vaan kolmena päivänä töitä,  kerkesin näkee paljon kavereita vihdoinkin ja viikonloppuna pitkästä aikaa tuli "vähän" edes juhlittuakin. Olin jo kerenny unohtaa, miltä tuntuu kunnolla irtautua arjesta ja tehdä mitä ikinä haluaa... Ulkona tuli syötyä sen 7 kertaa viime viikon aikana ja lauantaikin veny aamun puoleen.

Te jotka asutte Treellä, ootteko käyny ylä-grillillä? :D vitsi mä rakastan sitä,  ihan jopa aamu viideltä oli pakko päästä..

Joo, nyt sitä tärkeempää asiaa. Sain mun guarantee formit Brasiliasta viime maanantaina. Kerkesin jo pelästyä, kun tajusin etten ollu muistanu ilmottaa sinne mun uutta osotetta, mutta posti onneks käänsi kirjeen ja paperit löysi oikeelle omistajalle. Eipä niistä oikeestaan mitään uutta löytyny, mutta silti huippua saada mustaa valkoselle ja paperit ihan omaan käteen :) 

Ymmärrän tästä pelkästään oman nimeni:D hahaha sekin kirjotettu väärin

                                                          

Mä oon nyt siis valmis hakeen viisumia, ja se rumba pitäskin vissiin jo ens viikolla alottaa :) Tänään on tasan kaks kuukautta lähtöön.. Hui miten nopeesti aika menee?? Hyvä juttu totta kai, tuntuu vaan hurjalta. Käväsin ostamassa viime viikolla myös suomi-portugali-suomi sanakirjan. Luin sitä innolla tunnin, kunnes tajusin että munakoiso tai aivoinfarkti ei ehkä oo niitä kaikista tarpeellisimpia sanoja...

Mutta nyt nukkumaan, koska mulla on ollu tän ja eilisen aivan hemmetin huono olo:/ Johon ei ehkä auttanu hirveesti tän päivänen reenaus.......  Boa noite everyone! Pakko lisätä vielä kuva mun ihanasta lutu pikkuveikasta! Yks niistä ihmisistä, joita tulee eniten ikävä vuodessa..:(

ihana Max 5kk **

BÖÖ

Ei huvita nukkua, joten kirjottelenpa tässä aikani kuluks. Viime postauksesta onki jo se pari tuntia aikaa. Tänne on ihana vaan rämpättää näistä vaihtarijutuista ja höpötellä seinille, koska kavereista rupee jo näkeen että ei ihan hirveesti kiinnosta:D no oonhan mä hehkuttanu tätä jokapuolella jo puoli vuotta, että ihan ymmärrettävää. Silti vaan into kasvaa eikä innostus laannu. Te kaikki jotka haaveilette lähtevänne vaihtoon, ootte nyt lähössä tai ootte joskus lähteneet niin tiiätte mistä puhun!

Rupesin miettiin äskön tätä koko prosessia ja tajusin et huhhuh, ei tähän ihan helpolla oo päästy.
Kaikki alko viime kesänä bussissa kun olin matkalla kaverin rippijuhlista kotiin:D Ruvettiin mun parhaan ystävän kans miettimään, et olisko mitään mahdollisuuksia lähtee. Rupesin heti kotiin päästyäni selvittään kaikki maholliset vaihtarijärjestöt ja luin päivät pitkät blogeja ja unelmoin, että ehkä mäkin joku päivä.

Pyörähti vissiin kuukausi, kun mä sitten päätin lähettää Rotareille hakemuksen. Sieltä vastattiin pian, että haastattelutilaisuus pidettäis parin kuukauden päästä. Oliskohan ollu syyskuu? No odottelua odottelua ja vielä vähän odottelua. Vihdoin se syyskuu sit saapu ja tottakai haastattelupäivänä mä olin armottomassa kuumeessa. Yritin pistää itteni ees hieman edustavaan kuntoon ja lähdin Kalevan lukiota kohti. Sielä odotteli 21 muuta iloista ja supersosiaalista nuorta. Mä olin heittämässä jo heti kirveen kaivoon, kun rupesin miettiin että miks mut valittais. Yleensähän vaihtoon lähetään lukion ensimmäisen vuoden jälkeen (niin kun kaikki sielä haastattelussa), paitsi mä, joka oon vuoden "liian" aikasin liikkeellä. Rotari-setä tuli kertoon heti aluks, että tänä vuonna on ennästysmäärä hakijoita ja vaan NELJÄ valitaan. Siinä mä sit oottelin vuorooni, joka oli muuten 3. viimenen, eli tarkotti neljän tunnin venailua...

Lähössä haastatteluun!:P

Viimeinkin mun vuoro koitti siinä vähän ennen kymmentä. Huoneen keskellä oli yks penkki ja puolikaaressa 15 tiukan näköstä setää ja tätiä pommittamassa kysymyksillä:D Kuumeessa ja pitkään venanneena mun vastaukset oli varmasti jotain ihan järkyttävää nyt kun jälkikäteen miettii. Hahaha mutta ei se loppujenlopuks ollukkaan niin paha. Vaikka mä en yleensä jännitä mitään niin tonne menin maha kipeenä ja kädet hikisenä kynsiä syöden. Heittelin omia tyhmiä vitsejäni ja nauroin niiden vitseille jotka oli vielä ehkä kaks kertaa tyhmempiä...:D Meille sanottiin että seuraavan päivän aikana tulis soitto onko tullu valituks vai ei. Oottelin koko pitkän torstain kännykkä visusti kourassa, muttei mitään. Eikä seuraavanakaan päivänä..eikä viikonloppuna... eikä seuraavana maanantaina, tiistaina, keskiviikkona eikä torstaina. Mutta perjantaina kello 8.11 puhelin soi ja sieltä kuulu "pahoittelut kun oot joutunut oottaan niin kauan, mutta mulla olis sulle hyviä uutisia... koko haastattelun taso oli kovin ikinä, mutta teistä 22:sta me jouduttiin valitseen 4 ja sä oot yksi niistä. Onneks olkoon!" Arvatkaa hyvinkö kattoon asti ja kierin maassa yksinäni koulun käytävällä kyyneleet silmissä!? Sitä tunnetta ei ihan heti unohda...:)

  

Siitä sit lähti järjettömän pitkien hakemusten täyttö. Nimmareita ja todistuksia sieltä ja täältä. Pahin hidaste kuitenkin oli puolet mun suvusta, jotka melkeen kaikki oli tätä juttua vastaan lukuunottamatta mun ihanaa mamia. Rahakin oli heti se suuri kysymys, että mistä revitään sellanen summa... onneks mulla tosiaan on ollut koko vuoden vaikkari työpaikka, josta oon saanu säästöön ihan ok summia. Muutamaan kertaan on palanu hermot siihen, ettei esim. koko talven aikana ollu yhtäkään vapaa-lauantaita tai -perjantaita ja työpäivät veny järkyttävän pitkiks. Onneks tää kevät vihdoin koitti ja nyt ollaan menossa jo helpomman puolelle..:) 

Rakas toinen kotini S-market 

Lopputalvi menikin ootellessa tietoa tulevasta maasta. Mulla oli siis ekana Mexico, toisena Brasilia ja kolmantena Argentiina. Olin ja oon tosi tyytyväinen Brasiliaan ja super innoissani, vaikken loppujenlopuks tiiä oikeestaan mitään koko maasta. About puoltoista kuukautta taaksepäin sain tietää mun kaupungin, eli Curitiban ja host- perheet otti yhteyttä. Mulle on teetetty siellä jo oma paita oikeeseen jalkapallojoukkueeseen suunnattuna ja huone on sisustettu valmiiks. Oon tooodella äimistyny kaikesta tosta sydämellisyydestä ja tuntuu kivalta että otetaan noin avosylin vastaan..:) Nyt vaan viisumihakemus pitäis saada vireille, kunhan mun paperit tulis takasin Brasiliasta. 

Aina tälleen yöllä (nytkin kello on tosiaan 2.20) musta tulee ihme herkkis jota en todellakaan oo normaalisti..:D Jotenkin vieläkin on vaikee käsittää et miks mulle tapahtuu jotain näin hyvää? Mitä oon tehny oikein ansaitakseni tän? Oon varmasti ikuisesti kiitollinen tästä mahollisuudesta ja tän eteen duunin painaminen on ollu jokaisen tunnin arvosta. 

(Pahottelut hirveistä kuvista, heittelin niitä miten sattuu:D:D) Mutta nyt, boa noite!! 

Challenge

Vietän vaihteeks rauhallista lauantai-iltaa turvallisesti koneen ja teeveen ääressä!
Aattelin nyt vastata tämmöseen haasteeseen, jonka sain Kiiralta, joka on yks meistä Brasiliaan lähtevistä vaihtareista :)

- Each tagged person must answer the 11 questions given to them by their “tagger”

and post it on their blog.

- Then, choose 11 new people to tag and link them in your post.
- Create 11 new questions for the people you tag to answer.
- Do not tag back to the person who has already tagged you

1. Mitä suunnitelmia sinulla on kesäksi?

Kesäkuun vietän tiivisti S-marketissa töitten parissa:) Viimenen päivä loppuu mun yli vuoden kestäny ura haha. Sen jälkeen on kolme viikkoo aikaa olla kavereitten kanssa ja toivottavasti maata rannalla. Viimeset matkajärjestelyt ja pakkaukset, 22.7 onkin jo lähtö..:) apua  tälleen ajateltuna kuullostaa kun lähtö ois super pian?!?!

2. Kuka on suosikkipelaajasi Suomen lätkäjoukkueessa?

Häpeellisesti voin kertoa, et mua ei kiinnosta lätkä yhtääään:D Okei, siinä vaiheessa kun Suomi pelaa finaalipelejä, niin voin aukasta telkkarin ja olla niiiin isänmaallista ja ylpeetä kun olla ja voi haha. Elikkä siis ei mitään hajua..:D

3. Mikä kappale on sulle jotenkin merkityksellinen ja miksi?

Michel Telo - Ai Se Eu Te Pego. Tää merkitsee jotenkin niin tätä koko vuotta ja kaikkee sitä, miten vaikeudet on voitettu.(kliseistäkö:D?) Joka tapauksessa, niiin täysin Brasilia-biisi, josta tulee aina hyvä mieli:) ja mamin lemppari kans!

4. Jos saisit valita minkä maan tahansa, muttet sitä omaa johon olet lähdössä, minne lähtisit vaihtoon? 

Mulla oli ekana maavaihtoehtona Mexico, elikkäs se varmaankin:) Argentiina on sellanen toinen, johon haluisin kans.

5. Mikä on paras paikka Suomessa?
Mietin just eilen sitä, et vaikka Suomi on pieni paikka niin en oo nähny tästä maasta yhtääään mitään? En oo koskaan käyny ees Lapissa:O Mutta anyway, loppujenlopuks tykkään Tampereesta. Oulussa oleva nallikari on kans sellanen, joka on jääny mieleen.

6. Ketä ihailet ja miksi?

Vaikee sanoo ketään yksittäistä ihmistä, mut yleensäkkin ihailen kaikkia, jotka on saavuttanu just ne asiat mitä on halunnutkin. Määrätietosia, mutta nöyriä ja ahkeria ihmisiä:) Pakko lisätä tähän vielä rakas isoukki , joka menehtyi tänään aamupäivällä...Ukki oli todella sydämellinen ja ihana ihminen. Lämmöllä muistaen <3

7. Paras kesämuisto?
Miks nää on näin vaikeita!? Koko kesä on mulle aina sellasta aikaa kun ois syntyny uudelleen:D Mut ehkä just kaikki ne lämpimät kesäillat, jollon tietää että huomenna ei tarvii tehdä mitään. Ei tietookaan stressistä.

8. Mikä saa sut aamulla heräämään ja nousemaan sängystä ylös?

Ajatus siitä, että mä en halua enää yhtään ylimäärästä poissaolotuntia:D okei viime päivinä ei oo sekään haitannu. Varmaankin sit just tulevan päivän ja viikon suunnitelmat.

9. Millainen olisi mielestäsi täydellinen päivä?

Oon oikeestaan sitä mieltä, että päivä on täydellinen sillon kun on vaan oikee seura. Muuta ei tarvii. Parasta olis varmaankin sellanen, ettei ois mitään suunnitelmia ja sais sponttaanisti keksiä mitä mieleen tulee:)

10. Missä olet hyvä?

Me suomalaisethan totutusti ollaan niin vaatimattomia ja huonoja kehuun itteemme ja toisiamme:D Mut uskaltaisin väittää, et oon hyvä asiakaspalvelija ja yleensäkkin tuun helposti kaikkien kans toimeen. Totta kai on poikkeuksia. 

11. Milloin kiinnostuit bloggaamisesta ja mikä on lempiblogisi?

Bloggaaminen itessään on kiinnostanu aina, mut nyt vasta sain itestäni niskasta kiinni ja aloin kirjotteleen:) Lemppariblogi on varmaankin Too fast for love. Oon myös seuraillu vaihtariblogia Brasseista; Long way home. Tykkään just tollasesta rennosta ja einiinmietitystä tekstistä:D

Mä en nyt sit haasta ketään kun ei oo oikeen ketään haastettavaa:D (haha hyvä niin, pääsen helpommalla) 

Tiiiiired

Kello on yli ykstoista ja mä vasta äsken pääsin kotiin. Kouluun 7.20 lähteminen on mulle jo joka aamunen voitto, mut sen päälle vielä 6 tuntia koulua, tunnin tauko ja 6 tuntia töitä, on jo supersaavutus. Muutenkin tää päivä oli aiivan tuhoontuomittu heti aamusta alkaen. Onneks loppua kohti parani ees hiukan. Okei, oon kohta menny tällein vuoden, mutta loppu alkaa jo häämötteleen. Kuukausi koulua ja kaks kuukautta duunissa painamista. Sitte mä oon done!

Lähin vappuna Mikkeliin mun vanhan ja hyvän ystävän luo. Oli pakko päästä pois Tampereelta, ei houkuttanu yhtään sekoilu- ja koskenranta- meininki:D Liput käteen ja junaan körötteleen neljäks tunniks. Tampere - Pieksämäki - Mikkeli. Yksin junalla matkustaminen on ehkä yks rauhottavimmista jutuista mitä tiiän. Kerkesin taas kaiken arjen vilskeen keskellä kunnolla uppoutuun omiin ajatuksiin ja ylläri ylläri, Brasiliaan!

vappufiiliksii haha

Mikkelissä on jotain super kaunista. En tiiä onko se vaan se, että uus on aina uus, mut tonne on aina ihana mennä. Kaikki naamat on uusia ja paljon ihania rakennuksia ja vaikka mitä! Tollaset pikkuvisiitit auttaa jaksaan kummasti ja oppii arvostaan omaa kaupunkiaansakkin;)

Jääkaapista löyty minttua niin pakko oli parit mojitot pyöräyttää:) nam!

"Ota musta tällänen turistikuva"

"Nyt sä rentoudut ja mä kokkaan" ...okei en pistä vastaan.

Mulla oli aivan tositosi kiva vappu! Ruokaa, pitkiä keskusteluja+ yöllisiä kävelyjä! Oli ehkä vaan ihan hyvä jättää se örveltäminen vähälle ja ottaa ihan iisisti:D Huomenna voisin vihdoin kirjotella siitä hakuprossessista! Ensimmäinen päivä pitkään aikaan, ettei oikeesti tarvii tehdä yhtään mitään. Oon onnellinen.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, boa noite ja lot of bejos!!